27.2.2001

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 4.11.1997

Käräjäoikeus oli katsonut selvitetyksi, että A oli yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa elokuun 1996 ja heinäkuun 1997 välisenä aikana Helsingissä, Vantaalla, Keravalla ja Riihimäellä maalannut ja piirtänyt spraymaaleilla ja tusseilla graffiteja VR Osakeyhtiön (jäljempänä yhtiö) omistamien sähkömoottorijunien, junanvaunujen ulkoseiniin ja vaunujen sisätiloihin. Koska A oli oikeudettomasti vahingoittanut yhtiön omaisuutta, käräjäoikeus tuomitsi A:n rangaistukseen vahingonteosta. Käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan vahingonkorvausta yhtiölle ensiksikin niistä kustannuksista, jotka sille olivat aiheutuneet graffitien poistamisesta sekä junien ja vaunujen maalaamisesta. Tämän lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan yhtiölle vahingonkorvausta junien ja vaunujen seisonta-ajalta eli siltä ajalta, jonka junat ja vaunut olivat olleet pois yhtiön käytöstä graffitien poistamisen ja maalauksen takia. Seisontapäiväkorvauksia koskevaa ratkaisuaan käräjäoikeus perusteli seuraavasti. Junat ja vaunut olivat olleet säännöllisesti käytössä. Vaikka jonkin rungon puuttuminen liikenteestä ei aiheuttaisikaan vuoron jäämistä ajamatta, aiheutuu jo siitä, että jokin juna on tarkoitettua lyhyempi, vahinkoa tungoksen lisääntyessä ja asiakkaiden viihtyvyyden vähentyessä. Tämä vahingoittaa yhtiön yrityskuvaa. Tarpeen ei ole erikseen osoittaa, että jotain korvausta olisi jouduttu maksamaan asiakkaille tai liikenteen tilanneelle Pääkaupunkiseudun Yhteistyövaltuuskunnalle. Seisontapäiväkorvauksen suuruuden käräjäoikeus määräsi yhtiön vaatimuksen mukaisesti liikennevahinkolautakunnan suosituksien pohjalta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Räty sekä lautamiehet Sirpa Ahonen, Heikki Rajantie ja Liisa Rikkinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 27.4.1999

A valitti hovioikeuteen. Seisontapäiviä koskevan korvauksen osalta hovioikeus totesi perusteluinaan, että junat oli hankittu käytettäväksi säännöllisesti liikenteessä. Vaikka jonkin rungon puuttuminen liikenteestä ei aiheuttaisikaan vuoron jäämistä ajamatta, rautatiekaluston käytön estymisestä aiheutuu yhtiölle jo sinänsä vahinkoa. Hovioikeus katsoi, että yhtiö oli tältä osin oikeutettu vahingonkorvaukseen ja että aiheutunut vahinko oli osoitettavissa yhtiön esittämin seisontapäiviä koskevin laskelmin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti (eri mieltä), Timo Lötjönen ja sijaisjäsen Jussi Nyman, joka on ollut myös asian esittelijä.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto

Hovioikeudenlaamanni Varpu Lahti:

Junien ja vaunujen seisontapäivistä tuomittu vahingonkorvaus

VR Osakeyhtiö on vaatinut vastaajien velvoittamista maksamaan vahingonkorvausta siitä, että töhryjen poiston aikana junan osat ovat olleet poissa käytöstä. VR Osakeyhtiö on ilmoittanut, että junien ja vaunujen töhrimisten johdosta yhtään junavuoroa ei ole jäänyt ajamatta eikä VR Osakeyhtiö ole vaunun puhdistuksessaolon vuoksi normaalia lyhyemmän junan johdosta maksanut asiakkailleen korvauksia. VR Osakeyhtiön seisonta-ajan korvausvaatimus on perustunut liikennevahinkolautakunnan liikennevahinkojen osalta vahvistamiin laskennallisiin korvausnormeihin pääoman kuoletuksen, koron ja säilytyskustannusten mukaan.

Mielestäni VR Osakeyhtiö esittämällä liikennevahinkolautakunnan vakuutusyhtiötä varten vahvistamat seisontapäivien laskennalliset korvausnormit ei ole näyttänyt, että sille olisi seisontapäivien johdosta aiheutunut vahinkoa. Sen vuoksi hylkään seisontapäiviä koskevan vahingonkorvausvaatimuksen ja vapautan vastaajat niiden osalta korvausvelvollisuudesta.

Muilta osin olen hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla.

Perustelut

Korvaukset junakaluston seisontapäivistä

Vahingonkorvauslain mukaan lähtökohtana esinevahingon korvaamisessa on täyden korvauksen periaate. Se, millä tavoin taloudellisia menetyksiä aiheutuu, riippuu kulloisestakin tilanteesta ja vahingonkärsijän olosuhteista. Vahingonkärsijän velvollisuus rajoittaa vahinkoaan vaikuttaa niin ikään siihen, miten hänen tulee vahinkotilanteessa toimia ja miten vahingon taloudelliset seuraukset ilmenevät. Korvattavaa vahinkoa voi syntyä ulkopuoliselle suoritettavina kuluina, saamatta jääneinä tuloina tai omaisuuden arvon menetyksenä, mutta myös esimerkiksi siten, että yrityksen sisällä syntyy vahingon vuoksi lisäkustannuksia tai hyödyttömäksi käyviä menoja.

Esillä olevassa tapauksessa ei ole osoitettu, että kyseessä olevan kaluston seisomisesta olisi yhtiölle aiheutunut liiketulon menetystä tai korvausmenoja asiakkaille siitä syystä, että junavuoroja olisi jäänyt ajamatta. Kun kysymyksessä on VR:n kaltainen yritys, joka on rautateiden joukkoliikenteessä ainoa palvelujen tarjoaja, tietyn kaluston käyttökelvottomuudesta aiheutuva palvelutason lasku, ilmenipä se vuorojen peruuntumisena tai muuten, jääkin käytännössä usein palveluja tarvitsevan yleisön vahingoksi. Nämä seikat eivät kuitenkaan merkitse, etteikö liikennekaluston seisomisesta olisi koitunut yhtiölle mitään vahinkoa. Kaluston käytön estymisestä on aiheutunut VR Osakeyhtiölle taloudellista vahinkoa, koska seisovaan kalustoon kohdistuu pääomakustannuksia ja muita kiinteitä kuluja ilman, että kalusto on käytettävissä siihen tarkoitukseen, jota varten kalustoinvestoinnit on tehty. Tällaiset hyödyttömiksi käyvät menot eivät ole ennalta-arvaamaton tai epätavallinen seuraus sellaisessa vahinkotilanteessa, josta nyt on kysymys. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on velvollinen suorittamaan korvausta myös vahingoittamansa kaluston seisonta-ajan aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta. Liikennevahinkolautakunnan seisonta-ajan korvaussuositukset perustuvat kaluston kiinteisiin kuluihin. Näin ollen niitä voidaan myös tässä yhteydessä käyttää apuna arvioitaessa kaluston seisomisesta aiheutuneen vahingon määrää.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Per Lindholm, Anja Tulenheimo-Takki, Juhani Wirilander ja Pertti Välimäki sekä määräaikainen oikeusneuvos Pauliine Koskelo. Esittelijä Hannu Kiuru.