27.4.2001

Rangaistusvaatimukset Jämsän käräjäoikeudessa

X:ää oli eräässä asunnossa 27. - 28.4.1999 pahoinpidelty nyrkeillä lyömällä ja potkimalla niin, että hän oli pahoinpitelyn johdosta kuollut. Tämän vuoksi virallinen syyttäjä vaati, että tapahtumahetkellä asunnossa olleet A ja B tuomitaan rangaistukseen, A törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä B törkeästä pahoinpitelystä. Syyttäjä katsoi B:n pahoinpidelleen X:ää ennen A:n tekoja. X:n oikeudenomistajat puolestaan vaativat rangaistusta B:lle törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä A:lle heitteillepanosta.

Käräjäoikeuden tuomio 24.8.1999

Käräjäoikeus tuomitsi rangaistukseen A:n törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä B:n pahoinpitelystä. Käräjäoikeus hylkäsi X:n oikeudenomistajien B:hen kohdistaman syytteen törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Hannu Rajalahti ja käräjätuomari Osmo Riepponen sekä lautamiehet Pertti Lehtonen, Juhani Nurminen ja Timo Suonia.

Vaasan hovioikeuden tuomio 5.4.2000

X:n oikeudenomistajat sekä A ja B valittivat hovioikeuteen. X:n oikeudenomistajat uudistivat käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että B oli tuomittava rangaistukseen X:ään kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. A vaati ensisijaisesti syytteiden hylkäämistä. B vaati syytteen hylkäämistä tai teon katsomista korkeintaan lieväksi pahoinpitelyksi.

Hovioikeus, joka toimitti asiassa pääkäsittelyn, totesi yhteenvetonaan, että X:ää oli pahoinpidelty osittain lyömällä käsin ja osittain jalalla potkimalla tai polkemalla. Kuolettava vamma oli aiheutettu kylkeen kohdistuneella voimakkaalla väkivallalla. Varmuutta ei ollut siitä, oliko A vai B tämän tehnyt.

Johtopäätös näytöstä oli se, että molemmat syytetyt olivat olleet asunnossa kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn aikana ja että he olivat yhdessä osallistuneet X:n pahoinpitelyyn ja suhtautuneet välinpitämättömästi siihen, että X voi kuolla pahoinpitelyn seurauksena. A:n ja B:n osallisuutta X:n kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin oli kokonaisvaltaisesti arvioituna pidettävä samanveroisena. Sekä A että B olivat yhteisymmärryksessä pahoinpidelleet X:ää ja aiheuttaneet tälle ruumiinvammoja, joista oli aiheutunut kuolema. A ja B olivat tekijäkumppaneina syyllistyneet törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen.

Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi myös B:n rangaistukseen X:ään kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Robert Liljenfeldt, Johan Eklund ja Jyrki Laitinen. Esittelijä Topi Kilpeläinen

Käsittelyratkaisu

Koska hovioikeuden tuomio syyksilukemisen osalta B:n valituksen mukaisesti kumotaan, hänen nimeämiensä todistajien kuulemisella ei ole merkitystä asiassa. Suullisen käsittelyn pitämiseen ei ole muutoinkaan jäljempänä mainitusta syystä aihetta. Tämän vuoksi B:n pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta Korkeimmassa oikeudessa hylätään.

Perustelut

Kysymys syytesidonnaisuudesta

B on vedonnut siihen, että hovioikeus oli lukenut hänen syykseen törkeän pahoinpitelyn ja törkeän kuolemantuottamuksen tekijäkumppanuuden perusteella, vaikka asiassa esitetyissä syytteissä ja valituksessa hovioikeuteen ei ollut väitetty, että A ja B olisivat yksissä tuumin tai yhdessä kuolemaan johtaneella tavalla pahoinpidelleet X:ää. Virallinen syyttäjä on vastauksessaan todennut, että hovioikeus oli voinut X:n oikeudenomistajien esittämän syytteen perusteella tuomita B:n, koska nämä olivat syytteessään väittäneet B:n tehneen X:lle kaiken sen väkivallan, joka X:ään oli kohdistunut, ja siten aiheuttaneen X:n kuoleman. X:n oikeudenomistajat ovat vastauksessaan lausuneet, että he olivat valituksessaan hovioikeudessa tuoneet esiin sen lopputuloksen, että A ja B olivat yhdessä aiheuttaneet X:n kuoleman, joten hovioikeus oli voinut katsoa kummankin olevan tekoon syypää.

Korkein oikeus toteaa, että virallinen syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut B:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä, koska B oli 27.4.1999 tahallaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa X:lle nyrkeillä lyömällä ja potkimalla. A:lle syyttäjä on vaatinut rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta sillä perusteella, että A oli B:n X:ään kohdistaman pahoinpitelyn jälkeen 27. - 28.4.1999 tahallaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa X:lle lyömällä ja potkimalla ja aiheuttanut menettelyllään törkeällä huolimattomuudellaan X:n kuoleman. Lisäksi syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen X:n heitteillepanosta B:n pahoinpideltyä kerrotuin tavoin X:ää, tai pelastustoimen laiminlyönnistä.

X:n oikeudenomistajat ovat puolestaan katsoneet B:n syyllistyneen X:n kuolemaan johtaneeseen pahoinpitelyyn ja vaatineet, että B tuomitaan rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Lisäksi X:n oikeudenomistajat ovat vaatineet B:lle rangaistusta myös pelastustoimen laiminlyönnistä sekä A:lle heitteillepanosta tai pelastustoimen laiminlyönnistä.

Käräjäoikeuden luettua B:n syyksi pahoinpitelyn ja A:n syyksi X:n kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn sekä tuomittua A:n törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta ovat muutosta hovioikeudessa hakeneet X:n oikeudenomistajat, jotka ovat edelleen vaatineet B:n tuomitsemista rangaistukseen X:n kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä, sekä A ja B.

Hovioikeus on katsonut, että sekä A että B olivat yhteisymmärryksessä pahoinpidelleet X:ää ja aiheuttaneet tälle ruumiinvammoja, joista oli aiheutunut kuolema. A ja B olivat tekijäkumppaneina syyllistyneet törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen.

Sen enempää käräjäoikeudessa kuin hovioikeudessakaan esitetyt syytteet eivät ole nimenomaisesti perustuneet sellaiseen teonkuvaukseen, jonka mukaan A ja B olisivat rikoslain 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla yhdessä eli yhteistuumin syyllistyneet X:ään kohdistuneeseen törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen.

Jos asiaa hovioikeudessa käsiteltäessä olisi ilmennyt olevan epäselvää, minkälaisen teonkuvauksen perusteella syytetylle vaaditaan rangaistusta, hovioikeuden olisi tullut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla kysymyksin poistaa syytettä koskevat epäselvyydet ja puutteellisuudet. Lisäksi hovioikeuden olisi tällöin tullut huolehtia siitä, että syytetty olisi voinut asianmukaisesti puolustautua kaikkia niitä seikkoja vastaan, joihin syytteessä on vedottu.

X:n oikeudenomistajat, joita hovioikeudessa on avustanut ja edustanut asianajaja, ovat hovioikeudessa nimenomaisesti vaatineet, että X:ään kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta tuomitaan B. Valituksen perusteluissa tosin mainitaan, että "jompi kumpi" on X:n kuoleman aiheuttanut "tai sitten molemmat yhdessä". Myöhemmin valituksensa perusteluissa valittajat kuitenkin päätyvät vaatimuksiaan vastaavasti siihen, että A:n syyksi jää heitteillepano tai ainakin pelastustoimen laiminlyönti. Hovioikeuden tuomiostakin asianomistajien vaatimukset ilmenevät tämän sisältöisinä. Lisäksi asianomistajien vastauksessa Korkeimmalle oikeudelle todetaan, että pysyttäessään A:n osalta voimassa käräjäoikeuden tuomion, jossa A tuomittiin X:ään kohdistuneesta törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta, hovioikeus ei ollut suostunut asianomistajien valitukseen. Näin ollen edellä mainitussa asianomistajien hovioikeuteen antaman valituksen perustelujen kohdassa "tai molemmat yhdessä" kysymys on itse rangaistusvaatimukseen liittymättömästä valituksen yleisestä perustelusta. Täten asiassa ei voida katsoa ilmenneen epäselvyyttä asianomistajien syytteen sisällöstä.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n nojalla vastaaja voidaan tuomita vain siitä teosta, josta hänelle on rangaistusta vaadittu. Teolla tarkoitetaan syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Näin ollen syyksilukeminen ei saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteessä on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. Tällä niin sanotulla syytesidonnaisuudella turvataan vastaajan oikeusturvaa varmistamalla, että hänellä on asianmukainen mahdollisuus puolustautua häneen kohdistettua syytettä vastaan. Teonkuvaus, joka perustuu siihen, että vastaaja on yksin tehnyt syytteessä tarkoitetun teon, eroaa vastaajan puolustuksen kannalta merkityksellisellä tavalla sellaisesta teonkuvauksesta, jonka mukaan teko on tehty yhteistuumin toisen kanssa.

Kun hovioikeus on katsonut B:n syyllistyneen X:ään kohdistuneeseen törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen yhteisymmärryksessä A:n kanssa, syyksilukeminen on siten vastoin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n säännöstä perustunut sellaiseen teonkuvaukseen, jota syytteessä ei ole esitetty.

Kysymys syyksilukemisesta

Asiassa on edelleen kysymys siitä, mitä B:n syyksi voidaan lukea. B on valituksessaan vaatinut, että hänet tuomitaan käräjäoikeuden hänen syykseen lukeman pahoinpitelyn asemesta lievästä pahoinpitelystä, koska hän oli vain kerran läppäissyt X:ää.

Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että B oli ensin lyönyt X:ää yllättäen kämmenselällä kasvoihin, mistä X:lle oli aiheutunut vähäistä verenvuotoa suusta tai nenästä, ja sen jälkeen lyönyt ja potkinut X:ää päähän ja vartaloon, jolloin X:lle oli aiheutunut osa todetuista ruhjevammoista ja mustelmista. Käräjäoikeuden ratkaisu kämmenselällä lyönnin jälkeen tapahtuneesta pahoinpitelystä on perustunut olennaisesti A:n kertomukseen. Hovioikeus on edellä kerrotulla tavalla päätynyt vastaanottamansa todistelun perusteella siihen, että sekä A että B olivat osallistuneet X:n pahoinpitelyyn, mutta varmuutta ei ollut siitä, kumpi heistä oli aiheuttanut X:lle kuolettavan vamman. Kun A on Korkeimpaan oikeuteen tehdyn ilmoituksen mukaan hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen kuollut, voidaan hänen kertomuksensa näyttöarvoa arvioida enää kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Asiassa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden vuoksi näytön arvioinnissa olisi aihetta päätyä toiseen lopputulokseen kuin käräjäoikeus.

Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, hyväksyen käräjäoikeuden perustelut, että B:n viaksi jää käräjäoikeuden hänen syykseen lukema pahoinpitely.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin B on tuomittu rangaistukseen törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Näistä teoista B:tä vastaan ajettu syyte hylätään ja B vapautetaan hänelle hovioikeudessa tuomitusta rangaistuksesta. Jämsän käräjäoikeuden tuomio pysytetään siltä osin kuin käräjäoikeus on lukenut B:n syyksi pahoinpitelyn, sekä siitä ja hänen syykseen luetusta muusta rikoksesta määrätyn yhteisen vankeusrangaistuksen osalta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Markku Vuorela.