7.6.2002

Asian käsittely Helsingin käräjäoikeudessa

Vastaukset

Vastaajat kiistivät kanteet kokonaisuudessaan sekä perusteeltaan että määrältään.

Ne kiistivät olevansa tekijänoikeuslain 47 §:n mukaisia korvausvelvollisia, koska ne eivät laissa tarkoitetulla tavalla käyttäneet sen 46 §:ssä tarkoitettua laitetta julkisessa esityksessä. Vastaajat käyttivät musiikkiautomaatteja vuokraamalla niitä ravintoloille ja kahviloille. Musiikkiautomaattien sijoituspaikat käyttivät automaatteja siten, että niissä soitettiin äänilevyjä yleisölle eli esitettiin äänitteitä julkisesti.

Vastaajat eivät sijoituspaikan ohella voineet olla korvausvelvollisia. Vahingonkorvauslain säännöksistä ei voitu johtaa useiden tahojen korvausvelvollisuutta.

Musiikkiautomaatista tuleva musiikki oli taustamusiikkia. Ravintolat maksoivat jo nyt taustamusiikin osalta korvauksen. Gramexin velkomus tarkoitti kaksinkertaista korvausta.

Vastaajat kiistivät Gramexin automaattien lukumäärään ja kuukausittaiseen korvaukseen perustuvan 60 markan laitekohtaisen vaatimuksen myös määrältään kohtuuttomana ja perustelemattomana.

Vastaajat kiistivät kanteen myös korvausvaatimuksen taannehtivuuden ja viivästyskoron osalta. Viivästyskoron maksuvelvollisuuden tuli alkaa ensisijaisesti kuukauden kuluttua ratkaisun antamispäivästä lukien, toissijaisesti haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä kolmassijaisesti aikaisintaan siitä ajankohdasta, jolloin vastaajiin oli kantajan taholta otettu yhteyttä asiassa.

Käräjäoikeuden tuomio 9.10.1998

Käräjäoikeus totesi, ettei tekijänoikeuslaista eikä sovellettavien säännösten esitöistä saanut selvää vastausta siihen, ketä tai keitä lainsäätäjä oli tarkoittanut tahona tai tahoina, jotka käyttivät lain 46 §:ssä tarkoitettua laitetta eli äänitettä muussa julkisessa esityksessä kuin radio- tai televisiolähetyksessä. Koska vastuutaho oli jätetty laissa säätelemättä, se oli jätetty lainkäyttäjän kussakin yksittäistapauksessa harkittavaksi ja ratkaistavaksi. Vastausta avoimeksi jätettyyn kysymykseen oli haettava lain sanamuodosta tulkitsemalla sitä kulloinkin kysymyksessä olevaa tilannetta silmällä pitäen sekä ottamalla lisäksi huomioon oikeuksien haltijoiden oikeussuoja ja oikeus kohtuulliseen korvaukseen.

Korvausvastuu syntyi äänitteen julkisesta esittämisestä. Julkista esittämistä edelsivät tavallisimmin useat erilaiset toimet, joiden suorittajina saattoi olla useitakin eri tahoja. Mainitut toimet, jotka olivat sinänsä välttämättömiä julkisen esityksen syntymiselle, eivät kuitenkaan olleet kaikki keskenään samassa asemassa. Käräjäoikeuden mukaan lainsäätäjä ei ollut voinut tarkoittaa sitä, että jokainen osatoimi, jonka seurauksena julkinen esitys lopulta syntyi, perusti korvausvelvollisuuden asianomaisen toimen suorittajalle.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että vastaajien liiketoiminnan sisältönä oli erilaisten automaattien, muiden ohella musiikkiautomaattien, vuokraustoiminta. Vastaajien toiminnasta seurasi useimmissa tapauksissa julkisen esitystilanteen syntyminen, joten vastaajien liiketoiminnan voitiin katsoa olevan siihen nähden välttämätön edellytys. Asiassa oli kuitenkin selvitetty, että julkinen esitys saattoi yksittäistapauksissa myös jäädä syntymättä erinäisistä vastaajista riippumattomista syistä.

Asiassa oli selvitetty, että vastaajien aktiivinen osuus julkisen esityksen syntymiseksi jäi siihen, että vastaajat vuokralleantajana toimittivat musiikkiautomaatin sen vuokralleottajalle tiettyyn sijoituspaikkaan, tavallisimmin ravintolaan, kahvilaan tai liikehuoneistoon, jonka jälkeen musiikkiautomaatin käyttämisestä päätti tilojen haltijana vuokralleottaja, lähinnä asianomainen sijoituspaikka. Asianosaisten välisissä sopimuksissa valvontavastuu musiikkiautomaatista oli uskottu vuokralleottajalle. Musiikkiautomaatin sijoituspaikka, joka muutoinkin päätti, missä muodossa se liiketoimintaansa harjoitti, teki itsenäisesti päätöksiä myös siitä, milloin ja missä laajuudessa se käytti hankkimaansa musiikkiautomaattia ja siinä soitettavia äänitteitä ilman, että musiikkiautomaatin vuokralleantaja saattoi näihin päätöksiin vaikuttaa. Musiikkiautomaatin vuokralleottanut yritys oli myös vastuussa toimintansa harjoittamisesta suhteessa ulkopuoliseen tahoon. Edellä olevan perusteella käräjäoikeus katsoi, että vaikkakin jutun vastaajien toiminta oli välttämätön ehto julkisen esityksen syntymiseksi, se ei kuitenkaan ollut siihen ainoa eikä riittävä ehto. Tekijänoikeuslain 47 §:n mukaista korvausvelvollista tahoa ei tullut tulkita liian laajasti. Siten musiikkiautomaatin vuokraajaa ei voitu pitää sanotun lainkohdan tarkoittamana äänitteen käyttäjänä.

Käräjäoikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että musiikkiautomaattien vuokralleottajat eli sijoituspaikat maksoivat jo nyt yleisesti kantajalle korvauksen taustamusiikistaan, jollaisena myös musiikkiautomaatista soitettavaa musiikkia oli pidettävä. Käräjäoikeus katsoi siten, ettei sen edellä omaksuma tulkinta tekijänoikeuslain 47 §:n sisällöstä horjuttanut säännöksessä tarkoitettuun korvaukseen oikeutettujen oikeudenhaltijoiden oikeussuojaa ja oikeutta kohtuulliseen korvaukseen.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi Gramexin kanteet.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Ilkka Sinisalo.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.6.2000

Gramex valitti hovioikeuteen toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset.

Hovioikeus totesi riidanalaista olevan, olivatko kysymyksessä olevat levyautomaattien vuokralleantajat vastuussa tekijänoikeuslain 47 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta ja mikä oli mahdollisen korvauksen suuruus.

Tekijänoikeuslain 16.1.1991 voimaan tulleen 47 §:n 1 momentin 1 virkkeen mukaan korvausta oli suoritettava, jos 46 §:ssä tarkoitettua laitetta "käytetään radio- ja televisiolähetyksissä tai ansiotarkoituksessa tapahtuvassa muussa julkisessa esityksessä". Lain esitöissä ei ollut otettu kantaa siihen, mitä lainkohdassa tarkoitettiin termillä "käytetään". Hallituksen esityksessä (HE 161/1990) oli todettu, että "äänitteiden käyttö on usein olennainen osa liiketoimintaa tai muuta ammattimaisesti harjoitettua toimintaa. Näin on esimerkiksi diskoteekkien ja äänilevyautomaattien kohdalla."

Tekijänoikeuslain 47 §:ää muutettiin 1.5.1995 voimaan tulleella lailla. Pykälän 1 momentin 1 virkkeen mukaan korvausta oli suoritettava, jos 46 §:ssä tarkoitettua laitetta "käytetään radio- ja televisiolähetyksessä tai muussa julkisessa esityksessä." Lainmuutos tehtiin, jotta Suomen lainsäädäntö saatiin mukautetuksi niin sanottuun vuokrausdirektiiviin 92/100/ETY. Lain esitöissä oli todettu, että direktiivi vastasi 16.1.1991 voimaan tullutta tekijänoikeuslain 47 §:ää muutoin, mutta direktiivissä korvausoikeutta ei ollut rajoitettu ansiotarkoituksessa tarkoitettuun toimintaan. Sen vuoksi 47 :n 1 momentin 1 virkkeestä oli ehdotettu jätettäväksi pois sana ansiotarkoituksessa.

Hovioikeus lausui, että vastaajat vuokrasivat levyautomaatteja äänitteineen ravintoloille ja kahviloille. Suomen Vuokra-automaatti Oy:n, Etelä-Suomen automaatti Oy:n ja A Oy:n sopimuskäytännön mukana ne perivät asiakkailtaan kiinteää perusmaksua kuukausittain ja lisäksi ravintolat maksoivat niille osan automaatin tuotosta, yleensä 50 - 60 prosenttia siitä. Seinäjoen Automaatti Ky:n sopimuskäytäntö poikkesi muista vastaajista siten, ettei se perinyt kiinteää maksua ollenkaan, vaan ainoastaan osan automaatin tuotosta kuukausittain.

Tekijänoikeuslain 47 §:n mukaisen korvausvelvollisuuden osalta hovioikeus totesi, että vastaajayhtiöt saivat liiketulonsa edellä kerrotuin tavoin suoraan sen mukaisesti, kuinka paljon äänitteitä soitettiin niiden vuokraamilla levyautomaateilla. Näin ollen vastaajat käyttivät tekijänoikeuslain 46 §:ssä tarkoitettua laitetta ansiotarkoituksessa julkisesti ja olivat lain 47 §:n mukaisesti velvolliset suorittamaan siitä korvauksen. Säännöksen mukaan tällaisesta julkisesta käytöstä tuli suorittaa vain yksi korvaus, mutta korvauksen saattoivat olla velvollisia suorittamaan useat tahot yhteisvastuullisesti. Kyse ei myöskään ollut taustamusiikista ja taustamusiikin osalta tehtyjen sopimusten mukaan sopimukset eivät koskeneet levyautomaatteja, joten tältäkään osin kyse ei ollut päällekkäisistä korvauksista.

Korvauksen määrän osalta hovioikeus lausui, että Gramexin muiden automaattivuokraajien kanssa tekemien sopimusten mukaan korvaus oli sidottu automaattien lukumäärään. Tätä sopimuskäytäntöä voitiin pitää hyväksyttävänä lähtökohtana myös tässä asiassa. Gramex oli kertonut, että muiden vastaavan suuruisten vuokraajien kanssa tehtyjen sopimusten mukaan kuukausivuokra oli 60 markkaa laitteelta kuukaudessa. Gramex ei kuitenkaan ollut esittänyt tällaisia sopimuksia, kun taas vastaajat olivat tuoneet esiin yksittäisen sopimuksen, jossa oli sovittu pienemmistä kuukausikorvauksista. Edellä olevan perusteella hovioikeus katsoi korvauksen määräksi 50 markkaa laitteelta kuukaudessa. Korvausvelvollisuus oli koskenut 16.1.1991 - 31.12.1993 välisenä aikana vain Suomessa tallennettuja tai suomalaisen tuottajan valmistamia äänitteitä. Tältä ajalta hovioikeus harkitsi kohtuulliseksi korvaukseksi 30 markkaa laitteelta kuukaudessa.

Viivästyskoron osalta hovioikeus totesi, että tekijänoikeuslain 47 §:ssä ei ollut määritelty eräpäivää korvauksen suorittamiselle, joten kyseessä oli vaadittaessa erääntyvä korvaus. Asiassa ei ollut selvitetty, että Gramex olisi ennen haasteiden tiedoksiantoa esittänyt vastaajille laskua tai muutoin vaatinut määrätyn rahamäärän suorittamista, joten nyt maksettavaksi määrätyille ja ennen haastehakemuksen tiedoksiantoa erääntyneille erille oli korkolain 9 §:n nojalla maksettava viivästyskorkoa haasteen tiedoksiantopäivistä lukien. Haasteen tiedoksiantopäivän jälkeen erääntyville kuukausittaisille korvauksille oli puolestaan suoritettava viivästyskorkoa kutakin automaatin käyttökuukautta seuraavan kalenterikuukauden ensimmäisestä päivästä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaan.

Mainituilla perusteilla hovioikeus, käräjäoikeuden tuomion kumoten, vahvisti, että vastaajat olivat velvollisia suorittamaan Gramexille tekijänoikeuslain 47 §:n mukaisena korvauksena 1.1.1991 - 31.12.1993 välisenä aikana 30 markkaa kuukaudessa musiikkiautomaattia kohden ja 1.1.1994 lukien 50 markkaa kuukaudessa musiikkiautomaattia kohden. Edelleen hovioikeus vahvisti, että haasteen tiedoksiantopäivien jälkeen erääntyville erille oli suoritettava viivästyskorkoa kutakin automaatin käyttökuukautta seuraavan kalenterikuukauden alusta korkolain 4 §:n 3 momentin mukaan ja aikaisemmin erääntyneille erille haasteen tiedoksiantopäivistä lukien.

Hovioikeus velvoitti vastaajat suorittamaan Gramexille tekijänoikeuslain 47 §:ssä tarkoitettuna korvauksena korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen, Suomen Vuokra-automaatti Oy:n 110 550 markkaa, Etelä-Suomen automaatti Oy:n 25 8920 markkaa, A Oy:n 93 560 markkaa sekä Seinäjoen Automaatti Ky:n ja B:n yhteisvastuullisesti 88 520 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Pirkko Kauppinen ja Olli Mäkinen, joka myös esitteli asian.

Perustelut

Tekijänoikeuslain 47 §:ssä tarkoitettua esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien oikeutta korvaukseen laajennettiin 16.1.1991 voimaan tulleella tekijänoikeuslain muuttamisesta annetulla lailla 34/1991. Lainmuutoksen jälkeen esittävillä taiteilijoilla ja äänitteiden tuottajilla on ollut oikeus korvaukseen, jos lain 46 §:ssä tarkoitettua äänitallennetta pykälässä mainittuna aikana käytetään ansiotarkoituksessa tapahtuvassa julkisessa esityksessä. Hovioikeuden tuomiossa mainitulla lainmuutoksella on ansiotarkoitusta koskeva vaatimus poistettu. Asiassa on riidatonta, että kysymyksessä on ollut tekijänoikeuslain 47 §:ssä tarkoitettu julkinen esittäminen. Kysymys on siitä, ovatko vastaajat, jotka ovat luovuttaneet musiikkiautomaatteja sijoitettaviksi kahviloihin ja ravintoloihin, vastuussa automaattien avulla tapahtuvasta äänitallenteiden julkisesta esittämisestä suoritettavasta korvauksesta.

Tekijänoikeuslain 47 §:ssä ei määritellä niitä tahoja, jotka ovat korvausvelvollisia äänitallenteen julkisesta esittämisestä. Myöskään lainvalmisteluasiakirjoissa sanottua kysymystä ei ole tarkasteltu. Kysymyksen ratkaisemisessa on siten tukeuduttava yleisiin tekijänoikeudellista korvausvastuuta koskeviin periaatteisiin.

Yhtiöiden ja musiikkiautomaattien sijoituspaikkojen haltijoiden välillä tehtyjen sopimusten perusteella yhtiöt ovat sijoittaneet automaatteja kahviloihin ja ravintoloihin. Vastikkeena yhtiöt ovat pääsääntöisesti ja mahdollisen kiinteän vuokran ohella saaneet tietyn osuuden yleisön automaatteihin käyttämistä rahoista. Vastuu automaattien huollosta on kuulunut yhtiöille, jotka myös ovat huolehtineet musiikkitallenteiden hankkimisesta ja sijoittamisesta automaatteihin.

Yhtiöt eivät ole määränneet siitä, milloin musiikkiautomaatti on yleisön käytettävissä, mutta yhtiöt ovat sijoittaneet automaatit sellaisiin tiloihin, joihin yleisöllä on yleensä vapaa pääsy. Äänitteiden julkinen esittäminen on muodostanut olennaisen osan yhtiöiden toiminnan tarkoituksesta musiikkiautomaattien osalta. Yhtiöiden toiminta ja automaattien tuottavuus on perustunut siihen, että sijoituspaikan yleisö saa suorittamaansa maksua vastaan kuultavakseen automaatista valitsemansa äänitteen. Esitetyn selvityksen mukaan toiminnassa ei siten ole ollut kysymys siitä, että pelkästään julkisen esityksen mahdollistava laite olisi luovutettu sijoituspaikan haltijan käytettäväksi. Kun automaatin sijoituspaikan yleisö kulloinkin valitsee esitettävät teokset sille tarjotusta valikoimasta, esitykset poikkeavat myös tavanomaisesta taustamusiikista, sen esittämistavasta riippumatta.

Sen perusteella, mitä automaatteja käytettäväksi tarjoavien yhtiöiden ja niiden sijoituspaikkojen haltijoiden välisistä sopimusjärjestelyistä on esitetty, Korkein oikeus katsoo, että yhtiöt ovat käyttäneet äänitallenteita julkisessa esityksessä ja ovat siten velvolliset suorittamaan tekijänoikeuslain 47 §:ssä tarkoitetun korvauksen.

Korvauksen määrän osalta Korkein oikeus katsoo, ettei Gramexin muutoksenhakemuksessaan Korkeimmalle oikeudelle esittämä selvitys anna aihetta arvioida asiaa toisin kuin hovioikeus. Kohtuullisena korvauksena 1.1.1994 lukien Korkein oikeus pitää siten 50 markkaa vastaavia 8,41 euroa laitteelta kuukaudessa.

Viivästyskoron osalta Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden tuomion perustelut. Hovioikeuden toteamin tavoin ennen haastehakemuksen tiedoksiantoa erääntyneille erille viivästyskorkoa on siten suoritettava haasteen tiedoksiantopäivistä lukien ja haasteen tiedoksiantopäivien jälkeen erääntyneille erille kutakin automaatin käyttökuukautta seuranneen kuukauden alusta lukien.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Kari Raulos, Eeva Vuori, Markku Arponen ja Gustav Bygglin. Esittelijä Jussi Karttunen.