29.8.2001

Käräjäoikeuden tuomio 18.11.1997

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että laminaatista johtuvista syistä pussien sisälle oli kuumasaumauksen yhteydessä jäänyt tunkkainen, liuotinmainen, savun, muovin, liiman ja painovärin hajua muistuttava haju, joka oli siirtynyt pusseihin pakattuihin snacks-tuotteisiin. Tämä oli aiheuttanut sen, etteivät snacksit olleet sopineet ihmisravinnoksi. Kyse oli kauppalain 39§:ssä tarkoitetusta olennaisesta virheestä, mikä myös Oy Avanspack Ab:n oli täytynyt käsittää. Tämän vuoksi Vaasan Snacks Oy Ab:llä oli oikeus purkaa kauppa.

Ostajalla oli kauppalain 40§:n 3 momentin mukaan aina oikeus korvaukseen, jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä oli erityisesti sitoutunut. Tällaisessa tapauksessa korvaus koski sekä välittömiä että välillisiä vahinkoja. Mainittuun lainkohtaan oli kirjattu sana "kaupantekohetkellä", mitä oli oikeuskirjallisuudessa tulkittu siten, että lainkohta koskisi vain kaupantekohetkellä valmiina olleita tavaroita. Hallituksen esityksessä kauppalaiksi mainittua lainkohtaa oli kuitenkin perusteltu seuraavasti: "Jos tavara sen sijaan vahingoittuu ilman myyjän tuottamusta kaupanteon jälkeen, niin ettei se vaaranvastuun siirtymisen ajankohtana vastaa sopimusta, myyjä ei esillä olevan erityissäännöksen nojalla joudu vahingonkorvausvastuuseen." Hallituksen esityksessä puhuttiin kaupanteon jälkeisestä ajasta ja vaaranvastuusta. Jos tavaraa ei kaupantekohetkellä luovutettu ostajalle, myyjällä oli siitä vaaranvastuu. Jos tavara tällaisen välitilan aikana vahingoittui myyjän kontrollipiiriin kuulumattoman seikan vuoksi, olisi kohtuutonta, jos myyjä antamansa erityisen sitoumuksen vuoksi joutuisi vastuuseen kaikesta vahingosta. Tällaisen kohtuuttomuuden estämiseksi olikin rajoitus, ettei myyjä vastannut muista kuin tietämistään seikoista, eli lupaus oli tehty edellytyksin, etteivät kaupantekohetkellä vallinneet olosuhteet muuttuneet. Käräjäoikeus katsoi, että olisi outoa, jos erityisellä sitoumuksella olisi erilainen sisältö pelkästään sen perusteella, oliko kaupan kohteena valmis vai tilauksesta valmistettava tavara. Asiassa ei sen vuoksi ollut merkitystä sillä, oliko myytävä tuote olemassa kaupantekohetkellä.

Oy Avanspack Ab oli tiennyt, että laminaatista valmistettavia pusseja käytettiin snacks-tuotteiden pakkaamiseen, minkä lisäksi se oli vakuuttanut Vaasan Snacks Oy Ab:lle, että se osasi valmistaa sanottuun käyttötarkoitukseen soveltuvaa laminaattia. Oy Avanspack Ab oli näin ollen antanut Vaasan Snacks Oy Ab:lle kauppalain 40 §:n 3 momentissa tarkoitetun erityisen sitoumuksen siitä, että laminaatti soveltuisi snacks-tuotteiden pakkaamiseen. Tämän vuoksi se oli Vaasan Snacks Oy Ab:lle vastuussa virheellisestä laminaatista aiheutuneista välittömistä ja välillisistä vahingoista. Vaasan Snacks Oy Ab:n korvausvaatimuksissa oli kysymys kauppalain 67 §:ssä tarkoitetuista välittömistä ja välillisistä vahingoista. Hukkaan menneiden snacks-tuotteiden valmistuskulut sisältyivät saamatta jääneeseen myyntivoittoon. Joka tapauksessa kysymys oli kauppalain 67 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta tuotevahingosta, koska laminaatista valmistetuilla pusseilla ja niihin pakatuilla snacks-tuotteilla oli ollut läheinen käyttöyhteys. Oy Avanspack Ab oli myöntänyt vaadittujen vahingonkorvausten määrät oikeiksi.

Näillä perusteilla käräjäoikeus purki Vaasan Snacks Oy Ab:n ja Oy Avanspack Ab:n välisen väripainettua laminaattia koskevan kaupan ja velvoitti Oy Avanspack Ab:n suorittamaan Vaasan Snacks Oy Ab:lle vahingonkorvausta 1061044,69 markkaa korkolain 4§:n 3 momentissa tarkoitettuine viivästyskorkoineen 13.3.1996 lukien.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kari Pöntinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 30.12.1999

Oy Avanspack Ab valitti hovioikeuteen. Käsittelyratkaisussaan hovioikeus katsoi Vaasan Snacks Oy Ab:n vasta hovioikeudessa vedonneen tuottamukseen kanteen perusteena. Kun yhtiö ei ollut saattanut todennäköiseksi, ettei se ollut voinut vedota tähän seikkaan käräjäoikeudessa tai että sillä muuten oli ollut pätevä aihe olla tekemättä niin, hovioikeus jätti vastauksen tältä osin tutkimatta.

Pääasiaratkaisussaan hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion näytön arvioinnin osalta. Vahingonkorvausvaatimuksia koskevalta osin hovioikeus lausui, että asiassa oli riidatonta, että Oy Avanspack Ab oli antanut erityisen sitoumuksen toimittamansa pakkausmateriaalin soveltuvuudesta Vaasan Snacks Oy Ab:n tuottamien snacks-tuotteiden pakkaamiseen. Sen vuoksi Oy Avanspack Ab oli vastuussa pakkausmateriaalissa olleesta virheestä. Kauppalain 40 §:n 3 momentin mukaan ostajalla oli aina oikeus korvaukseen, jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä oli erityisesti sitoutunut, mikä siis oli edellytyksenä välillisen vahingon korvaamiselle. Oy Avanspack Ab oli katsonut, ettei mainittua säännöstä voitu soveltaa kysymyksessä olevassa tapauksessa, koska laminaattia ei ollut ollut olemassa kaupantekohetkellä, vaan se oli valmistettu vasta myöhemmin. Hallituksen esityksen (HE 93/1986 s.94) mukaan erityiseen sitoumukseen perustuva korvausvastuu käsitti vain ne tapaukset, joissa tavara jo kaupantekoajankohtana poikkesi sovitusta. Jos tavara sen sijaan vahingoittui ilman myyjän tuottamusta kaupanteon jälkeen niin, ettei se vaaranvastuun siirtymisen ajankohtana vastannut sopimusta, myyjä ei tämän säännöksen nojalla joutunut vahingonkorvausvastuuseen. Osapuolten kesken oli sovittu laminaatin soveltuvuudesta snacks-tuotteiden pakkaamiseen. Oy Avanspack Ab:n toimittama laminaatti ei kuitenkaan ollut soveltunut tähän tarkoitukseen. Kysymys ei siis ollut siitä, että alunperin virheetön tavara olisi vahingoittunut kaupantekohetken jälkeen, vaan Oy Avanspack Ab:n toimittama laminaatti oli ollut virheellistä alusta lähtien. Koska Oy Avanspack Ab:n toimittama tavara siten jo kaupantekohetkellä oli poikennut siitä, mihin Oy Avanspack Ab myyjänä oli erityisesti sitoutunut, Vaasan Snacks Oy Ab:llä oli oikeus korvaukseen myös välillisistä vahingoistaan.

Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Mats Wiklund (eri mieltä), Monika Kuhlefelt ja Petri Leskinen. Esittelijä Lena Filipsson.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto

Hovioikeudenneuvos Wiklund oli muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta lausui kauppalain 40 §:n 3 momentin tulkinnan osalta:

Myyjän vastuuta koskevat kauppalain määräykset perustuvat niin sanottuun kontrollivastuuseen, mikä aikaisempaan oikeuskäytäntöön verrattuna merkitsee ankarampaa vastuuta. Vastuuta on toisaalta lievennetty siten, että se pääsääntöisesti koskee vain niin sanottua välitöntä vahinkoa. Tämä periaatteellinen lähtökohta ilmenee kauppalain 40 §:n 1 ja 2 momentista. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen myös välillisestä vahingosta, jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Lain esitöiden mukaan viimeksi mainittu säännös on otettu lakiin sen vuoksi, että myyjä ei olisi vastuussa kaupanteon jälkeen mutta ennen vaaranvastuun siirtymistä tapahtuneesta tavaran vahingoittumisesta ostajalle aiheutuneesta välillisestä vahingosta. Katson näin ollen, ettei myyjä vastaa välillisestä vahingosta jos tavara, joka ei ole ollut olemassa ennen kaupantekohetkeä, poikkeaa siitä, mitä myyjä on luvannut, ellei hän ole ollut huolimaton. Oy Avanspack Ab ei siten ole sitoumuksensa johdosta vastuussa Vaasan Snacks Oy Ab:lle aiheutuneesta välillisestä vahingosta. Muutan sen vuoksi käräjäoikeuden tuomiota ja hylkään Vaasan Snacks Oy Ab:n kanteen siltä osin, kuin se koskee vahingonkorvausta.

Käsittelyratkaisu

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin ja 26 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan asianosainen ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen käräjäoikeudessa tai että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Mainituissa lainkohdissa tarkoitetaan seikalla niin sanottua oikeustosiseikkaa eli vaaditun oikeusseuraamuksen kannalta välittömästi ratkaisuun vaikuttavaa tosiseikkaa. Säännökset eivät sitä vastoin koske kyseisten seikkojen oikeudellista luonnehdintaa.

Vaasan Snacks Oy Ab on käräjäoikeudessa perustanut kanteensa siihen, että Oy Avanspack Ab oli sopimusneuvotteluissa antanut nimenomaisen lupauksen laminaatin soveltumisesta perunasta valmistettavien snacks-tuotteiden pakkausmateriaaliksi, ja katsonut Oy Avanspack Ab:n olevan vastuussa kanteessa yksilöidyistä välillisistä vahingoista, koska mainittu lupaus oli sittemmin osoittautunut paikkansa pitämättömäksi. Hovioikeudessa Vaasan Snacks Oy Ab on käräjäoikeudessa esittämänsä oikeudellisen luonnehdinnan lisäksi esittänyt, että sen vaatima oikeusseuraamus johtui näistä tosiseikoista myös siksi, että perusteettoman lupauksen antaminen merkitsi vahingon tuottamuksellista aiheuttamista. Kysymys on siten ollut vain sanottujen tosiseikkojen toisenlaisesta oikeudellisesta luonnehdinnasta, jonka esittämistä mainitut säännökset eivät ole rajoittaneet. Näin ollen hovioikeuden ei olisi tullut jättää Vaasan Snacks Oy Ab:n vaatimuksia tutkimatta siltä osin kuin Vaasan Snacks Oy Ab on hovioikeudessa oikeudellisesti luonnehtinut jo käräjäoikeudessa vetoamiaan oikeustosiseikkoja Oy Avanspack Ab:n tuottamuksen kannalta.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Kauppalain 40 §:n mukaan ostajan oikeus saada myyjältä korvaus tavaran virheen vuoksi aiheutuneista välittömistä vahingoista määräytyy lain 27 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyn kontrollivastuun perusteella, kun taas oikeus korvaukseen välillisistä vahingoista edellyttää huolimattomuutta myyjän puolella. Kauppalain 40 §:n 3 momenttiin sisältyvän erityissäännöksen mukaan ostajalla on oikeus saada korvaus tavaran virheestä aiheutuneista välittömistä ja välillisistä vahingoista myös siinä tapauksessa, että tavara jo kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Mainittu erityissäännös merkitsee, että ostaja voi perustaa välillisiä vahinkoja koskevan korvausvaatimuksensa suoraan siihen tosiseikkaan, että myyjä on antanut lainkohdassa tarkoitetun erityisen sitoumuksen.

Myyjän erityiseen sitoumukseen perustuva vahingonkorvausvelvollisuus koskee kauppalain 40 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan tilanteita, joissa tavara jo kaupantekohetkellä poikkeaa siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Tavaran tulee siis olla olemassa ja yksilöity kaupan kohteeksi jo kaupantekohetkellä. Tällaisesta tilanteesta voi olla kysymys lähinnä erityisesineen kaupassa, jossa myyjän suoritusvelvollisuus jo alun alkaen kohdistuu tiettyyn esineeseen, tai kaupassa, jossa tavara on sovittu otettavaksi rajatusta tavarajoukosta. Oy Avanspack Ab:n ja Vaasan Snacks Oy Ab:n välinen kauppa on koskenut kaupantekoajankohdan jälkeen valmistettavaa tavaraa. Kysymys ei näin ollen ole sellaisesta kaupasta, johon olisi sovellettava mainittua kauppalain 40 §:n 3 momentin säännöstä myyjän erityisestä sitoumuksesta.

Asiassa on riidatonta, että Oy Avanspack Ab on ennen kaupantekoa vakuuttanut Vaasan Snacks Oy Ab:lle, että sen tarjoama laminaatti soveltui perunasta valmistettavien snacks-tuotteiden pakkausmateriaaliksi. Kyseinen laminaatti ei kuitenkaan ollut ominaisuuksiltaan tuohon käyttötarkoitukseen soveltuvaa. Oy Avanspack Ab on siten kaupasta neuvoteltaessa antanut valmistamansa tuotteen ostajalle olennaisiksi tietämistään ominaisuuksista tiedon, jonka paikkansapitävyydestä yhtiö ei ollut varmistautunut ja joka sittemmin on osoittautunut virheelliseksi. Oy Avanspack Ab on näin toimiessaan menetellyt kauppalain 40 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla huolimattomasti.

Näin ollen Oy Avanspack Ab on velvollinen korvaamaan Vaasan Snacks Oy Ab:lle kanteessa yksilöidyt laminaatin virheellisyydestä aiheutuneet välilliset ja välittömät vahingot. Oy Avanspack Ab on myöntänyt korvausvaatimusten määrät oikeiksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Eeva Vuori, Markku Arponen, Pauliine Koskelo ja Pasi Aarnio. Esittelijä Marja Räbinä.