22.12.2003

Virallisen syyttäjän syyte ja asianomistajien rangaistusvaatimus Lappeenrannan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta tekijänoikeusrikkomuksesta tekijänoikeuslain 56 a §:n nojalla lausuen, että A oli 15.2.2000 tuonut Venäjältä Suomeen yleisön keskuuteen levitettäväksi 80 kappaletta CD-levyjä sekä 20 kappaletta Sony PlayStation -pelejä, jotka hän oli tiennyt valmistetuiksi ulkomailla sellaisissa olosuhteissa, että niiden valmistaminen Suomessa oli tekijänoikeuslain mukaan rangaistavaa. Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry (jäljempänä Teosto) myötäpuolineen asianomistajina lausuivat, että A:n teko oli tehty ansiotarkoituksessa ja siitä oli aiheutunut huomattavaa haittaa oikeudenomistajille. Siksi asianomistajat vaativat A:lle rangaistusta tekijänoikeusrikoksesta.

Käräjäoikeuden tuomio 20.9.2000

Asiassa on selvitetty, että A oli tuonut syytteessä mainitut tuotteet maahan ja että hän oli tiennyt niiden olevan niin sanottuja piraattituotteita.

A oli kuitenkin kiistänyt, että hänen tarkoituksenaan olisi ollut levittää tuotteet yleisön keskuuteen. A:n mukaan hän oli tuonut kyseiset tuotteet pääosin omaan käyttöönsä ja muut veljilleen ja sisarilleen sekä näiden lapsille vastikkeetta.

Teosto myötäpuolineen katsoi, ettei A:n kertomusta voitu pitää uskottavana, koska levyjen kokonaismäärä oli huomattava ja A oli tuonut osasta levyjä toisiokappaleita sekä käyttänyt huomattavan rahamäärän niiden ostamiseen.

Käräjäoikeus lausui, että A oli kertonut olleensa ensimmäistä kertaa Viipurissa. Suurinta osaa hänen mukanaan olleista levyistä oli ollut vain yksi kappale; vain yhtä levyistä oli ollut neljä kappaletta. Tuotteiden ostohinta Viipurissa oli ollut noin 800 markkaa. Käräjäoikeuden mielestä levyjen kokonaismäärä, toisiokappaleiden määrä sekä kokonaishinta eivät osoittaneet perättömäksi A:n kertomusta, jonka mukaan hänen tarkoituksenaan oli tuoda levyt maahan omaan käyttöön sekä vastikkeetta tuliaisiksi. Tämän vuoksi käräjäoikeus otti ratkaisunsa lähtökohdaksi sen, että A:n kertomus piti paikkansa.

Tekijänoikeusrikoksen ja tekijänoikeusrikkomuksen rangaistavuus edellytti tuotteen maahantuontia yleisön keskuuteen levitettäväksi. Tunnusmerkistön täyttyminen edellytti käräjäoikeuden mukaan sitä, että maahantuodut tuotteet oli tarkoitettu luovutettaviksi ennalta määräämättömille henkilöille. A:n kertoma tarkoitus luovuttaa osa tuotteista lähisukulaisilleen ei täyttänyt tätä tunnusmerkistötekijää.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut syyllistynyt tekijänoikeusrikokseen eikä -rikkomukseen ja hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Tapani Vasama sekä lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 27.9.2001

Teosto myötäpuolineen valitti hovioikeuteen vaatien A:n tuomitsemista käräjäoikeudessa esitetyn rangaistusvaatimuksen mukaan tai ainakin tekijänoikeusrikkomuksesta.

Hovioikeus lausui, että tekijänoikeuslain 56 a §:n mukaisen tekijänoikeusrikkomuksen samoin kuin rikoslain 49 luvun 1 §:n mukaisen tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tuotteen maahantuontia yleisön keskuuteen levitettäväksi. Tekijänoikeusrikosta koskevan lain esitöiden (HE 94/1993 vp) mukaan yleisön keskuuteen levittämistä ei ole maahantuojan omaan yksityiseen käyttöön tarkoitetun laittomasti valmistetun teoskappaleen maahantuonti. Yksityistä käyttöä ei ole määritelty tarkemmin lain esitöissä eikä yksityisen käytön sisältö ollut vakiintunut myöskään oikeuskäytännössä. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että levittäminen yleisölle on tapahtunut, kun teoskappale oli saatettu tekijän ja hänen yksityisen piirinsä ulkopuolelle. Sinänsä lain sanamuodon tai esitöiden perusteella ei voi päätellä, että tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää tarkoitusta tuotteiden luovuttamisesta ennalta määrittelemättömille henkilöille. Toisaalta on tulkinnanvaraista, onko yleisön keskuuteen levittämiseksi katsottava esimerkiksi sukulaisille vastikkeettomina tuliaisina tapahtunut maahantuonti siinäkään tapauksessa, että mainitussa tarkoituksessa maahantuotujen tuotteiden määrä on melko huomattava, kuten tässä tapauksessa. Kun tulkinnanvaraista säännöstä on sovellettava syytetyn eduksi, hovioikeus katsoi, ettei tekijänoikeusrikoksen tai -rikkomuksen tunnusmerkistö täyttynyt.

Mainituilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jussi Kartimo, Risto Karila ja Lolita Tuomainen. Esittelijä Pekka Sippo.

Suullinen käsittely

Korkeimmassa oikeudessa on toimitettu 15.9.2003 suullinen käsittely.

Perustelut

1. 1. Teosto myötäpuolineen on asianomistajina vaatinut A:lle rangaistusta tekijänoikeuslain 56 a §:ssä tarkoitetusta tekijänoikeusrikkomuksesta, koska tämä oli mainitussa rangaistussäännöksessä tarkoitetuin tavoin tuonut maahan yleisön keskuuteen levitettäväksi 80 CD-levyä sekä 20 PlayStation-peliä, jotka hän oli tiennyt valmistetuiksi ulkomailla sellaisissa olosuhteissa, että niiden valmistaminen Suomessa olisi rangaistavaa tekijänoikeuslain mukaan.
2. 2. Asiassa on selvitetty, että A on tuonut Venäjältä Suomeen 80 CD-levyä ja 20 PlayStation-peliä ja että hän on tiennyt kyseiset tuotteet niin sanotuiksi piraattituotteiksi. Asiassa on siten kysymys siitä, onko hän tuonut nämä teoskappaleet maahan yleisön keskuuteen levitettäviksi.
3. 3. A on kiistänyt, että hänellä olisi ollut tällainen tarkoitus. A on Korkeimman oikeuden suullisessa käsittelyssä kertonut, että hänen tarkoituksenaan oli tuoda tuotteet omaan käyttöönsä. Koska levyjen hinnat olivat Viipurissa halpoja, vain 6 - 10 markkaa kappaleelta, oli hänellä aikomus kerätä itselleen näin edullisesti levykokoelma. A:lla oli soitin kotonaan ja autossaan, minkä vuoksi hän oli tuonut muutamia levyjä kaksikin kappaletta. A ei ollut tuonut levyjä kenellekään sukulaiselleen tilauksesta, mutta muutaman, ehkä kaksi tai kolme kappaletta hän olisi antanut tuliaisina samassa pihapiirissä asuvalle sisarelleen tai Lieksassa asuvalle veljelleen. PlayStation-pelikonsolia ei A:lla silloin ollut, mutta hän on hankkinut sellaisen myöhemmin.
4. 4. Korkein oikeus katsoo, että yhteensä 80 CD-levyn ja 20 pelin maahantuonti samalla kerralla ylittää huomattavasti sen, mitä yleensä voidaan pitää tavanomaisena maahantuontina omaan käyttöön. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että A on tuonut maahan useita levyjä ja pelejä kaksi kappaletta sekä muutamia levyjä jopa kolme tai neljäkin kappaletta ja että hänellä ei pelit maahantuodessaan ollut edes niihin tarvittavaa pelikonsolia, Korkein oikeus ei pidä uskottavana A:n kertomusta siitä, että hän oli tuonut teoskappaleet maahan omaa käyttöään varten taikka antaakseen niistä mahdollisesti vain kaksi tai kolme CD-levyä tuliaisiksi kahdelle sisarukselleen. A:n on siis täytynyt tuoda teoskappaleet maahan saattaakseen ne yleisön keskuuteen levitettäviksi.
5. 5. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo näytetyksi, että A on tuonut maahan yleisön keskuuteen levitettäväksi 80 CD-levyä sekä 20 PlayStation-peliä, jotka hän on tiennyt valmistetuiksi ulkomailla sellaisissa olosuhteissa, että niiden valmistaminen Suomessa olisi rangaistavaa tekijänoikeuslain mukaan.
6. 6. Korkein oikeus pitää kohtuullisena määrätä, että A:n tekijänoikeuslain vastaisesti maahantuomat teoskappaleet hävitetään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A tuomitaan tekijänoikeuslain 56 a §:n nojalla tekijänoikeusrikkomuksesta (tekoaika 15.2.2000) 10:een kuuden (6) euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 60 euroa.

A:lta 15.2.2000 takavarikoidut 80 CD-levyä ja 20 Sony PlayStation -peliä määrätään tekijänoikeuslain 58 §:n nojalla hävitettäviksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos (eri mieltä), Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Gustav Bygglin ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Jussi Karttunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Lehtimaja: Tekijänoikeuslain 56 a §:ssä käytetty ilmaisu "yleisön keskuuteen levitettäväksi" on tulkinnanvarainen. Tekijänoikeudellisessa kirjallisuudessa on katsottu yleisölle levittämisen tapahtuneen jo silloin, kun teoskappale on saatettu tekijän ja hänen yksityisen piirinsä ulkopuolelle. Tekijänoikeuslain 56 a §:n esitöistä on pääteltävissä, että lainkohdan 1 momentin 2 kohdassa on tarkoitettu säätää rangaistavaksi muu kuin maahantuojan omaan yksityiseen käyttöön tarkoitettu maahantuonti. Pidän lähtökohtana sitä, ettei maahantuodun teoskappaleen yksityistä käyttöä voi olla sen luovuttaminen muille, vaikka luovutus tapahtuisikin vastikkeetta eli maahantuotu teoskappale olisi tarkoitettu niin sanotuiksi tuliaisiksi. Toisaalta on luontevaa katsoa, että samassa taloudessa asuville oman perheen jäsenille tuodut tuliaiset voidaan vielä katsoa yksityiseen käyttöön tarkoitetuiksi.

Kuten hovioikeuskin on todennut, lain sanamuodon tai esitöiden perusteella ei voida sinänsä päätellä, että tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttäisi tarkoitusta luovuttaa maahantuodut teoskappaleet ennalta määräämättömälle henkilöpiirille. Ilmaisun "yleisön keskuuteen" yleiskielellinen merkitys tosin saattaisi puoltaa tällaista tulkintaa. Rangaistussäännöksen tarkoituksena on kuitenkin suojata tekijänoikeuden haltijalle kuuluvaa yksinoikeutta, joka sisältö puolestaan määräytyy tekijänoikeuslainsäädännön perusteella. Tekijän yksinoikeutta loukataan siitä riippumatta, onko laittomasti valmistettu teoskappale tarkoitettu myytäväksi esimerkiksi torikaupassa vai luovutettavaksi vastikkeetta maahantuojan sukulaisille. Edellä lausutuilla perusteilla päädyn katsomaan, toisin kuin hovioikeus, että myös tuliaisten tuominen sukulaisille voi sinänsä olla laissa tarkoitettua yleisön keskuuteen levittämistä, jollei kysymys ole samassa taloudessa asuvista perheenjäsenistä.

A on alemmissa oikeuksissa kertonut tarkoittaneensa kyseiset tuotteet pääosin omaan käyttöönsä joskin osan niistä myös sisarilleen ja veljilleen ja näiden lapsille. Korkeimmassa oikeudessa hän on muuttanut kertomustaan niin, että tuotteista vain 2 - 3 kappaletta oli tarkoitettu tuliaisiksi hänen veljelleen ja sisarelleen. Korkeimman oikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla ja ottaen huomioon myös sen, ettei A:n taloudessa asu muita henkilöitä, pidän epäuskottavana sitä, että tuotteet olisi tarkoitettu hänen yksityiseen käyttöönsä. Vaikka osa tuotteista olisikin tarkoitettu hänen sukulaisilleen tuliaisiksi, katson A:n silti tuoneen puheena olevat teoskappaleet maahan laissa tarkoitetulla tavalla yleisön keskuuteen levitettäväksi.

Näillä perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Raulos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lehtimaja.