10.12.2003

RANTAKAAVAMÄÄRÄYKSET

Kymen lääninhallitus oli 20.1.1988 vahvistanut V:n kunnan T:n kylässä K:n saareen rantakaavan. Rantakaavassa oli varattu A:n kuolinpesän omistaman tila X:n ja B:n omistaman tila Y:n välisen rajan kohdalla ja S:n ja T:n kylien yhteisen vesialueen alueilla yhteiskäyttöön tarkoitettu venevalkama-alue (LV-2). Rantakaavan käyttötarkoitusmerkinnän mukaan venevalkama-alue oli tarkoitettu korttelien nrot 21 - 23 yhteiskäyttöön.

Venevalkama rajoittui korttelin nro 21 rakennuspaikkoihin nrot 2 ja 3 sekä korttelin nro 23 rakennuspaikkaan nro 3. Kaavaan oli lisäksi varattu rakennuspaikkojen yhteiseen käyttöön venevalkamalta korttelien nrot 21 ja 23 välistä muille korttelien nrot 21 - 23 rakennuspaikoille sekä T:n saarelle johtava 4 metriä leveä jalankululle tarkoitettu tie.

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Rasitetoimitus

C:n ja D:n omistama tila Z muodosti rantakaavan korttelin nro 23 rakennuspaikan nro 2. He pyysivät Kaakkois-Suomen maanmittaustoimistoon 10.5.2000 toimittamassaan hakemuksessa, että K:n saaren tieoikeudet sekä käyttöoikeudet venevalkamaa ja -laituria ja tavaroiden varastointia varten perustettaisiin rantakaavan mukaisesti. Kustannukset tuli jakaa toimituksen osakkaiden kesken.

A:n kuolinpesän osakkaat, joiden tila X muodosti rantakaavan korttelissa nro 23 rakennuspaikan nro 3, ja B, jonka tila Y muodosti rantakaavan korttelissa nro 21 rakennuspaikat nrot2 ja 3 ja joiden kummankin tilojen maa-alueella rantakaavan mukainen venevalkama-alue sijaitsi, vastustivat oikeuksien perustamista venevalkamaa ja siitä lähtevää tietä varten, koska valkamasta ja tiestä aiheutuisi heidän rakennetuille lomatonteilleen huomattavaa haittaa ja koska C ja D saattoivat tarvittaessa rakentaa laiturin sille kohtaa omaa maa-aluettaan, joka rantakaavassa oli osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi merkinnällä M-1.

Toimitusmiesten päätös 31.5.2001

Toimitusmiehet, kuultuaan myös K:n saaressa olevien haetun tien vaikutusalueella ja rantakaavan kortteleissa nrot 21 - 23 olevien kolmen muun tilan omistajia E:tä ja F:ää, totesivat, ettei oikeutta venevalkamaa ja laituria varten voida perustaa kiinteistönmuodostamislain 156 §:n 2 momentin nojalla ilman asianosaisten sopimusta ja koska sellaista sopimusta ei ollut, edellytyksiä näiden oikeuksien perustamiselle ei ollut. Näin ollen tarvetta tieoikeudelle rantakaavan mukaiselta venevalkamalta pyykille nro 2 ei myöskään ollut. Tämän vuoksi toimitusmiehet hylkäsivät hakemuksen näiltä osin.

Sen sijaan kiinteistönmuodostamislain 154 §:n 1 momentin 9 kohdan mukainen kulkuyhteys voitiin perustaa ilman sopimustakin ja koska C:n ja D:n tilalle oli tarpeen saada kulkuyhteys T:n saaren suuntaan, toimitusmiehet päättivät suorittaa toimituksen kiinteistönmuodostamislain 154 a §:n mukaisena rasitetoimituksena ja perustivat haetun tieoikeuden muilta osin ja antoivat määräykset tien kuntoonpano- ja kunnossapito-osittelusta.

MUUTOKSENHAKU MAAOIKEUTENA TOIMIVASSA MIKKELIN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

C ja D vaativat valituksessaan maaoikeudessa, että rantakaavan mukaisesti heidän tilansa hyväksi on perustettava rasitteena oikeudet venevalkamaa, laituria ja tavaroiden varastointia varten sekä tieoikeus valkama-alueelta pyykille nro 2.

Maaoikeudessa A:n kuolinpesän osakkaat ja B sekä F vastustivat valituksen hyväksymistä. E vaati, että hänen omistamiensa tilojen hyväksi on perustettava samat oikeudet yhteiskäyttöalueeseen kuin C ja D vaativat.

Maaoikeuden tuomio 4.6.2002

Maaoikeus totesi, että kysymyksessä oleva K:n saari kuului alueeseen, jolle silloinen Kymen lääninhallitus oli 20.1.1988 vahvistanut rantakaavan eli nykyisessä maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetun ranta-asemakaavan. Kaavassa toimituksessa kysymyksessä oleva yhteiskäyttöinen venevalkama-alue (LV-2) oli osoitettu asuinrakennusten korttelialueiden nrot 21 - 23 käyttöön. Rantakaavassa oli osoitettu kulku valkamalle ja rakennuspaikoille jalankulkuteitä pitkin. C ja D omistivat korttelin nro 23 eteläisimmän rakennuspaikan nro 2, joka sijaitsi tilan Z:n alueella rajan 4 - 5 varressa. Tällä rakennuspaikalla oli kaavamääräyksen nojalla oikeus käyttää kysymyksessä olevaa LV-2 aluetta ja kulkea sinne kaavan mukaista jalankulkutietä.

Toimituksessa oli jätetty C:n ja D:n hakemat oikeudet perustamatta LV-2 alueelle, koska niitä ei voitu toimitusmiesten mukaan perustaa ilman osapuolten sopimusta. Maaoikeus totesi, että K:ta koskevan T:n rantakaavan selostuksen 15.10.1986 mukaan yhteiskäyttöalueiden toteuttaminen voi tapahtua maanomistajien sopimuksen lisäksi myös rantakaavatoimituksessa. Nykyisin voimassa olevan kiinteistönmuodostamislain mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 71 §:n mukaiset yhteiskäyttöalueet voidaan perustaa ranta- asemakaava-alueelle kumotun rakennuslain 123 g §:n (626/1969) mukaisen rantakaavatoimituksen asemesta kiinteistönmuodostamislain 154 a §:n mukaisessa toimituksessa.

Sen johdosta maaoikeus määräsi toimituksen uuteen käsittelyyn, jossa haettujen ranta-asemakaavan mukaisen yhteiskäyttöalueen käyttämiseen tarkoitettujen venevalkamaoikeuksien perustaminen oli suoritettava kiinteistönmuodostamislain 154a §:n säännösten mukaisesti sekä käsiteltävä mahdolliset korvausasiat ja yhteiskäyttöalueen kuntoonpano- ja kunnossapitoasiat.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeuden jäsenet käräjätuomari Markku Markkula ja maaoikeusinsinööri Seppo Karp sekä lautamiehet.

Perustelut

1. 1. C ja D ovat Kaakkois-Suomen maanmittaustoimistoon toimittamassaan hakemuksessa pyytäneet, että V:n kunnan T:n kylässä K:n saaren tieoikeudet sekä käyttöoikeudet venevalkamaa ja laituria ja tavaroiden varastointia varten perustetaan K:n saareen vahvistetun rantakaavan mukaisesti. Hakemustaan he ovat perustelleet sillä, että he tarvitsevat omistamaltaan, K:n saaressa sijaitsevalta rantakaavan mukaisessa korttelissa nro 23 sijaitsevalta tila Z:n kulkuyhteyden mantereelle.
2. 2. Kymen lääninhallituksen 20.1.1988 vahvistamassa rantakaavassa on varattu kaavaa vahvistettaessa voimassa olleen rakennuslain (370/1958) 123 a §:n 4 momentissa tarkoitettu yhteiskäyttöalue K:n kortteleiden nrot 21 - 23 käyttöön venevalkama-alueeksi A:n kuolinpesän omistaman tila X:n ja B:n omistaman tila Y:n alueilla ja venevalkama-alueelle johtavaksi tieksi. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko tämän kaavavarauksen johdosta rasitteena perustaa C:n ja D:n hakemat venevalkama- ja tieoikeudet, vaikka A:n kuolinpesä ja B rasitettujen kiinteistöjen omistajina eivät olleet rasitteen perustamiseen suostuneet.
3. 3. Rantakaavaa vahvistettaessa voimassaolleen rakennuslain 123 f §:n 1 momentin mukaan rantaosakkaille voitiin perustaa 123 a §:n 4 momentissa mainittuihin teihin ja muihin yhteiskäyttöalueisiin oikeus käyttää niitä kaavan mukaiseen tarkoitukseen. Kaavan toteuttamisen järjestämiseksi pidettiin lain 123 g §:n 1 momentin mukaan rantakaavatoimitus. Rantaosakkaiksi oli katsottava ne kiinteistöt, joita yhteiskäyttöalue palvelee. C ja D omistavat tällaisen kiinteistön.
4. 4. Yhteiskäyttöaluetta koskevan oikeuden sisältö samoin kuin sen kohdealue on määritelty rantakaavassa. Tämän vuoksi oikeutta rantakaavatoimituksessa perustettaessa oli tullut noudattaa vastaavia määräyksiä eikä oikeuden perustamisen edellytyksiä enää pitänyt erikseen tutkia toimituksessa. Yhteiskäyttöalueen maanomistajan suostumusta kaavan mukaisen yhteiskäyttöalueen perustamiseen ei siis tarvittu.
5. 5. Rakennuslaki on kumottu 1.1.2000 voimaantulleella maankäyttö- ja rakennuslailla. Sen voimaantulosäännöksen 214 §:n 1 momentin mukaan rantakaava on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisena ranta-asemakaavana. Siten rantakaavassa oleva varaus yhteiskäyttöalueeseen on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 75 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yhteiskäyttöalueena. Samana päivänä voimaantulleen kiinteistönmuodostamislain 154 a §:n mukaan ranta-asemakaava-alueella olevan kiinteistön hyväksi perustetaan toisen rekisteriyksikön alueelle rasitteena oikeus maankäyttö- ja rakennuslain 75 §:ssä tarkoitettuun yhteiskäyttöalueen käyttämiseen niitä kiinteistöjä varten, joiden käyttöön alue on kaavassa tarkoitettu.
6. 6. Maankäyttö- ja rakennuslain ja kiinteistönmuodostamislain 154 a §:n säätämisellä ei muutettu rantakaavan yhteiskäyttöalueeseen kohdistuvia oikeuksia. Uudet säännökset ovat merkinneet ainoastaan sitä, että yhteiskäyttöalueeseen kohdistuvat oikeudet perustetaan nykyään rasitetoimituksessa kiinteistönmuodostamislain 154 a §:n mukaisesti aikaisemman rantakaavatoimituksen sijasta. Kuten rakennuslain aikaisessa rantakaavatoimituksessa myös rasitetoimituksessa tulee noudattaa kaavan yhteiskäyttöaluetta koskevia määräyksiä, kun oikeuksia rasitteena perustetaan. Rasitetoimituksessa ei siis enää erikseen tutkita rasitteen perustamisen edellytyksiä eikä näin ollen myöskään kiinteistönmuodostamislain 156 §:ssä tarkoitettu rasitetun kiinteistön omistajan suostumus ole tarpeen rasitteen perustamiseksi. Siten C:llä ja D:llä tila Z:n omistajina on oikeus saada rasitteena perustetuksi hakemansa oikeudet kaavan mukaisen yhteiskäyttöalueen käyttämiseen.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Mikko Tulokas ja Pertti Välimäki. Esittelijä Matti Sepponen.