15.8.2002

Vaasan käräjäoikeuden tuomio 18.4.2000

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rangaistukseen siitä, että A oli Vaasassa yksissä tuumin eräiden muiden henkilöiden kanssa anastanut

1) 27.11.1998 S Oy:n liikkeen lastauslaiturilta yhteensä 3 180 markan arvoiset lipaston ja pöydän osina sisältäneet kaksi pakettia

2) 7.12.1998 S Oy:n liikkeen lastauslaiturilta kuusi tuolia osina sisältäneen 3 000 markan arvoisen paketin

3) 9.12.1998 T Oy:n liikkeen ulkorappusilta viisi huonekalupakkausta, jotka sisälsivät kolme pöytää ja kaksi lipastoa. Huonekalupakkausten yhteinen arvo oli 5 083,74 markkaa ja vahinko oli aiheutunut huonekalupakkaukset liikkeelle toimittaneelle U Oy:lle

4) 23. - 24.2.1999 V Oy:n varastosta yhtiön omistamat ainakin 40 paria kenkiä, joiden yhteinen arvo oli 13 322,40 markkaa

5) 18. - 19.5.1999 X Oy:n omistamasta kuorma-autosta yhtiön omistamat kaksi kulmahiomakonetta, kaksi porakonetta, sähkösahan ja aggregaatin sekä jakoavaimen, joiden yhteinen arvo oli 3 660 markkaa

6) 9. - 10.8.1999 Y Oy:n omistamasta työmaakopista osakeyhtiön omistamat porakoneen, hiomakoneen, vaaituskoneen, sähkömoottorisahan, hitsauslaitteet, naulaimen ja sirkkelin, joiden yhteinen arvo oli 17 569,34 markkaa.

Käräjäoikeus velvoitti A:n yhteisvastuullisesti rikoskumppaniensa kanssa suorittamaan vahingonkorvauksena anastetun, kateisiin jääneen omaisuuden arvona S Oy:lle 1 kohdan osalta 2 606,55 markkaa ja 2 kohdan osalta 2 459,01 markkaa, 3 kohdan osalta U Oy:lle 4 167 markkaa, 4 kohdan osalta V Oy:lle 10 920 markkaa ja 5 kohdan osalta X Oy:lle 3 000 markkaa sekä 6 kohdan osalta Y Oy:lle vakuutuksen omavastuuosuuden 2 400 markkaa ja Z Oy:lle yhtiön vakuutussopimuksen perusteella anastetusta omaisuudesta ja rikotusta lukosta suorittamat korvaukset 12 351,10 mk.

Lisäksi käräjäoikeus tuomitsi A:n, joka kiisti virallisen syyttäjän menettämisseuraamusvaatimuksen perusteen, menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä yhteisvastuullisesti rikoskumppaniensa kanssa 1 kohdan osalta 573,45 markkaa, 2 kohdan osalta 540,99 markkaa, 3 kohdan osalta 916,74 markkaa, 4 kohdan osalta 2 402,40 markkaa, 5kohdan osalta 660 markkaa ja 6 kohdan osalta 3 168,24 markkaa.

Käräjäoikeus perusteli menettämisseuraamuksen tuomitsemista seuraavasti:

Rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin säännöksen tarkoituksena on estää rikoksentekijää hyötymästä taloudellisesti rikoksestaan. Oikeuskäytännössä rikoksella saatuna taloudellisena hyötynä on pidetty sitä hyötyä, jonka rikos on tosiasiallisesti tuottanut, eikä menettämisseuraamusta ole tuomittu siltä osin kuin rikoksentekijä on tuomittu suorittamaan asianomistajalle vahingonkorvausta.

Kohdissa 1 - 4 anastuksen kohteena ovat olleet sellaiset tuotteet, joiden vähittäismyyntihintaan on sisältynyt arvonlisävero. Asianomistajat ovat vaatineet asiassa vahingonkorvauksena verotonta myyntihintaa.

Rikoksella saatua taloudellista hyötyä arvioitaessa verrataan toisiinsa rikollista ja laillista menettelyä. A ja hänen rikoskumppaninsa hyötyisivät taloudellisesti rikoksestaan, ellei heitä velvoitettaisi menettämään hyötynä valtiolle anastettujen tuotteiden verollisen vähittäismyyntihinnan ja asianomistajalle tuomitun vahingonkorvauksen erotusta.

Kohtien 5 ja 6 osalta käräjäoikeus perusteli menettämisseuraamusta lisäksi sillä, että asianomistajina olevat yhtiöt joutuvat maksamaan arvonlisäveroa omaankin käyttöön ostamistaan työkaluista.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Annette Laukkonen sekä lautamiehet Kaarlo Nelimarkka, Jorma Kallioniemi ja Maria Österholm.

Vaasan hovioikeuden tuomio 1.3.2001

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänet vapautetaan tuomituista menettämisseuraamuksista, koska hän ei ollut saanut anastuksista arvonlisäveron määrän suuruista hyötyä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kalervo Auerma, Martti Mansner ja Kaija Suvilehto-Nieminen. Esittelijä Marja Kekäläinen.

Perustelut

A:n syyksi luettujen rikosten tekoaikana voimassa olleen rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin (143/1932) mukaan rikoksen joko tekijälleen tai sille, jonka puolesta tai hyväksi hän on toiminut, tuottama taloudellinen hyöty on oikeuden vapaan harkintansa mukaan arvioitava ja tuomittava menetetyksi. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hyötyä ei ole tuomittu menetetyksi siltä osin kuin asianomistajalla on ollut mahdollisuus vaatia rikoksentekijältä vahingonkorvausta (KKO 1945 II 211, 1950 II 82, 1962 II 61, 1966 II 127).

Rikoslain 2 luvun 16 § on kumottu 1.1.2002 voimaan tulleella rikoslain muuttamisesta annetulla lailla (875/2001), jolla rikoslakiin on lisätty menettämisseuraamuksia koskeva uusi 10 luku. Mainitun luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi. Menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Pykälän 3 momentin mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena.

Uusi laki on tullut voimaan sen jälkeen kun asia on ratkaistu hovioikeudessa. Kun rikosten tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen ei johtaisi olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin asian arvioiminen uuden lain mukaan, asiassa on rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin 2 virkkeen mukaan sovellettava rikosten tekohetkellä voimassa ollutta rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momenttia.

Rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämistä koskevan säännöksen tarkoituksena on estää rikoksentekijää taloudellisesti hyötymästä rikoksestaan. Anastamalla omaisuuden A on saanut sen vastikkeetta ja siten saanut itselleen omaisuuden arvoa vastaavan hyödyn verrattuna siihen, että hän olisi hankkinut omaisuuden laillisesti. Myytävän tavaran hintaan sisältyy yleensä sekä käyttämättömän että käytetyn omaisuuden kohdalla arvonlisäveroa. Sikäli kuin arvonlisävero on osa siitä hinnasta, jolla vastaava tavara olisi voitu hankkia laillisesti, arvonlisäveron osuus hinnasta on rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä.

Anastamalla kohdissa 1, 2, 3 ja 4 mainittua myytäväksi tarkoitettua käyttämätöntä omaisuutta A on saanut tuon omaisuuden vähittäismyyntihintaa vastaavan taloudellisen hyödyn. Kohdissa 5 ja 6 anastetun käytetyn omaisuuden osalta taloudellinen hyöty on omaisuuden käyvän arvon määräinen. Asiassa ei ole riitaa omaisuuden arvosta. A on kussakin edellä mainitussa kohdassa velvoitettu suorittamaan asianomistajille vahingonkorvauksena edellä mainitulla tavalla määriteltyä hyötyä pienempi määrä. Omaisuuden arvon ja vahingonkorvauksen erotus, joka tässä tapauksessa muodostuu arvonlisäverosta, on tuomittava rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä valtiolle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Eeva Vuori ja Pasi Aarnio (eri mieltä). Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Aarnio: Erimielisyyteni koskee kohtia 5 ja 6. Niissä A on anastanut asianomistajan käytössä olleita koneita ja työkaluja, joiden arvo on katsottu arvonlisäveron määrää asianomistajalle tavaroista aiheutunutta vahinkoa suuremmaksi. Kun omaisuus ei ole ollut myynnissä sinä hintana, jolla omaisuus olisi ollut laillisesti hankittavissa, ei voida suoraan pitää asianomistajalle aiheutunutta vahinkoa lisättynä arvonlisäveron määrällä. Arvoa ei ole pidettävä veron määrää vahinkoa suurempana myöskään sillä käräjäoikeuden mainitsemalla perusteella, että asianomistaja joutuu maksamaan omaisuudesta sen käyttöön ottaessaan arvonlisäveron. Näin ollen katson, ettei A:n näiltä osin ole selvitetty saaneen hyötyä enempää kuin hänet on asianomistajille velvoitettu vahingonkorvauksena suorittamaan. Siten hylkään näiden kohtien osalta menettämisvaatimuksen.

Velvollisena lausumaan enemmistön tältä osin menetetyksi tuomitseman hyödyn määrästä, ilmoitan olevani siltä osin samaa mieltä kuin enemmistö.