7.3.2002

Vaatimukset Kotkan käräjäoikeudessa

Rahoitusyhtiö X Oy kertoi A:ta vastaan asianomistajana ajamassaan syytteessä, että urakoitsija B oli marraskuussa 1990 ostanut C:ltä kalliomurskaimen osamaksulla. Rahoitusyhtiö oli rahoittanut sanotun kaupan. Osamaksusopimuksessa sovittiin, että omistusoikeus murskaimeen siirtyi C:ltä X Oy:lle ja että B sai murskaimen hallintaansa. Sittemmin B siirsi osamaksusopimukseen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet 16.1.1995 A:n pojalle D:lle. Myöhemmin ilmeni, että D oli toiminut vain A:n välikätenä. Osamaksusopimuksen siirto oli tapahtunut X Oy:n toimitiloissa. Saapuvilla olivat rahoitusyhtiön edustajan lisäksi olleet B, C, D ja A. Kaikille osapuolille oli tuolloin ollut selvää, että rahoitusyhtiö edelleen omisti murskaimen, koska sen kauppahintaa ei ollut kokonaisuudessaan maksettu. Siitä huolimatta A oli 5. - 8.7.1996 myynyt sanotun murskaimen Y Oy:lle. Tuolloin siitä oli vielä maksamatta 165 368 markkaa. Kaupan jälkeen A oli suorittanut osan maksamattomasta kauppahinnasta, mutta rahoitusyhtiön lopulliseksi vahingoksi oli jäänyt 72 149 markkaa. Koska A:lla ei ollut ollut oikeutta myydä X Oy:n omistamaa murskainta, X Oy vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen kavalluksesta sekä hänen velvoittamistaan suorittamaan osamaksusopimuksesta maksamatta olevat 72 149 markkaa.

X Oy lausui, että sillä oli oikeus asianomistajana ajaa syytettä, koska se omisti murskaimen. Sillä oli syyteoikeus, vaikka katsottaisiinkin, ettei se yksin omistanut sanottua laitetta. A:n tekemä kauppa oli loukannut yhtiön oikeutta.

Vastaus

A lausui, että X Oy:llä ei ollut oikeutta vaatia A:lle rangaistusta, koska koneen omistusoikeus ei ollut milloinkaan siirtynyt sille. Kyseessä oli vain vakuusjärjestely, jossa kone oli rahoitusyhtiöllä vakuutena. Osamaksusopimus ei osoittanut omistusoikeuden siirtoa asianomistajalle. Kantansa tueksi A vetosi muun muassa Korkeimman oikeuden ratkaisuihin 1993:8 ja 1997:154.

Mitä itse asiaan tuli, A:lla ei ollut kavallusrikoksen edellyttämää tahallisuutta. Hän oli kauppaa tehdessään luullut, että kaikki maksuerät oli jo suoritettu rahoitusyhtiölle tai että mahdollisesti maksamatta olevat erät voitaisiin suorittaa saadusta kauppahinnasta. Sen vuoksi syyte oli joko jätettävä tutkimatta tai hylättävä.

Käräjäoikeuden tuomio 29.4.1999

Käräjäoikeus lausui X Oy:n asianomistaja-aseman osalta, että osamaksusopimuksen kohdassa 12 määritettiin siirronsaajaksi X Oy. Omistusoikeuden pidättämistä koskevan kohdan 14 mukaan siirronsaaja pidätti itselleen omistusoikeuden kaupan kohteeseen kaikkine lisävarusteineen, kunnes kauppahinta luottokustannuksineen sopimuksen mukaisesti on kokonaan maksettu. Osamaksusopimukseen 16.1.1995 tehdyn maksusuunnitelman muutoksen mukaan sopimusehdot pysyivät muutoin ennallaan.

Käräjäoikeus katsoi, että osamaksusopimuksessa sekä maksusuunnitelman muutoksessa oli selvästi ja yksiselitteisesti todettu, että X Oy oli siirronsaajana saanut omistusoikeuden koneeseen. Yhtiö ei ollut siirtänyt omistusoikeutta edelleen. Näin ollen X Oy:llä oli asianomistajan asema ja siten oikeus esittää jutussa vaatimuksia.

Asiakirjaselvityksen ja asiassa kuultujen todistajien kertomusten perusteella käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli tiennyt, että X Oy omisti murskaimen.

A:n tahallisuuden osalta käräjäoikeus lausui, että A oli ensin väittänyt olleensa siinä uskossa, että kaikki maksut oli maksettu ennen myyntiä ja että häneltä siten puuttui kavallusrikoksen edellyttämä tahallisuus. Myöhemmin hän oli selittänyt olleensa siinä käsityksessä, että suorittaessaan myynnistä saamillaan rahoilla loppuerät, laite tulisi kokonaan maksetuksi. Hän olikin myynnin jälkeen suorittanut asianomistajayhtiölle 116 548 mk.

A:n maksuvaikeuksista ja -häiriöistä sekä hänen toiminnastaan laitteen haltijana ja käyttäjänä esitetty selvitys sekä kaupan jälkeen tehdyt suoritukset huomioon ottaen käräjäoikeus katsoi hänen tienneen, ettei laite ollut myyntihetkellä ollut kokonaisuudessaan maksettu. A oli tiennyt, ettei hänellä noissa olosuhteissa ollut ollut oikeutta myydä asianomistajan omistamaa laitetta.

Käräjäoikeus katsoi, että X Oy oli omistanut A:n myymän koneen. Myydessään toisen omistaman laitteen A oli syyllistynyt kavallukseen. Sen vuoksi käräjäoikeus rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla tuomitsi A:n 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 31.1.2000 päättyvin koetusajoin sekä velvoitti hänet suorittamaan X Oy:lle maksamatta olevat 72149 markkaa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pekka Pöyhönen sekä lautamiehet Tauno Ilén, Hilkka Porkka ja Pentti Viljanen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 8.3.2000

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut sikäli kuin ne koskivat X Oy:n oikeutta esittää asiassa vaatimuksia. A:n tahallisuuden osalta hovioikeus lausui, että A oli myynyt kalliomurskaimen eteenpäin 5. - 8.7.1996 Y Oy:lle. Myynnin jälkeen A oli saman kuukauden lopulla suorittanut X Oy:lle kolmessa maksuerässä yhteensä 116 548 markan suuruisen osan maksamatta olleesta kauppahinnasta. Edellä mainittu ja muut käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevät seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että A oli myyntihetkellä tiennyt, että kalliomurskaimen kauppahintaa ei ollut kokonaisuudessaan maksettu ja että hänellä ei näin ollen ollut oikeutta myydä sitä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Reino Keinonen, Sakari Pasila ja sijaisjäsen Tuomo Kurki. Esittelijä Petri Rouhiainen.

Perustelut

C on 12.11.1990 päivätyllä investointirahoitukseen perustuvalla osamaksusopimuksella myynyt omistamansa kalliomurskaimen B:lle. Samalla C on siirtänyt kaikki sopimukseen perustuvat oikeutensa X Oy:lle, joka on rahoittanut pääosan kauppahinnasta. Osamaksusopimuksen ehtojen mukaan siirronsaaja on pidättänyt itselleen omistusoikeuden kaupan kohteeseen kaikkine lisävarusteineen, kunnes koko kauppahinta luottokustannuksineen sekä ostajan muut kaupan kohdetta koskevat maksuvelvoitteet on maksettu. Osamaksusopimuksessa oli lisäksi ehto, jonka mukaan ostaja ei ollut oikeutettu myymään tai muulla tavoin luovuttamaan kaupan kohdetta niin kauan kuin omistusoikeus oli siirronsaajalla.

Osamaksusopimuksen mukaiset ostajan oikeudet ja velvollisuudet on 16.1.1995 toteutetulla järjestelyllä siirretty B:ltä D:lle siten, että D on tullut B:n sijaan velalliseksi ja C takaajaksi. Osamaksusopimukseen perustuvien suoritusten maksusuunnitelma on tuolloin muutettu, mutta muutoin sopimusehdot ovat pysyneet ennallaan. Asiassa on selvitetty, että D on tässä järjestelyssä toiminut A:n välikätenä ja että kalliomurskain siirtyi tosiasiassa A:lle, joka oli ollut läsnä sopimusta D:n nimiin siirrettäessä ja joka oli siirron jälkeen käyttänyt laitetta elinkeinotoiminnassaan sekä tehnyt osamaksusopimukseen perustuvat suoritukset X Oy:lle. A on 5. - 8.7.1996 myynyt hallussaan olleen kalliomurskaimen edelleen Y Oy:lle, vaikka laitteesta oli tuolloin maksamatta

164 746 markkaa.

Kysymys on siitä, voidaanko A:n katsoa menettelyllään anastaneen X Oy:n omaisuutta.

Rikoslain 28 luvun 4 §:n mukaan kavalluksesta tuomitaan se, joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta. Tämän lainkohdan esitöiden mukaan tarkoitus ei ollut aiheuttaa muutosta siinä, että osamaksukaupalla omistuksenpidätysehdoin myydyn, ostajan haltuunsa saaman esineen edelleen luovutuksesta tuomitaan rangaistus kavalluksesta (HE 66/1988 vp. s. 32). Vaikka osamaksukauppaan liittyvällä omistuksenpidätyksellä on selkeä vakuusoikeuden luonne, on lainsäätäjän tarkoituksena siis ollut, että osamaksukauppaesineen edelleen luovutus tulee rikosoikeudellisesti arvioitavaksi toisen omaisuuteen kohdistuvana kavalluksena eikä rikoslain 28 luvun 12 §:ssä tarkoitettuna, tekijän omaan omaisuuteen kohdistuvana vakuusoikeuden loukkauksena.

Edellä mainitussa 12.11.1990 tehdyssä investointirahoitukseen liittyvässä osamaksusopimuksessa on sovittu, että omistusoikeus kaupan kohteeseen eli kalliomurskaimeen ei siirry ostajalle ennen kuin kauppahinta kokonaisuudessaan on maksettu ja muut kaupan kohdetta koskevat ostajan maksuvelvollisuudet on täysin täytetty. Ostaja ei näin ollen ollut saanut vielä mainitulla sopimuksella omistusoikeutta kaupan kohteena olleeseen murskaimeen. Tilanne ei ollut muuttunut senkään jälkeen kun 16.1.1995 tehdyllä maksusuunnitelman muutokseksi otsikoidulla sopimuksella velalliseksi on tullut D.

Pääosa 12.11.1990 laaditun investointirahoitukseen liittyvän osamaksusopimuksen sopimusehdoista koskee siirronsaajan ja ostajan välisiä suhteita. Kaupan kohteen omistusoikeus pidätetään nimenomaisesti siirronsaajalle eikä myyjälle. Sopimuksessa on lisäksi määritelty selvästi ne kaupan kohdetta koskevat ostajan määräysvallan rajoitukset, jotka ovat voimassa siirronsaajan hyväksi niin kauan kuin omistusoikeus on tälle pidätetty. Myyjän ja ostajan välistä suhdetta koskee lähinnä vain se sopimuksessa oleva kohta, jonka mukaan sopimuksen siirtäminen ei vaikuta myyjän vastuuseen ostajaan nähden. Myyjänä ollut C on merkinnyt sopimukseen siirronsaajan hyväksi takaussitoumuksen sopimukseen perustuvien velvoitteiden täyttymisestä. Muuta mainintaa sopimuksessa ei ole myyjän vastuusta siirronsaajaan nähden ostajan laiminlyönnin varalta. Sopimusehdoista ja asiassa esitetystä suullisesta todistelusta voidaan siten päätellä sopijapuolten selvästi tarkoittaneen, että siirronsaajalla on sellainen omistajan asema, joka tavallisesti on osamaksukaupan myyjällä. Näiden seikkojen takia on perusteltua, että siirronsaajana olevaa yhtiötä pidetään omistajana myös rikoslain kavallusrikossäännöksiä sovellettaessa.

Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, että A on luovuttamalla edelleen kalliomurskaimen vastoin sopimusehtoja ennen sen kokonaan maksamista rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla anastanut sen ja siten syyllistynyt kavallukseen.

Kavalluksen täyttyminen edellyttää lisäksi, että teko on tahallinen. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että A oli kalliomurskaimen edelleen myydessään tiennyt, että osamaksusopimukseen perustuvia suorituksia on tuolloin ollut tekemättä.

A on sopimuksen teosta ja siirrosta esitetyn selvityksen perusteella tiennyt, ettei hänellä ole ollut oikeutta myydä kalliomurskainta ennen kuin se on osamaksusopimuksen ehtojen mukaan tullut kokonaan maksetuksi.

A:n syyksi on siten luettava rangaistusvaatimuksessa tarkoitettu kavallus.

Rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon, että osamaksusopimuksen perusteella maksamatta olevasta X Oy:n saatavan määrästä on kaupantekohetkellä ilmeisesti ollut jossain määrin epätietoisuutta. A on murskaimen myytyään saman kuukauden aikana maksanut suurimman osan rahoitusyhtiön saatavasta. Merkittävä osa maksamatta olevasta määrästä on korkoja sekä perintäkuluja. Maksamatta oleva määrä on ollut kauppahintaan nähden melko pieni. Rahoitusyhtiölle aiheutunut vahinko ei siten ole ollut erityisen suuri ja A on jäänyt siitä myös siviiliperusteiseen vastuuseen. Näin ollen vankeusrangaistusta on teosta ilmenevään A:n syyllisyyteen nähden pidettävä liian ankarana seuraamuksena. Rangaistus on lievennettävä sakoksi.

A:n viimeksi toimitetun verotuksen mukaiset bruttotulot ovat 8 markkaa kuukaudessa. Nettotuloa hänellä ei ole ollut. Koska hänelle rikoksen tekohetkellä voimassa olleiden säännösten mukaisesti määrättävä päiväsakon rahamäärä on 20 markkaa eli pienempi kuin 1.10.1999 voimaan tulleen rikoslain 2 a luvun 2 §:n ja sen soveltamiseen liittyvien säännösten perusteella määrättävä päiväsakon pienin rahamäärä, päiväsakon rahamäärää määrättäessä on rikoslain voimaanpanosta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaisesti sovellettava rikoksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden määräämän rangaistuksen sijasta kuuteenkymmeneen (60) 20 markan määrää vastaavaan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa tuhatta kahtasataa (1 200) markkaa vastaavat kaksisataayksi (201) euroa 83 senttiä.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos, Mikko Tulokas, Pertti Välimäki ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.