22.3.2002

Asian käsittely Tampereen käräjäoikeudessa

C:n, D:n ja E:n kanne

C, D ja E katsoivat, että testamenttia oli tulkittava siten, että lakiosan yli jäänyt 37,5 prosenttia jäämistöstä tuli jakaa muiden testamentin saajien kuin C:n kesken. Näin ollen kunkin viiden perintöosuus oli 7,5 prosenttia. Näillä perusteilla C, D ja E olivat vaatineet, että perinnönjakopäätöstä muutetaan siten, että D:n ja E:n osuudeksi vahvistetaan kummallekin 7,5 prosenttia jäämistöstä ja että tämä yhteensä 15 prosenttia määrätään kuuluvan C:n osuuteen.

Vastaus

F, G ja H kiistivät kanteen vaatien sen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Käräjäoikeuden tuomio 11.11.1999

Käräjäoikeus totesi, että lähtökohtaisesti testamenttia oli tulkittava niin, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Tässä tapauksessa B:n tekemän testamentin tarkoitus ilmeni suoraan testamentin sanamuodosta. B oli tarkoittanut jakaa omaisuutensa kahteen yhtä suureen osaan kahdelle erilliselle sukuhaaralleen. Jo testamentin sanamuoto tarkoitti sitä, että siinä mainittuja sukuhaaroja tuli kohdella tasapuolisesti.

B ei ollut testamentissaan eritellyt D:lle ja E:lle mitään tiettyä osuutta jäämistöstä, vaan heille oli yhdessä isänsä C:n kanssa tarkoitettu puolet jäämistöstä.

Pesänjakaja oli perinnönjakopäätöksessään katsonut, että C:n lakiosa äitinsä A:n jälkeen oli 25 prosenttia ja isänsä B:n jälkeen 37,5 prosenttia molempien kuolinpesien jäämistön säästöstä. Näin ollen perinnönjakopäätöksen mukaan C oli saanut lakiosansa perusteella 62,5 prosenttia B:n kuolinpesän säästöstä. Tämä oli enemmän kuin mitä B:n tekemän testamentin perusteella hänelle yhdessä D:n ja E:n kanssa oli määrätty.

Asiassa ei ollut esitetty mitään näyttöä siitä, että testamenttia olisi tulkittava jollakin muulla kuin sen sanamuotoa vastaavalla tavalla. Näin ollen testamentin tekijän tarkoitus oli ollut, että hänen jälkeensä tapahtuvassa perinnön-jaossa testamentissa mainitut sukuhaarat saivat kumpikin 50 prosenttia jaettavasta omaisuudesta.

Perinnönjakopäätöksen mukaan C:n sukuhaara sai 62,5 prosenttia B:n kuolinpesän säästöstä.

Edellä mainituilla perusteilla olisi testamentin tekijän tarkoituksen vastaista se, että C:n sukuhaara eli hän itse sekä D ja E saisivat enemmän kuin mitä perinnönjakopäätöksessä on määrätty.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Erkki Hakala.

Turun hovioikeuden päätös 28.12.2000

C, D ja E valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että C oli vaatinut lakiosansa, jonka suuruus oli käräjäoikeuden mainitsema 62,5 prosenttia. Ottaen huomioon C:n lakiosa, B:n testamenttimääräys voi tarkoittaa vain 37,5 prosenttia kuolinpesän omaisuudesta.

Testamenttia oli perintökaaren 11 luvun 1 §:n mukaan tulkittava niin, että tulkinnan voitiin otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Ottaen huomioon, että C oli B:n ottolapsi, ja koska testamentin mukaan kumpikin sukuhaara sai 50 prosenttia, asiassa oli mahdollista tulkita testamenttia käräjäoikeuden tulkitsemalla tavalla.

Toisaalta testamenttia voitiin tulkita myös siten, että jokainen testamentissa nimeltä mainittu henkilö tulisi saamaan yhtä suuren osuuden eli yhden kuudesosan omaisuudesta. Testamentissa ei ollut otettu huomioon C:llä olevaa oikeutta lakiosaan molempien vanhempiensa jälkeen. Testamentin tekijän tahdosta ei ollut esitetty todistelua eikä mitään muutakaan selvitystä.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko C:n vaatima lakiosa voinut aiheuttaa sen, että testamentti tuli tehottomaksi siten, että D ja E eivät saaneet mitään osuutta pesästä. Hovioikeus katsoi, että testamenttia oli tulkittava niin, että alunperin testamentin tekijän tarkoitus oli testamentin sanamuodon mukaisesti ollut antaa kullekin yhtä suuri osuus. Koska C:n lakiosa ylitti hänelle testamentilla määrätyn omaisuuden, hän ei voinut saada testamentin nojalla enää mitään. Lakiosan jälkeen jäävä 37,5 prosenttia pesästä oli jaettava niin, että D, E, F, G ja H saivat siitä kukin yhtä suuren osuuden eli yhden viidesosan, jolloin C:n vaatima lakiosa rasitti kaikkia testamentinsaajia samassa määrin. D:n ja E:n siirrettyä testamentilla saaneensa osuuden B:n kuolinpesästä C:lle, D:lle ja E:lle tuleva edellä todettu osuus kuolinpesä määrättiin tulemaan C:lle.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti perinnönjaon pesänjakajalle, jonka tuli oikaista sitä ottamalla huomioon D:lle ja E:lle kuuluva osuus pesässä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Aarola, Saara Laapas ja Riitta Sandholm. Esittelijä Leena Virtanen-Salonen (mietintö).

Asessori Virtanen-Salosen mietintö: Testamentin tekijän tahdosta ei ollut esitetty selvitystä. Koska testamentissa ei ollut mainintaa lakiosasta, B:n voitiin otaksua määränneen koko jäämistöstään niin, että kumpikin sukuhaara sai yhtä suuren osuuden. Näillä ja käräjäoikeuden muutoin mainitsemilla perusteilla hovioikeus hyväksynee käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän sanamuodon mukaisen testamentin tulkinnan. Sen vuoksi katson, ettei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiolauselmaa.

Perustelut

Aviopuolisot B ja A olivat 27.4.1947 laatineet keskinäisen testamentin, jonka mukaan toisen heistä kuoltua kaikki hänen omaisuutensa oli lankeava täysin omistusoikeuksin toiselle aviopuolisolle. A:n kuoltua 11.2.1994 puolisoiden välillä ei ollut tehty ositusta eikä perinnönjakoa B:n eläessä eikä B ollut antanut testamenttia tiedoksi puolisoiden yhteiselle ottolapselle C:lle.

B on vaimonsa kuoleman jälkeen tehnyt testamentin 18.1.1995, jossa hän on määrännyt omaisuutensa jaosta kuolemansa jälkeen seuraavaa:

Minä B ilmoitan täten viimeisen tahtoni ja testamenttini olevan, että kaikki kuolinpesäni omaisuus on jaettava seuraavasti: omaisuudestani saavat viisikymmentä (50) prosenttia adoptiopoikani C sekä hänen lapsensa D ja E, sekä viisikymmentä (50) prosenttia veljieni lapset F, G sekä H.

C:n vaadittua lakiosaa molempien vanhempiensa jälkeen asianosaiset ovat todenneet, että hänelle kuuluu 62,5 prosenttia B:n kuolinpesän omaisuudesta. Erimielisyys on siitä, miten testamenttia on tulkittava tilanteessa, jossa lakiosavaatimus estää testamentin sanamuodon mukaisen täytäntöönpanon.

B:n testamentti on sanamuodoltaan yksiselitteinen. Omaisuudesta on puolet määrätty C:lle ja hänen lapsilleen ja puolet B:n veljien lapsille. Kun testamentti ei muuta osoita, voidaan B:n otaksua määränneen koko jäämistöstään ottamatta huomioon lakiosasäännöksiä.

Pesänjakajan tavoin Korkein oikeus pitää testamentin sanamuotoa ja päätarkoitusta tulkinnan lähtökohtana. B:n ajatuksena ilmeisesti on ollut jakaa pesän omaisuus tasan kahden nimetyn sukulaistahon kesken. Lakiosavaatimuksen jälkeisessä tilanteessa tämä tavoite on pyrittävä toteuttamaan niin pitkälle kuin mahdollista. Vaikka tästä seuraa, että testamentissa myös nimeltä mainittujen D:n ja E:n osalle ei tule mitään omaisuudesta, koko vapaaosan jakamisen lakiosavaatimuksesta kärsimään joutuneelle sukulaistaholle eli veljien lapsille voidaan arvioida parhaiten vastaavan sitä, mitä testamentintekijän tarkoituksena olisi ollut, jos hän olisi ottanut huomioon lakiosasäännöstön vaikutuksen perinnönjakoon.

Siten pesänjakajan toimittaman perinnönjaon muuttamiseen C:n, D:n ja E:n kanteessa vaadituin tavoin ei ole perustetta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja, Markku Arponen ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Marjatta Berg.