KKO:2001:30
- Asiasanat
- Tuomari, Tuomioistuimen päätösvaltaisuus
- Tapausvuosi
- 2001
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2000/214
- Taltio
- 518
- Esittelypäivä
Käräjäviskaali oli toiminut puheenjohtajana lautamieskokoonpanossa rikosasiassa, jossa virallinen syyttäjä oli vaatinut vastaajalle rangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta, joista rikoksista säädettyjen enimmäisrangaistusten yhteisaika on yli kaksi vuotta vankeutta. Käräjäoikeuslain 3 b §:n ja 17 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla käräjäoikeus ei ollut päätösvaltainen ratkaisemaan asiaa. (Ään.)
KäräjäoikeusL 3 b §KäräjäoikeusL 17 § 2 mom 4 kohta
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Tuusulan käräjäoikeuden tuomio 18.9.1998
Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta. A kiisti syytteen. Arvioituaan asiassa esitettyä näyttöä käräjäoikeus syytteen enemmälti hyläten tuomitsi A:n rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta sakkorangaistukseen sekä määräsi tämän ajokieltoon.
Asian ovat ratkaisseet käräjäviskaali Tapio Lakanen sekä lautamiehet Kaija Nylund, Irmeli Rajala ja Oili Trygg.
Helsingin hovioikeuden tuomio 19.1.2000
A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä. Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen ja antoi pyydetyn lausuman siitä, oliko käräjäoikeus ollut tuomionvoipa käsitellessään asiaa. A ei antanut lausumaa.
Hovioikeus lausui, että asia oli käsitelty ja ratkaistu käräjäoikeudessa pääkäsittelyssä puheenjohtajan ja kolmen lautamiehen kokoonpanossa. Puheenjohtajana oli toiminut käräjäviskaali.
Käräjäoikeuslain 3 b §:n mukaan käräjäviskaali on ilman eri määräystä toimivaltainen suorittamaan kaikkia niitä tehtäviä, joita laamanni voi määrätä notaarin suorittamaan. Laamanni voi sanotun lain 17 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan määrätä virassa neljä kuukautta olleen notaarin toimimaan yksittäisessä asiassa puheenjohtajana oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa kokoonpanossa, ei kuitenkaan rikosasiassa, jossa syytetty on vangittu tai jossa asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa voi seurata muu tai ankarampi rangaistus kuin sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta. Käräjäoikeuslain esitöissä ei ole nimenomaisesti otettu kantaa siihen, tarkoitetaanko lain 17 §:n 2 momentin 4 kohdassa rikoksesta laissa säädettyä enimmäisrangaistusta vai rikoksesta tosiasiallisesti tuomittavaa rangaistusta, eikä siihen, tarkoitetaanko mainitussa lainkohdassa yhteistä rangaistusta silloin, kun syytteeseen sisältyy useampia rikoksia.
Hovioikeus totesi, että tuomioistuimen kokoonpanon laillisuus oli oikeudenkäynnin ehdoton edellytys. Tuomioistuimen tuomionvoipaisuutta oli tulkittava ankarasti. Sen vuoksi käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohdan sanamuotoa ei voitu myöskään tulkita laajasti ja tarkoituksenmukaisuussyitä silmällä pitäen. Asiassa tuomittavalla ankarimmalla rangaistuksella oli katsottava säännöksessä tarkoitettavan sitä ankarinta yhteistä rangaistusta, joka syytteessä mainituista rikoksista voitiin syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa tuomita.
Käsiteltävänä olevassa asiassa syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta. Rikoslain 23 luvun 2 §:n (655/1994) mukaan rikoksentekijä oli tuomittava törkeästä rattijuopumuksesta vähintään 60 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Tieliikennelain 98 §:n (267/1981) mukaan liikenteen vaarantamisesta oli tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi. Rikoslain 7 luvun 2 §:n mukaan yhteistä rangaistusta määrättäessä eri rikoksista seuraavan ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää, mutta rangaistus ei saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa pitempi.
Syytteessä mainituista teoista olisi edellä mainittujen säännösten perusteella saattanut seurata rangaistus, joka enimmillään olisi voinut olla kaksi vuotta kolme kuukautta vankeutta. Käräjäoikeus ei siten ollut kerrotussa kokoonpanossa tuomionvoipa käsitellessään ja ratkaistessaan asian.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti W. Korhonen ja Seppo Puhakka (eri mieltä) sekä sijaisjäsen, vanhempi oikeussihteeri Petri Leskinen. Esittelijä Johanna Jylhä.
Eri mieltä oleva jäsen Seppo Puhakka katsoi, ettei käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohdassa mainitulla ankarimmalla rangaistuksella tarkoiteta sitä ankarinta yhteistä rangaistusta, joka syytteessä mainituista teoista rikoslain 7 luvun 2 §:n mukaan voidaan määrätä, vaan yksittäisten rikosten ankarinta enimmäisrangaistusta. Käräjäoikeus oli siten ollut päätösvaltainen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Syyttäjä vaati, että asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, koska käräjäoikeus oli ollut asian ratkaistessaan tuomionvoipa.
A ei antanut häneltä pyydettyä vastausta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Asiassa on kysymys käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohdan tulkinnasta eli siitä, onko käräjäviskaali toimivaltainen toimimaan käräjäoikeuden puheenjohtajana lautamieskokoonpanossa rikosasiassa, jossa vastaajaa syytetään kahdesta rikoksesta, joista kummastakaan ei voi erikseen seurata ankarampaa rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta, mutta joista rikoslain 7 luvun 2 §:n mukaan tuomittava yhteinen rangaistus voi olla tätä ankarampi.
Käräjäoikeuslain 3 b §:n mukaan käräjäviskaali on ilman eri määräystä toimivaltainen suorittamaan kaikkia niitä tehtäviä, joita laamanni voi määrätä notaarin suorittamaan. Saman lain 17 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan laamanni voi määrätä virassa neljä kuukautta olleen notaarin toimimaan yksittäisessä asiassa puheenjohtajana oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa eli niin sanotussa lautamieskokoonpanossa, ei kuitenkaan rikosasiassa, jossa syytetty on vangittu tai jossa asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa voi seurata muu tai ankarampi rangaistus kuin sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta. Käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentin mukaan notaaria ei saa määrätä yksin tai käräjäoikeuden puheenjohtajana käsittelemään asiaa, jota laatunsa tai laajuutensa vuoksi on pidettävä vaikeana ratkaista.
Käräjäoikeuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että tuomioistuinharjoittelu on käytännön harjoittelun muodossa tapahtuvaa täydennyskoulutusta (HE 252/1992 vp. s. 11 - 12), ja lain muuttamiseen vuonna 1994 johtaneessa esityksessä, että käräjäviskaali on virkamies, joka rajoitetussa määrin suorittaa lainkäyttötehtäviä (HE 252/1994 vp. s. 5). Koska notaarin ja käräjäviskaalin ratkaisuvallan määrittämisessä on kysymys tuomiovallan antamisesta muulle virkamiehelle kuin tuomarille, ratkaisuvallan perusteista on kummankin osalta säädetty lailla.
Lain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 252/1992 vp. s. 12) ei ilmene, mitä alussa mainitussa lainkohdassa on tarkoitettu enimmäisrangaistuksella. Rikosasialla on yleensä tarkoitettu asiaa, jossa on kysymys yhdestä tai useammasta syytteenalaisesta teosta. Enimmäisrangaistus voi siten tarkoittaa joko rikosasiassa kysymyksessä olevasta yksittäisestä teosta laissa säädettyä enimmäisrangaistusta tai siitä tosiasiallisesti tuomittavaa rangaistusta, mutta se voi tarkoittaa myös useammasta rikoksesta rikoslain 7 luvun 2 §:n mukaan tuomittavaa yhteistä rangaistusta. Lain 17 §:ssä luetelluilla tehtävillä, joihin laamanni voi määrätä notaarin, on kuitenkin tarkoitettu esitöissä lausutun mukaan yksinkertaisia tai yksinkertaisimpia asioita (HE 252/1994 vp. s. 4, 8). Käräjäviskaali voi suorittaa näitä tehtäviä suoraan virkansa nojalla, mutta myös häntä koskevat pykälän 3 momentissa säädetyt rajoitukset.
Kuten hovioikeus on todennut, tuomioistuimen kokoonpanon laillisuus on oikeudenkäynnin ehdoton edellytys. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä 1998:69 on lausuttu edelleen, että tuomioistuimen päätösvaltaisuutta koskevia säännöksiä on tästä syystä sovellettava niiden sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti.
Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo oikeaksi tulkita käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohtaa sanamuotonsa mukaisesti siten, että siinä tutkittavina olevien rikosten lukumäärästä riippumatta tarkoitetaan sitä enimmäisrangaistusta, joka samassa rikosasiassa vastaajalle on mahdollista tuomita. Käräjäviskaali ei siten voi toimia käräjäoikeuden puheenjohtajana rikosasiassa, jossa lopputulokseksi vastaajalle voi seurata ankarampi rangaistus kuin sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta. Sillä rangaistuksella, joka kulloinkin rikosasiassa tosiasiallisesti tuomitaan, ei tällöin ole merkitystä.
Päätöslauselma
Hovioikeuden ratkaisun lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Kari Kitunen (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo (eri mieltä). Esittelijä Sami Myöhänen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Koskelo: Asia koskee käräjäviskaalin kelpoisuutta toimia käräjäoikeuslain 3 b §:n ja 17 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla käräjäoikeuden puheenjohtajana lautamieskokoonpanossa rikosasiassa. Keskeinen kysymys tältä osin on se, miten on ymmärrettävä viimeksi mainittuun säännökseen sisältyvä viittaus rikosasiaan, jossa siinä ilmenevien seikkojen vallitessa voi seurata muu tai ankarampi rangaistus kuin sakkoa tai kaksi vuotta vankeutta. Säännös ei ole sanamuodoltaan yksiselitteinen.
Käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohdassa ei nimenomaisesti viitata asiassa tuomittavaan tosiasialliseen rangaistukseen. Säännöstä, joka määrittelee tuomioistuimen päätösvaltaisen kokoonpanon, ei oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen voida tulkita laveasti. Tosiasiallisesti tuomittavaksi tulevaa rangaistusta ei siten voida pitää tässä yhteydessä ratkaisevana.
Kysymys on näin ollen siitä, onko käräjäoikeuslain 17§:n 2 momentin 4 kohta ymmärrettävä niin, että syytteen koskiessa useampaa kuin yhtä rikosta ratkaiseva merkitys on syytteessä tarkoitetusta yksittäisestä rikoksesta säädetyllä enimmäisrangaistuksella, vai onko tällöin otettava huomioon myös rikoslain 7 luvun 2 §:n mukaan määräytyvä yhteisen rangaistuksen enimmäisaika.
Käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohtaa tarkasteltaessa on aihetta kiinnittää huomiota myös oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 6 §:ään, jossa on määritelty se, millaisia rikosasioita käräjäoikeudessa voidaan käsitellä yhden tuomarin istunnossa. Tällaisessa kokoonpanossa asia voidaan käsitellä ja ratkaista, jos syytteessä tarkoitetusta rikoksesta ei syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä ole säädetty muuta tai ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai vankeutta enintään yksi vuosi ja kuusi kuukautta. Tällöin rangaistukseksi ei voida tuomita ankarampaa rangaistusta kuin sakko. Tätä säännöstä on yleisesti sovellettu niin, että ratkaisevana on pidetty syytteenalaisten yksittäisten rikosten rangaistusasteikkoa. Yhden tuomarin istunnossa on siten katsottu voitavan käsitellä ja ratkaista myös sellaisia rikosasioita, joissa syyte koskee useampaa tekoa ja joissa rikoslain 7 luvun 2 §:n mukainen yhteisen rangaistuksen enimmäisaika olisi enemmän kuin yksi vuosi ja kuusi kuukautta vankeutta, mutta joissa tosiasiassa tuomittavaksi tuleva rangaistus on sakkoa. Käräjäoikeuslain 17 §:n 1 momentin 2 b kohdasta puolestaan ilmenee, että käräjäviskaali on toimivaltainen yhden tuomarin istunnossa käsittelemään ja ratkaisemaan oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 6 §:ssä tarkoitettuja asioita, edellyttäen että kysymyksessä ei ole käräjäoikeuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitettu vaikea asia.
Nyt kysymyksessä olevan, lautamieskokoonpanoa koskevan käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohdan sanamuoto viittaa rangaistukseen, joka asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa voi seurata. Säännöksen sanamuoto ei siten pakota antamaan ratkaisevaa merkitystä sille enimmäisrangaistukselle, joka syytteen käsittäessä yhtä useamman rikoksen on näiden rikosten rangaistusasteikkojen perusteella määräytyvä yhteisrangaistuksen yläraja.
Asiaa harkittaessa on lisäksi syytä ottaa huomioon se, että mainittu lainkohta ei yksin määrää sitä, minkälaisissa asioissa käräjäviskaali voi toimia. Käräjäoikeuslain 3b §:stä ja 17 §:n 3 momentista seuraa, että käräjäviskaalia ei saa määrätä käsittelemään asiaa, joka laatunsa tai laajuutensa vuoksi on pidettävä vaikeana ratkaista. Lain 17 §:n 2 momentin 4 kohdasta puolestaan ilmenee nimenomaisesti, että käräjäviskaali ei saa käsitellä asiaa, jossa vastaaja on vangittu.
Nämä seikat huomioon ottaen on perusteltua ymmärtää käräjäoikeuslain 17 §:n 2 momentin 4 kohta niin, että syytteen koskiessa useampaa kuin yhtä rikosta lainkohdassa tarkoitetaan syytteessä tarkoitetusta yksittäisestä rikoksesta säädettyä enimmäisrangaistusta. Tämä merkitsee, että mainitun säännöksen avulla erotetaan rangaistusasteikon perusteella ne rikostyypit, joita käräjäoikeudessa voi tulla käräjäviskaalin johdolla käsiteltäväksi, edellyttäen että vastaaja ei ole vangittuna. Jos syyte käsittää useamman kuin yhden rikoksen, se seikka, että yhteisen rangaistuksen enimmäisaika ylittää kaksi vuotta, ei sinänsä ole este asian käsittelemiselle käräjäviskaalin johdolla. Lain 17 §:n 3 momentista kuitenkin seuraa, että käräjäviskaalin johdolla ei voida määrätä käsiteltäväksi laatunsa tai laajuutensa vuoksi vaikeita asioita. Mainittujen säännösten yhteisvaikutus on takeena sille, että käräjäviskaalin toimivalta määräytyy asianosaisten oikeusturvan kannalta asianmukaisella tavalla.
Näillä perusteilla päädyn siihen, että käräjäoikeus on ollut päätösvaltainen käsitellessään ja ratkaistessaan kysymyksessä olevan asian käräjäviskaalin puheenjohdolla. Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden tuomion ja palautan asian hovioikeuteen A:n valituksen tutkimiseksi.
Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Koskelo.