16.5.2000

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 4.1.1999

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi virallisen syyttäjän syytteestä, johon B asianomistajana oli yhtynyt, että A oli 15.11.1998 Helsingissä yrittänyt tappaa B:n lyömällä tätä kahdesti puukolla tai veitsellä kaulaan, ensin kerran takaapäin ja B:n käännyttyä kerran edestäpäin. Lyönneistä oli aiheutunut B:lle kaulaan kaksi poikittaista viiltohaavaa, joista toinen oli ollut läpimitaltaan noin viisi senttimetriä ja katkaissut pinnallisemmat lihassäikeet ollen kuitenkin potentiaalisesti hengenvaarallinen, ja toinen läpimitaltaan noin kahdeksan senttimetriä ja pinnallinen ulottuen ainoastaan ihokerroksen läpi.

Lyödessään veitsellä tai puukolla B:tä kaulaan A:n oli täytynyt käsittää, että kaulaan lyönnistä varsin todennäköisesti seurasi kuolema. Tässä tapauksessa toinen haavoista oli ollut potentiaalisesti hengenvaarallinen. Siitä sekä siksi, että kaulassa olleet isot verisuonet olivat olleet vaarassa katketa, olisi saattanut seurata B:n kuolema. Tämän vuoksi teko luettiin A:n syyksi tapon yrityksenä.

Näytön arvioinnin osalta käräjäoikeus totesi, että syyksilukeminen perustui ensisijassa B:n ja todistaja C:n kertomaan. Ulkopuolisen C:n kertomuksesta selvisi se seikka, että A, B ja todistajana kuultu D olivat olleet kolmistaan ravintolan ulkopuolella. D oli tullut sisälle, kun taas A ja B olivat jääneet ulkopuolelle, missä ei ollut ollut muita henkilöitä. Jonkin ajan kuluttua B, jonka kaulasta oli vuotanut paljon verta, oli tullut sisälle. Todistajien D:n ja E:n kertomukset vahvistivat C:n samoinkuin B:n kertoman. Käräjäoikeus ei pitänyt todistaja F:n kertomusta uskottavana siltä osin kuin tämä oli kertonut nähneensä A:n tulleen ravintolan ovesta ulos suoraan F:n luokse.

Käräjäoikeus teki todistelusta johtopäätöksen, että B:tä oli ravintolan ulkopuolella lyönyt A.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 21 luvun 1 §:n ja 4 luvun 1 §:n nojalla tapon yrityksestä 4 vuodeksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Henrikki Mikkola sekä lautamiehet Forsblom, Heikkilä ja Jokinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.6.1999

A valitti ratkaisusta hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä. Lisäksi A vaati, että hovioikeuden tuli toimittaa pääkäsittely asianosaisten ja todistajien kuulemiseksi, koska käräjäoikeus oli arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin.

Hovioikeuden käsittelyratkaisu

Hovioikeus totesi, että asian ratkaisu ei riippunut käräjäoikeudessa jo esitetyn todistelun uskottavuudesta ja että ratkaisu voitiin tehdä luotettavasti ilman todistelun uudelleen vastaanottamista. Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön tarpeettomana.

Pääasiaratkaisu

Hovioikeus tutki käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden ja katsoi, ettei asiassa ollut ilmennyt aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ritola, Niemelä ja Kari. Esittelijä Arto Järvinen

Perustelut

A, joka on kiistänyt syytteen, on käräjäoikeudessa tuomittu tapon yrityksestä. A on hovioikeudessa lausunut, ettei hän ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen, ja vaatinut syytteen hylkäämistä toteennäyttämättömänä. A on myös vaatinut pääkäsittelyn toimittamista todeten, että kysymys oli kaikilta osin asiassa esitetyn näytön arvioinnista. A on pyytänyt pääkäsittelyssä kuultavaksi käräjäoikeudessa jo kuultuja asianosaisia ja todistajia.

Hovioikeus on todennut, että asian ratkaisu ei riippunut käräjäoikeudessa jo esitetyn todistelun uskottavuudesta ja että ratkaisu voitiin tehdä luotettavasti ilman todistelun uudelleen vastaanottamista. Tämän vuoksi hovioikeus on hylännyt pääkäsittelyn toimittamista koskevan pyynnön tarpeettomana.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeudessa on rikosasiassa toimitettava pääkäsittely, jos vastaaja on sitä vaatinut. Saman pykälän 2 momentissa on lueteltu ne tilanteet, joissa pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa. Rikoksesta tuomitun vastaajan vaatiessa valituksessa syytteen hylkäämistä pääkäsittely voidaan jättää toimittamatta vain, jos asia ratkaistaan vastaajan valituksen mukaisesti, jos valitus on selvästi perusteeton tai jos pääkäsittelyn toimittaminen on muusta syystä selvästi tarpeetonta. Saman luvun 15 §:n mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely sitä koskevasta vaatimuksesta riippumatta, jos asian ratkaiseminen riippuu käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta.

Lain esitöiden mukaan (HE 33/1997 vp., s. 67 - 69) oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momenttiin on Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvista syistä otettu pääsäännös hovioikeuden velvollisuudesta toimittaa pääkäsittely myös silloin, kun rikosasian vastaaja on sitä vaatinut. Pykälän 2 momentissa on tyhjentävästi ja yksityiskohtaisesti lueteltu poikkeukset pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuuteen. Tällöin on kysymys sellaisista tapauksista, joissa asianosaisen kuulemisella tai muulla suullisella todistelulla ei ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Eduskunnan lakivaliokunta (LaVM 19/1997 vp., s. 14- 15) on lisännyt luetteloon kohdan, jonka mukaan vastaajan vaatimuksesta pääkäsittelyä ei tarvitse toimittaa, jos sen toimittaminen on muusta syystä selvästi tarpeetonta. Valiokunta on korostanut, että säännöksen soveltamisalan tulee olla hyvin rajoitettu. Esimerkkeinä tilanteista, joissa säännöstä voitaisiin soveltaa, lakivaliokunta on maininnut jutut, joissa on kysymys vain asian oikeudellisesta arvioinnista, tai jutut, joihin liittyy vain aukotonta kirjallista todistelua.

A on hovioikeudessa kiistänyt syytteen. Kiistäminen on perustunut siihen, että käräjäoikeus oli arvioinut suulliseen todisteluun perustuvan näytön väärin. Kysymys on siten ollut asianomistaja B:n, A:n ja todistajien kertomusten uskottavuudesta. Sitä hovioikeus ei ole voinut luotettavasti arvioida pelkästään välillisesti käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen seikkojen perusteella ja asianomaisia kuulematta. Pääkäsittelyn järjestäminen ei tällaisessa tilanteessa ole ollut selvästi tarpeetonta. Asian ratkaisemisen riippuessa käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta hovioikeuden on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15§:n mukaan toimitettava pääkäsittely sitä koskevasta pyynnöstä riippumattakin.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan hovioikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Wirilander, Kitunen, Arponen ja Mansikkamäki. Esittelijä Pekka Turunen.