2.1.2001

Kanne Tuusulan käräjäoikeudessa

As. Oy A kertoi Tuusulan kuntaa vastaan ajamassaan kanteessa, että se omisti ja hallitsi viittä vuosina 1990 - 1991 rakennettua asuinrakennusta. Keväällä 1995 kahden rakennuksen oli havaittu painuneen ja kallistuneen. Pääsyynä tähän olivat olleet kokoonpuristuvat savikerrokset ja niiden paksuusvaihtelut, pengertäytöt ja niiden paksuusvaihtelut sekä rakennusten painon aiheuttama kuormituslisäys.

Rakennukset oli perustettu maanvaraisille tukianturoille. Ne olisi pitänyt perustaa paalujen varaan. Virheellinen perustamistapa oli aiheuttanut vahingon. Tuusulan kunta oli vastuussa vahingosta, koska se oli laiminlyönyt edellyttää rakennukset rakentaneelta urakoitsijalta oikeaa perustamistapaa.

Yhtiön tontti sijaitsi korttelissa, jonka rakennuskaava oli yhtiön mukaan jätetty vuonna 1976 vahvistamatta tuolloin suoritetussa pohjatutkimuksessa havaitun maaperän heikkouden vuoksi. Syksyllä 1987 Tuusulan kunnan oma mittaustoimisto oli suorittanut alueella tarkemman maaperätutkimuksen. Mittaustoimiston 9.10.1987 päivätyn lausunnon mukaan korttelin rakentaminen edellytti rakennusten perustamista tukipaaluille.

Tuusulan kunnan rakennuslautakunta oli 4.9.1990 hyväksynyt rakennukset urakoineen yhtiön rakennuslupahakemuksen. Urakoitsijan rakennustarkastajalle esittämän 5.9.1990 päivätyn ja rakennustarkastajan 9.10.1990 hyväksymän perustamistapa- lausunnon mukaan rakennukset voitiin perustaa maanvaraisille anturoille. Pohjatutkimus oli tehty sitovien määräysten ja ohjeiden vastaisesti. Jo ennen sen esittämistä oli rakennustarkastaja hyväksynyt rakennepiirustukset, joiden mukaan rakennukset perustettiin maanvaraisesti.

Kunta oli tiennyt korttelin vaikeista pohjaolosuhteista. Tästä huolimatta sen viranomaiset olivat antaneet rakentamisen edetä virheellistä rakentamistapaa käyttäen.

Yhtiö vaati, että kunta velvoitetaan rakentamista tarkastettaessa tapahtuneiden virheiden ja laiminlyöntien perusteella suorittamaan sille vahingonkorvausta painuneiden talojen oikaisusta aiheutuneista ja niihin liittyvistä kustannuksista.

Vastaus

Tuusulan kunta kiisti kanteen. Kunnan rakennustarkastajalle oli esitetty rakennuslupapäätöksen edellyttämät rakennepiirustukset sekä pohjatutkimus ja perustamistapalausunto. Rakennustarkastaja oli voinut todeta rakentajan käyttäneen niiden tekemisessä ja laatimisessa asiantuntijoita. Rakennuksen perustamisessa oli olemassa lukuisia menetelmiä, ja perustamistapa valittiin rakennesuunnittelun yhteydessä. Rakennukset olisi voitu perustaa pohjan vahvistuksilla ilman paalutusta. Suunnittelussa käytetään asiantuntijoita, joiden tutkimuksiin, suunnitelmiin ja lausuntoihin rakennustarkastajalla on oikeus luottaa, ellei erityisiä vastasyitä ole olemassa. Insinööritoimisto vastasi pohjatutkimuksen oikeasta suorittamisesta ja antamastaan perustamistapalausunnosta. Pohjatutkimuksen ja -lausunnon tilannut rakentaja oli viime kädessä vastuussa käyttämänsä asiantuntijan lausunnon perusteella tehdystä rakennussuorituksesta. Rakennustarkastajan tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia oli noudatettu.

Rakentajan teettämä pohjatutkimus poikkesi aikaisemmin tehdyistä yleisluontoisista tutkimuksista ja lausunnoista, koska se oli tiettyä rakennushanketta varten tehty yksityiskohtainen tutkimus. Kunnan mittaustoimisto oli tehnyt vuonna 1987 maaperätutkimuksia alueella. Niiden pohjalta oli 9.10.1987 annettu yleisluontoinen kannanotto kaavan laatijalle. Rakennuskaava ei määritellyt rakennusten perustamistapaa.

Rakennusten painumisen olivat aiheuttaneet monet syyt. Pääsyynä oli ollut pengertäyttöjen paksuusvaihtelu. Rakennuspaikkaa oli pengerretty tasaussuunnitelman vastaisin painavin ja paksuin täytöin. Painumaan oli vaikuttanut myös pohjaveden pinnan laskeminen vuonna 1993 talojen viereisen ojan perkaamisen seurauksena. Vuoden 1995 poikkeuksellisen ankarana pakkastalvena oli Suomessa esiintynyt lukuisia routimisen aiheuttamia rakennusten perustusten halkeamisia ja painumisia.

Käräjäoikeuden tuomio 22.6.1998

Tuusulan kunnan johtavalla rakennustarkastajalla ja johtavalla mittausteknikolla oli ollut tietoisuus siitä, että rakennuspaikan maapohja saattoi edellyttää rakennusten perustusten osalta erityistoimenpiteitä, lähinnä paalutusta. Alueella oli tehty pohjatutkimuksia jo vuosina 1976 ja 1987. Tutkimusten perusteella annetuissa lausunnoissa oli esitetty alueelle rakennettavien rakennusten perustamistavaksi paalutusta. Tutkimukset oli tehty alueen kaavoittamista varten. Tarkoituksena oli ollut, että perustamistavat kunkin rakennuksen osalta ratkaistaan lopullisesti vasta yksityiskohtaisempien tutkimusten perusteella ennen rakentamisen aloittamista.

Ottaen huomioon kerrottu kunnan viranhaltijoiden tietoisuus maapohjaolosuhteista voitiin vaatia, että kunnan viranomaiset rakennuslupahakemusta käsiteltäessä kiinnittävät rakentajan huomiota asiaan. Rakennuslupapäätöksessä olikin edellytetty, että valvontaviranomaiselle esitetään pohjatutkimus ja -lausunto sekä rakennesuunnitelmat.

Rakentajan hankkimassa perustamistapalausunnossa oli päädytty siihen, että rakennukset voitiin perustaa maanvaraisille anturoille. Johtava rakennustarkastaja oli todistajana kertonut, että hän itse olisi alueen tuntemukseen perustuen mahdollisesti pyytänyt lisätutkimuksia ennen mainitun pohjatutkimuksen hyväksymistä. Hän olisi ehkä pyytänyt, että alueella olisi tehty lisäkairauksia. Pohjatutkimuksen liitteenä olevasta kartasta oli nimittäin havaittavissa, että sittemmin painuneiden talojen alla ei ollut ollut kairauspisteitä. Pohjatutkimuksesta olivat myös puuttuneet painumalaskelmat. Todistajankertomuksesta oli kuitenkin pääteltävissä, ettei lisätutkimuksia näiden seikkojen vuoksi olisi ollut ehdottomasti edellytettävä.

Pohjatutkimuksen allekirjoittanutta diplomi-insinööriä kuultaessa oli ilmennyt, että talojen sijainnit oli alunperin suunniteltu eri kohtiin ja että kairauspisteet olivat sijainneet tämän mukaisesti. Kairauksia ei ollut suunnitelmien muututtua tehty lisää, koska jo tehtyjen tutkimusten perusteella oli ollut pääteltävissä, että olennaista muutosta lausuntoon ei kuitenkaan tulisi. Tutkimuksen tilaajakaan ei ollut pyytänyt tarkennuksia lausuntoon. Painumalaskelmat oli katsottu tarpeettomiksi.

Asunto-osakeyhtiö oli viitannut pohjarakennusohjeisiin, joiden mukaan maanvaraisia perustuksia käytettäessä oli kantokykylaskelma sekä painuma- ja painumaerolaskelma esitettävä pohjarakennussuunnitelman yhteydessä. Ohjeiden mukaan keveiden ja rakenteeltaan yksinkertaisten rakennusten osalta ei tarvitse suorittaa yksityiskohtaisia pohjatutkimuksia, mikäli on voitu muuten luotettavasti päätellä, ettei rakennuspaikalla esiinny hienorakeisia tai eloperäisiä maakerroksia. Muussa tapauksessa pohjatutkimuspisteiden vähimmäismäärä oli neljä pinta-alaltaan pienehköä rakennusta kohden. Ohjeet eivät olleet velvoittavia ja muitakin kuin ohjeissa esitettyjä ratkaisuja voitiin käyttää, mikäli ne täyttivät rakentamiseen sovellettavien määräysten vaatimukset.

Johtavan rakennustarkastajan mukaan perustamistapalausunto oli ollut sisällöltään niin varma, että sen hyväksynyt rakennustarkastaja oli ilmeisesti luottanut siinä esitettyyn. Todistajan olisi ehkä esimiehenä ollut syytä kertoa maaperässä havaituista seikoista rakennustarkastajalle. Yleensä kukin oli kuitenkin hoitanut tehtävänsä itsenäisesti.

Lausunnon vastaanottanut rakennustarkastaja oli kertonut, että lausunto oli ollut hyvin selkeä ja ettei sitä ollut ollut mitään syytä epäillä. Rakennustarkastaja ei ollut tuolloin tiennyt maaperän ongelmallisuudesta.

Perustamistapalausunnosta oli pääteltävissä, että alueen maaperäolosuhteet oli tutkimusta tehtäessä huomioitu. Siinä oli mainittu, että maaperän kantavuus alueella ei yleisesti ottaen ollut erityisen hyvä. Lausunnossa oli kuitenkin päädytty siihen, että rakennukset voitiin perustaa maanvaraisilla anturoilla.

Käräjäoikeus lausui, että rakennusvalvontaviranomaisten tehtäviin kuului tarkistaa, että rakennusluvassa asetetut ehdot täytetään. Rakennustarkastajalle oli esitetty rakentajan teettämä perustamistapalausunto. Rakennustarkastaja oli voinut todeta suunnittelutyön tältä osin suoritetuksi. Asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi voitu katsoa, että rakennustarkastajan olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota insinööritoimiston suunnittelutyöhön. Tutkimuksen oli suorittanut tunnettu ja ammattitaitoiseksi havaittu suunnittelutoimisto.

Asiassa oli myös ilmennyt, että paalujen rakentaminen ei ollut ollut ainoa harkittavissa oleva vaihtoehto. Rakennusten kohdalla olisi voitu vaihtoehtoisesti tehdä pohjanvahvistus.

Kokonaisuus huomioon ottaen käräjäoikeus katsoi, että kunnassa oli rakennusvalvontaa suoritettaessa, tehtävien laatu ja tarkoitus huomioon ottaen, noudatettu kohtuudella asetettavia vaatimuksia. Kunta ei siten ollut asiassa korvausvelvollinen.

Käräjäoikeus katsoi, ettei sillä, missä järjestyksessä rakennustarkastaja oli hyväksynyt hänelle esitetyt asiakirjat, ollut merkitystä. Hyväksymisjärjestyksellä ei ollut ollut vaikutusta vahingon syntymiseen.

Asunto-osakeyhtiön esittämän selvityksen mukaan rakennusten viereisen ojan perkaamisella ja syventämisellä ei ollut ollut juurikaan vaikutusta rakennusten painumiin. Myöskään suunniteltua korkeammalle tehdyllä vierustäytöllä ei ollut ollut kokonaisuuden kannalta merkitystä rakennusten kallistumisessa. Selvityksen mukaan suurin syy painumiin ja kallistumaan oli ollut rinnemaasto ja hienorakenteinen savimaa. Käräjäoikeus katsoi sinänsä selvitetyksi, että asunto-osakeyhtiölle aiheutuneen vahingon ja sen seikan, ettei rakennuksia ollut perustettu paalujen varaan, välillä oli syy-yhteys.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Eija Multimäki.

Helsingin hovioikeuden tuomio 6.9.1999

As. Oy A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pentti W. Korhonen, Mats Wiklund ja Seppo Puhakka. Esittelijä Pirjo Tikkinen.

Perustelut

Tuusulan kunnan X Oy:lle myöntämässä rakennusluvassa on edellytetty, että rakennusvalvontaviranomaiselle esitetään ennen asianomaisen työvaiheen alkamista pohjatutkimus ja -lausunto sekä rakennesuunnitelmat. Kunnan rakennustarkastajalle on tämän jälkeen esitetty Y Oy:n pohjatutkimuksiin perustunut perustamistapalausunto sekä Z Oy:n laatimat perustusten rakennepiirustukset. Näiden mukaan kysymyksessä olevat rakennukset voitiin perustaa maanvaraisille tukianturoille. Tästä perustamistavasta on alempien oikeuksien toteamin tavoin aiheutunut, että rakennukset ovat myöhemmin painuneet ja kallistuneet. Asunto-osakeyhtiö on katsonut, että kunta vastaa rakennusvalvontaviranomaisena yhtiölle tästä aiheutuneista vahingoista. Vaikka kunta oli tiennyt korttelialueen vaikeista pohjaolosuhteista, rakennustarkastaja on laiminlyönyt vaatia asianmukaiseen pohjatutkimukseen perustuvan perustamistapalausunnon, mikä on johtanut väärän perustamistavan hyväksymiseen.

Rakennuslain 9 §:n 1 momentin (580/1977) mukaan rakennustoimintaa valvoo kunnassa rakennuslautakunta. Pykälän 2 momentin (557/1989) nojalla rakennuslautakunnan asiana on, kiinnittäen huomiota rakennushankkeen laatuun ja laajuuteen, rakennusluvan hakijan käytössä olevaan asiantuntemukseen ja muihin rakennusvalvonnan tarpeeseen vaikuttaviin seikkoihin, tarkastaa, että rakentaminen täyttää sille rakennuslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä asetetut vaatimukset. Pykälän 3 momentin (557/1989) mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on katsottava, että rakentaminen suoritetaan rakennuslain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti. Hänen asianaan on myös osaltaan huolehtia rakennustyön riittävästä valvonnasta ja tarkastamisesta. Säännösten perusteella viranomaisten suorittama rakentamisen valvonta on ollut niin sanottua suhteutettua valvontaa, jossa valvonnan laajuus ja laatu määräytyvät ottaen huomioon rakennushankkeen vaativuuden ja siinä toimivien asiantuntemuksen ja ammattitaidon.

Kysymyksessä on ollut rakennusliikkeen rakennushanke. Rakentaja on rakennusten perustamisen osalta käyttänyt alalla toimivia insinööritoimistoja. Saatuaan pohjatutkimukseen perustetun perustamistapalausunnon sekä perustusten rakennepiirustukset nähtäväkseen asianomainen rakennustarkastaja on voinut todeta ammattirakentajan huolehtineen siitä, että ammattitaitoinen henkilöstö on suorittanut rakennusluvassa edellytetyt tutkimukset ja suunnittelutyön. Viranomaisen valvontatehtävästä edellä todettu huomioon ottaen rakennustarkastajalla ei ole ollut erityistä syytä epäillä hänelle esitetyn perustamistapalausunnon luotettavuutta, ja valvonnassa on noudatettu sille kohtuudella asetettavia vaatimuksia. Kunta ei siten ole korvausvastuussa rakennushankkeessa tapahtuneesta väärän perustamistavan valitsemisesta aiheutuneesta vahingosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Per Lindholm, Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Markku Arponen ja Gustav Bygglin. Esittelijä Jyrki Rinnemaa.