KKO:2000:70
- Asiasanat
- Vakoilu
- Tapausvuosi
- 2000
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R99/578
- Taltio
- 1224
- Esittelypäivä
A, joka oli ulkoasiainministeriön virkamies, oli luovuttanut kolmannen valtion edustajalle EU:ssa valmisteltuja asiakirjoja. Kun hänen menettelynsä johdosta Suomen maineelle, uskottavuudelle ja toimintaedellytyksille EU:ssa mahdollisesti aiheutunut vahinko ei johtunut hänen luovuttamansa asiakirjan sisältämästä tiedosta, vaan hänen menettelystään ja virka-asemastaan, Suomen ulkomaansuhteille tällä tavoin aiheutunut vahinko ei ollut rikoslain 12 luvun 5 §:ssä tarkoitettua vahinkoa.
Kysymys myös siitä, milloin EU:ssa valmisteltujen asiakirjojen voitiin katsoa sisältävän tietoja mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta seikasta.
RL 12 luku 5 §
HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 17.5.1999
Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä hovioikeus lausui selvitetyn, että ulkoasiainministeriön virkamies A vierasta valtiota hyödyttääkseen oli 26.2.1997 ja 8.6.1998 välisenä aikana - antamalla tuon valtion tiedustelupalveluun kuuluneille henkilöille etukäteen keräämiään ja kopioimalla hankkimiaan salassa pidettäviä asiakirjoja - luovuttanut näille yksityiskohtaisia tietoja salassa pidettävistä Suomen ulkomaansuhteita ja ulkomaankauppaa koskevista sekä niihin rinnastettavista EU:n ulko- ja kauppapolitiikkaa koskevista, Suomen turvallisuuteen vaikuttavista seikoista, joiden tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen turvallisuudelle, ulkomaansuhteille ja kansantaloudelle.
Luovutetuista asiakirjoista osa oli laadittu Suomen ulkoasiainministeriössä ja osa EU:n toimielimissä. Asiakirjat koskivat muun muassa tulevissa kokouksissa käsiteltäviä EU:n neuvottelutavoitteisiin ja -taktiikkaan liittyviä salassa pidettäviä asioita ja asioiden valmisteluun liittyviä muistioita. Eräiden EU:ta koskevien asiakirjojen ja tietojen osalta hovioikeus katsoi lisäksi, että niiden luovuttaminen vieraalle valtiolle oli voinut heikentää Suomen mainetta ja uskottavuutta sekä toimintamahdollisuuksia EU:ssa ja siten aiheuttaa vahinkoa myös Suomen eduille.
Sen vuoksi hovioikeus, samalla kun se mainitsemillaan perusteilla katsoi A:n syyllistyneen turvallisuussalaisuuden paljastamiseen ja asiakirjan luvattomaan paljastamiseen, rikoslain 12 luvun 5 §:n ja soveltamiensa muiden lainkohtien nojalla tuomitsi A:n vakoilusta ja mainituista muista rikoksista 1 vuoden 4 kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen, joka määrättiin ehdolliseksi 31.5.2001 päättyvin koeajoin. Lisäksi A tuomittiin viralta pantavaksi ja menettämään sotilasarvonsa.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, Kuhlefelt ja Viitanen. Esittelijä Markku Laine.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A haki muutosta hovioikeuden tuomioon ja vaati, että syyte kaikilta osin hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta ja muista seuraamuksista.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Rikoslain 12 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan vakoilusta tuomitaan se, joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen hankkii tiedon sellaisesta Suomen maanpuolustusta tai muuta poikkeuksellisiin oloihin varautumista, Suomen ulkomaansuhteita, valtiontaloutta, ulkomaankauppaa tai energiahuoltoa koskevasta taikka muusta niihin rinnastettavasta, Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta, jonka tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle.
Vakoilusta tuomitaan mainitun säännöksen 2 momentin mukaan myös se, joka vierasta valtiota hyödyttääkseen tai Suomea vahingoittaakseen toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka julkistaa 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun tiedon. Sanotussa säännöksessä mainitut Suomen maanpuolustus, muu poikkeuksellisiin oloihin varautuminen, ulkomaansuhteet, valtiontalous, ulkomaankauppa ja energiahuolto ovat itsenäisen valtion olemassaoloon ja kansalliseen hyvinvointiin liittyviä toimintoja, jotka vaikuttavat valtion ulkopoliittiseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen sekä muuhun kriisienhallintaan liittyvään turvallisuuteen. Mainittuja toimintoja koskevien tai niihin rinnastettavien tietojen paljastaminen vieraalle valtiolle on rangaistavaa vakoiluna, mikäli tiedot ovat sellaisia, että niiden tuleminen vieraan valtion tietoon voi aiheuttaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle.
Rikoslain 12 luvun 5 § soveltuu riippumatta siitä, onko siinä tarkoitettu tieto luovutettu vieraan valtion tiedustelupalvelun edustajalle tai esimerkiksi vieraan valtion ulkoasiainhallinnon edustajalle.
Syytteessä on katsottu, että A:n vieraan valtion edustajille luovuttamat asiakirjat ja tiedot olivat koskeneet Suomen ulkomaansuhteita ja ulkomaankauppaa sekä niihin rinnastettavia EU:n kauppa- ja ulkopolitiikkaa koskevia, Suomen turvallisuuteen vaikuttavia seikkoja.
Korkein oikeus toteaa, että Euroopan Unionista tehdyn sopimuksen (SopS103/1994) mukaan EU ei ole oikeushenkilö. EU:lla ei muullakaan perusteella voi olla sen jäsenvaltioista erillisiä ulkomaansuhteita tai mahdollisuutta itse harjoittaa ulkomaankauppaa.
EU:n I pilarin alaan sisältyviin asiaryhmiin ja toimintoihin kuuluu muun ohella Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 113 artiklassa, josta on 1.5.1999 muutettuna tullut mainitun sopimuksen 133 artikla, tarkoitettu yhteinen kauppapolitiikka. Sen osalta Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden toimivalta on siirretty yhteisölle. Sen sijaan EU:n II pilariin kuuluvan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta toimivalta on edelleen jäsenvaltioilla. Tältä osin kysymys on perinteisistä hallitusten välisistä ulkomaansuhteista.
Osa A:n luovuttamista asiakirjoista on liittynyt eräisiin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin kumppanuuden perustamisesta Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä eräiden kolmansien valtioiden välillä. Nämä sopimukset ovat niin sanotun jaetun toimivallan sopimuksia, joiden soveltamisalaan kuuluu myös jäsenvaltioiden toimivallan piiriin jääneitä osa-alueita.
Siltä osin kuin edellä mainittujen sopimusten mukaisissa toimielimissä eli virkamiestason yhteistyökomiteassa, ministeritason yhteistyöneuvostossa tai väliaikaisen sopimuksen sekakomiteassa on käsitelty yhteisöjen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä, kysymys on ollut ennen muuta jäsenmaiden ulkomaankauppaan liittyvistä seikoista. Siltä osin kuin näissä toimielimissä on käsitelty jäsenvaltioiden yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan piiriin kuuluneita kysymyksiä, asioiden käsittely on liittynyt jäsenvaltioiden hallitusten väliseen toimivaltaan eli jäsenvaltioiden ulkomaansuhteisiin. Näin ollen sanotuissa toimielimissä käsitellyt kysymykset ovat, eräitä lähinnä organisatorisia kysymyksiä lukuunottamatta, pääosin liittyneet Suomen ulkomaankauppaan tai ulkomaansuhteisiin.
Osa A:n vieraan valtion edustajille luovuttamista asiakirjoista on liittynyt muun muassa tuon valtion aluetta koskevaan EU:n ja erään muun kolmannen valtion väliseen ulko- ja kauppapoliittiseen yhteistyöhön. Niiltä osin kuin asiakirjoissa on käsitelty jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä, asioiden käsittely on liittynyt eri jäsenvaltioiden ulkomaansuhteisiin. Kauppapolitiikan osalta Euroopan yhteisö sitä vastoin on toimivaltainen myös suhteessa kolmanteen valtioon.
Rikoslain 12 luvun 5 §:n soveltuminen edellyttää, että siinä tarkoitettu seikka on sellainen, että sen tulemisesta vieraan valtion tietoon voi aiheutua vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle.
Hovioikeus on eräissä kohdissa katsonut, että lainkohdassa tarkoitettua vahinkoa voisi olla se, että Suomen maine ja uskottavuus sekä toimintaedellytykset EU:ssa olisivat voineet huonontua A:n menettelyn johdosta. Tämä hovioikeuden tarkoittama maineen, uskottavuuden ja toimintaedellytysten huonontuminen perustuu siihen, että A Suomen ulkoasiainhallinnon virkamiehenä on ylipäätään luvattomasti luovuttanut EU:ssa valmisteltuja asiakirjoja kolmannen valtion edustajille. Koska rikoslain 12 luvun 5§:n mukaisella vahingolla tarkoitetaan kuitenkin ainoastaan tiedosta johtuvaa vahinkoa, hovioikeuden mainitsema maineen, uskottavuuden ja toimintaedellytysten huononeminen ei sellaisenaan ole lainkohdassa tarkoitettua vahinkoa.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota niiltä osin kuin hovioikeus oli katsonut, että A:n menettelystä aiheutunut vahinko oli johtunut muusta kuin rikoslain 12 luvun 5 §:ssä tarkoitetun seikan tulemisesta vieraan valtion tietoon ja tuomitsi A:n näistä teoista vakoilun asemesta rangaistukseen turvallisuussalaisuuden paljastamisesta tai virkasalaisuuden rikkomisesta taikka asiakirjan luvattomasta paljastamisesta. Lisäksi Korkein oikeus, samalla kun se mainitsemillaan perusteilla eräiltä muilta osin muutti hovioikeuden tuomiota, alensi A:lle tuomittua yhteistä ehdolliseksi määrättyä vankeusrangaistusta 1 vuoteen 2 kuukauteen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Tulenheimo-Takki, Taipale (eri mieltä), Wirilander (eri mieltä), Möller ja Välimäki. Esittelijä Jarmo Hirvonen (mietintö).
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Ratkaisu oli selostetuilta osin muutoin yksimielinen, mutta rangaistuksen määräämisen osalta oikeusneuvokset Taipale ja Wirilander hyväksyivät esittelijän mietinnön, jonka mukaan A:lle hovioikeudessa tuomittua rangaistusta ei alennettu.