23.12.2003

Virallisen syyttäjän syyte Nilsiän käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rikoslain 23 luvun 10 §:n nojalla rangaistusta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta, koska tämä oli 8.9.2000 yleisellä tiellä kuljettanut moottorikäyttöistä ajoneuvoa ilman ajo-oikeutta.

Vastaajan vastaus

A kiisti syyllistyneensä rikokseen. Hän oli kuljettajan puoleisesta ovesta työntänyt autoa, jonka moottori oli sammunut, ja ohjannut autoa samalla ratista kiinni pitäen. Hänen tarkoituksensa oli ollut saada auto pois ajoradalta 50 - 100 metrin päässä olleelle pysäköintialueelle, jottei se olisi vaarantanut muuta liikennettä.

Käräjäoikeuden tuomio 8.11.2001

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta. A oli ohjannut autoa liikenteessä, kun sitä oli moottoria päällä pitämättä työnnetty. Korkein oikeus on ratkaisussaan 1972 II 59 katsonut, että moottoria käynnistämättä tapahtunut auton kuljettaminen on ollut auton kuljettamista ilman asianmukaista ajolupaa.

Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rangaistukseen kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mikko Rautsi sekä lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 19.2.2002

A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi, että rikoslain 23 luvun 10 §:n mukaan kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta on tuomittava se, joka kuljettaa, ohjailee tai ohjaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa ajo-oikeudetta. Lain esitöiden (HE 32/1997) mukaan kuljettamista, ohjailua ja ohjaamista koskevat käsitteet ovat samansisältöisiä kuin muissa liikennerikosluvun säännöksissä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti (muun muassa KKO 1995:122, 1989:15 ja 1972 II 59) auton kuljettamisen on katsottu edellyttäneen liikkeessä olleen auton hallintalaitteiden käyttämistä.

A oli esillä olevassa asiassa ohjannut liikkeessä ollutta autoa käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla hallintalaitteita käyttämällä. A oli näin ollen syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan rikokseen. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tuula Jauhiainen, Terho Turunen ja Maija Liisa Kilpeläinen. Esittelijä Tero Vauhkonen.

Perustelut

1. 1. Tieliikennelain 64 §:n 1 momentin mukaan muuta moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuin pienitehoista mopoa tai kävellen ohjattavaksi tarkoitettua moottorikäyttöistä ajoneuvoa saa kuljettaa vain se, jolla on ajoneuvon luokkaa vastaava ajo-oikeus. Tieliikennelain 102 §:n mukaan rangaistus kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta säädetään rikoslain 23 luvun 10 §:ssä.
2. 2. Rikoslain 23 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta tuomitaan se, joka kuljettaa, ohjailee tai ohjaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa, raitiovaunua, junaa, alusta tai ilma-alusta ajo-oikeudetta tai ilman vaadittavaa pätevyyttä osoittavaa lupakirjaa.
3. 3. Rikoslain liikennerikoksia koskevaan 23 lukuun on keskitetty kaikkia liikennemuotoja eli tie-, vesi-, raide- ja ilmaliikennettä koskevat vankeusuhkaiset rangaistussäännökset. Luvun 10 §:n säännös kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta koskee näitä kaikkia liikennemuotoja. Niin kuin sanotun luvun muista säännöksistä ilmenee, liittyvät säännöksessä mainitut tekomuodot "ohjailu" ja "ohjaaminen" muihin liikennemuotoihin kuin tieliikenteeseen (ks. esimerkiksi tuon luvun 1 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohta, 2 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohta, 5 § ja 6 §, verrattuna esimerkiksi 2 §:n 1 momenttiin sekä 3 §:ään). Tieliikenteessä moottorikäyttöisen ajoneuvon osalta rangaistava tekomuoto on, niin kuin tieliikennelain 64 §:n 1 momentista ja 102 §:stäkin ilmenee, ajoneuvon kuljettaminen oikeudetta.
4. 4. Rikoslaissa tai tieliikennelainsäädännössä ei ole tarkemmin määritelty sitä, minkälainen toiminta voi olla moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettamista.
5. 5. Oikeuskäytännössä on tuomittu moottoriajoneuvon kuljettamisesta ilman asianmukaista ajolupaa henkilö, joka oli kuljettanut henkilöautoa auton moottoria käynnistämättä antamalla auton vieriä vaihteen ollessa vapaa-asennossa kadulla alamäessä (KKO 1972 II 59). Matkustajan on puolestaan katsottu osallistuneen hallintalaitteita käyttämällä auton kuljettamiseen, kun hän oli auton ollessa liikkeellä vetänyt käsijarrun päälle, jolloin auton kuljettaja oli menettänyt osittain auton hallinnan (KKO 1989:15).
6. 6. A on työntänyt henkilöautoa sen kuljettajan puoleiselta sivulta auton oven ollessa auki. Samalla hän on ohjaillut autoa ohjauspyörästä kiinni pitäen. Asiakirjoista ilmenee, että kaksi muuta henkilöä oli työntänyt autoa takaapäin, mihin A on käräjäoikeudessa viitannutkin. Tilanne on siis ollut toinen kuin edellä kuvatuissa ennakkopäätöksissä. Auto ei ole liikkunut vierimällä luonnon tai moottorin voimin eikä A ole käyttänyt auton hallintalaitteita auton sisällä sen liikkuessa. Autoa joudutaan liikuttamaan tällä tavoin ihmisvoimin yleensä siihen tulleen teknisen vian vuoksi tai polttoaineen loputtua. Siirtomatka jää tällöin yleensä lyhyeksi eikä auton vauhti käytännössä ylitä kävelyvauhtia. Ajoneuvon ohjaaminen ulkopuolelta käsin ei tällaisissa olosuhteissa ole omiaan aiheuttamaan toisen turvallisuudelle vastaavaa vaaraa kuin ajoneuvon ohjaaminen sen liikkuessa konevoimalla tai vieriessä vapaasti alamäkeä. Korkein oikeus katsoo, ettei ole perusteltua katsoa tällaista auton liikuttelua ja ohjaamista sellaiseksi kuljettamiseksi, joka edellyttää ajoneuvon luokkaa vastaavaa ajo-oikeutta.
7. 7. A:n ei sen vuoksi voida katsoa kuljettaneen autoa tieliikennelain 64 §:n 1 momentissa ja rikoslain 23 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä hän ole niin muodoin syyllistynyt kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Syyte kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Eeva Vuori, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Hannu Kiuru.