30.5.2002

Kanne Lappeenrannan käräjäoikeudessa

A kertoi C:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että kunta oli 18.2.1998 valinnut terveyskeskushammaslääkärin virkaan B:n. Myös A oli hakenut virkaa. A:ta ei ollut kuitenkaan kutsuttu edes haastatteluun, vaikka hänen työkokemuksensa oli ollut paljon pitempi kuin B:n. A oli pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausunnon siitä, oliko häntä virkaa täytettäessä syrjitty naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (tasa-arvolaissa) kielletyllä tavalla. Tasa-arvovaltuutettu oli päätynyt siihen, että A:ta oli pidettävä virkaan ansioituneempana kuin B:tä. Koska A oli B:tä ansioituneempi, oli syntynyt laissa tarkoitettu syrjintäolettama. Kunta ei ollut voinut osoittaa, että sen menettely olisi johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Mainituilla perusteilla A vaati, että kunta velvoitetaan suorittamaan hänelle tasa-arvolaissa tarkoitettuna hyvityksenä 50 000 markkaa korkoineen.

Vastaus

Kunta kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Kunta katsoi, että A ja B olivat yhtä ansioituneita virkaan. B oli henkilökohtaiset ominaisuudet huomioon ottaen soveltuvampi työhön. Kunnalla oli sen vuoksi ollut oikeus tasa-arvolakia rikkomatta nimittää hänet virkaan.

Käräjäoikeuden tuomio 29.9.1999

Käräjäoikeus totesi, että kunta oli ollut oikeutettu arvioimaan hakijoiden ansioita sille toimitettujen hakemusten perusteella. A oli ollut velvollinen toimittamaan sille hakemuksen liitteenä olleesta nimikirjanotteesta puuttuneet tiedot täydennyskoulutuksestaan vuoden 1992 jälkeen, varsinkin kun hän oli itse tiennyt puutteesta. Puutteellisista tiedoista huolimatta A oli työkokemuksensa perusteella ollut virkaan selvästi B:tä ansioituneempi, vaikka hakijat olivatkin olleet kunnalla valintaa tehtäessä olleiden tietojen perusteella koulutukseltaan suunnilleen yhtä ansioituneita.

Koska kunta oli terveyskeskushammaslääkärin virkaa täyttäessään syrjäyttänyt A:n, joka oli ansioituneempi kuin virkaan valittu B, oli syntynyt syrjintäolettama.

Kunta oli katsonut olleensa oikeutettu valitsemaan virkaan sopivimman henkilön. Kunta oli esittänyt perusteena B:n valintaan tämän työstä saadut myönteiset kokemukset, tämän kiinnostuksen työhön, tämän kyvyn työskennellä työyhteisössä ja sen, että tällä ei ollut yksityistä sivutointa. Käräjäoikeuden mukaan A:lla oli yksityisvastaanotto, mutta muilta kunnan hakijoiden henkilökohtaisia ominaisuuksia ja sopivuutta painottavilta osilta hänen ei ollut näytetty olleen vähemmän sopiva kuin B. Pelkästään yksityisvastaanottoa, joka saattoi tosin hankaloittaa työn järjestelyjä, ei voitu pitää painavana syynä syrjäyttää A viran täytössä. Lisäksi kunnan painottamia ominaisuuksia valinnassa oli pidettävä sellaisina, joita voitiin edellyttää kaikilta terveyskeskushammaslääkäreiltä. Näin ollen kunta ei ollut osoittanut, että sen menettelyyn oli ollut työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy tai että valinta oli johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Käräjäoikeus velvoitti kunnan maksamaan A:lle tasa-arvolain mukaisena hyvityksenä 20 000 markkaa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Matti Korhola.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 23.10.2000

Kunta ja A valittivat hovioikeuteen. Kunta vaati, että kanne hylätään. A vaati, että kunnan hänelle maksettavaksi määrätty hyvitys korotetaan 40 000 markaksi korkoineen.

Hovioikeus katsoi, kuten käräjäoikeuskin, että kunta oli voinut arvioida hakijoiden täydennyskoulutusta kunnalle jätettyjen hakemusasiakirjojen perusteella. Virkavalinnan valmistelijalla ei ollut ollut velvollisuutta täydennyttää A:n hakemusta, koska siinä oli ollut viran kelpoisuusvaatimusten täyttämisestä tarpeellinen asiakirjaselvitys ja hakemus oli ollut asianmukainen. Valintaa varten laaditussa A:n ansioiden yhteenvedossa olleilla hänen käymiensä eräiden kurssien kestoa koskevilla puutteilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä.

Hovioikeus päätyi siihen, että A ja B olivat koulutuksensa puolesta yhtä ansioituneita kysymyksessä olevaan virkaan. A oli kuitenkin työkokemuksensa perusteella selvästi B:tä ansioituneempi. A:ta oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä B:tä ansioituneempana. Tästä huolimatta kunta oli valinnut virkaan toista sukupuolta olevan B:n ja syrjäyttänyt A:n. Näin oli syntynyt käräjäoikeuden toteama syrjintäolettama.

Haettavana oli ollut kunnan terveyskeskuksen perushammaslääkärin virka. Kunta oli selvittänyt, että virkaan valittu B oli hoitanut virkaa ennen sen täyttämistä sijaisena noin vuoden ajan. Tällöin kunnalle oli muodostunut B:stä hyvä käsitys hammaslääkärinä. B oli osoittautunut ammattitaitoiseksi, työstään kiinnostuneeksi sekä myös yhteistyökykyiseksi ja pidetyksi muiden työntekijöiden kannalta. Hän oli tullut myös toimeen asiakkaittensa kanssa. Lisäksi B oli saanut sanottuna aikana koulutuksen potilastietojen ATK-käyttöön.

A:n osalta kunta oli pitänyt virkaan valinnan kannalta kielteisenä, että hänen hakemuksensa oli ollut sisällöltään hyvin niukkasanainen, eikä hän ollut osoittanut sen enempää mielenkiintoa virkaa kohtaan. Tätä oli osoittanut se, ettei A ollut ottanut viran hakuaikana lainkaan yhteyttä viranhaun valmistelijoihin. Edelleen kunta oli pitänyt kummallisena sitä, että A, joka oli Lemin terveyskeskuksen päällikköhammaslääkäri, oli hakenut terveyskeskuksen perushammaslääkärin virkaa. Kunnalle oli tullut epäilys, ettei A ollut hakenutkaan virkaa tosissaan. A:n hakemusasiakirjoista oli ilmennyt, ettei hänellä ollut täydennyskoulutusta vuoden 1992 jälkeen. Tästä oli päätelty, ettei A ollut pitänyt täydennyskoulutusta tarpeellisena tai että hän oli katsonut mahdollisesti käymänsä koulutuksen vähämerkitykselliseksi viranhaun kannalta. A:n kohdalla kunta oli pitänyt kielteisenä myös hänen harjoittamaansa hammaslääkärin yksityisvastaanottoa. Terveyskeskushammaslääkärin sivutoimisesta yksityisvastaanottotoiminnasta kunnalla oli ollut huonoja kokemuksia.

Hovioikeus katsoi kunnan näyttäneen, että valitessaan virkaan B:n kunta oli arvioinut ja painottanut tämän ansioita A:han nähden tavalla, jonka kunta työnantajana oli katsonut parhaiten edistävän viran hyvää hoitoa. Kunnan suorittaman B:n virkaan valinnan oli katsottava tapahtuneen siten muun hyväksyttävän seikan perusteella, ei A:n sukupuolen vuoksi. Kunta ei ollut virkavalinnassaan syyllistynyt syrjintään eikä ollut siten velvollinen maksamaan A:lle käräjäoikeuden määräämää hyvitystä.

Mainituilla perusteilla hovioikeus hylkäsi A:n kanteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Pitkänen, Esko Mikkola ja Risto Karila. Esittelijä Markku Vuorio.

Perustelut

A:ta on hovioikeuden tuomiossa mainitun pidemmän ammattikokemuksensa perusteella pidettävä selvästi B:tä ansioituneempana täytettävänä olleeseen terveyskeskushammaslääkärin virkaan. Kunta on siten viran täyttäessään syrjäyttänyt miehen, joka on ollut ansioituneempi kuin virkaan valittu nainen. Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin mukaan kunnan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, ellei se voi osoittaa, että menettelyyn on ollut työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Kunta ei ole edes väittänyt, että valinta olisi johtunut terveyskeskushammaslääkärin virkaan kuuluvan työn tai tehtävien laadusta. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, onko valinta johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

B:n valintaa kunta on perustellut sillä, että kunnalla on ollut oikeus valita virkaan parhaiten sopiva henkilö. B oli hoitanut hammaslääkärin viransijaisuutta kunnassa noin vuoden ajan ennen nyt kysymyksessä olevaa viran täyttämistä. Tuona aikana kunnalle oli syntynyt B:stä hyvä käsitys.

A:n syrjäyttämistä kunta on perustellut sillä, että kunnan käsityksen mukaan A ei ollut tosiasiassa kiinnostunut virasta. Tätä osoittivat kunnan mukaan muun muassa se, että A:n hakemus oli ollut hyvin lyhyt ja ettei hän ollut ottanut yhteyttä valinnan valmistelijoihin ennen valintaesityksen tekemistä. Kunnan käsitykseen oli vaikuttanut myös se, että toisen kunnan päällikköhammaslääkärinä oleva A haki nyt tavallisen hammaslääkärin virkaa. A:n syrjäyttämiseen oli vaikuttanut vielä se, että A:n hakemuksen liitteistä oli ilmennyt A:lla olevan myös yksityisvastaanotto, jollaisesta kunta kertoi saaneensa aikaisemmin huonoja kokemuksia.

Kunta on pitänyt B:tä, joka oli jo sijaisena hoitanut täytettävää virkaa ja jota oli virkaa täytettäessä haastateltu, A:ta sopivampana virkaan. Kun ammattikokemukseltaan selvästi ansioituneempaa A:ta ei ole haastateltu eikä kunta muullakaan tavoin ole selvittänyt A:n sopivuutta, kunnalla ei ole ollut perusteita pitää B:tä henkilökohtaisten ominaisuuksiensa puolesta virkaan A:ta sopivampana. Ne seikat, joilla kunta on perustellut A:n syrjäyttämistä, eivät perustu sellaisiin asiallisiin perusteisiin, joita voitaisiin pitää hyväksyttävinä. Kunta ei ole siten näyttänyt, että sillä olisi ollut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta johtuva syy syrjäyttää A.

Sen vuoksi kunta on velvollinen suorittamaan tasa-arvolaissa tarkoitettua hyvitystä. Riittävänä hyvityksenä on pidettävä käräjäoikeuden tuomiossa mainittua 20 000 markkaa vastaavaa 3 363,76 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustaf Möller, Eeva Vuori, Pertti Välimäki ja Pasi Aarnio. Esittelijä Satu Saarensola.