12.4.2000

Vaatimukset Hämeenlinnan käräjäoikeudessa

X lausui asianomistajana A:ta vastaan ajamassaan syytteessä, että A oli 13.8.1996 Hämeenlinnassa työskennellessään Oy Suomen Tietotoimisto - Finska Notisbyrån Ab:n palveluksessa toimittajana vastoin parempaa tietoansa perättömästi julkisesti nimennyt X:n rikokseen syyllistyneeksi henkilöksi kirjoittamalla häntä tarkoittavan uutisen, jossa oli mainittu, että "kehitysvammaohjaaja kavalsi oppilaiden varoja Hämeenlinnassa", "kehitysvammaohjaajana Y:n erityisammattikoulussa työskennellyt mies oli tiistaina Hämeenlinnan käräjäoikeudessa vastaamassa lukuisista kavalluksistaan", "kehitysvammaohjaaja oli vuosina 1993 - 1994 anastanut haltuunsa valvonnassa olleiden oppilaiden varoja runsaat 50000 markkaa" ja "esimerkiksi yhdeltä oppilaalta mies sai rahaa yli 40000 markkaa, josta luovutti takaisin vain runsaan kymppitonnin", vaikka X ei ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen A:n uutisoimassa asiassa. A:n laatima uutinen luettiin useaan kertaan Hämeenlinnassa toimivan paikallisradion Radio Jannen uutislähetyksissä ja se julkaistiin sellaisenaan ainakin Hämeenlinnassa ilmestyvässä Hämeen Sanomissa ja Porissa ilmestyvässä Satakunnan Kansassa. Lyhennettynä tämä uutinen julkaistiin Helsingin Sanomissa, jota painettiin usealla paikkakunnalla ja jonka levikkialueena voitiin pitää koko Suomea.

Uutisessa tarkoitetussa rikosjutussa kaikki X:ää vastaan ajetut syytteet oli kuitenkin näyttämättöminä hylätty. Sen vuoksi X vaati rikoslain 27 luvun 1§:n nojalla A:n tuomitsemista rangaistukseen vastoin parempaa tietoa tehdystä julkisesta herjauksesta. Vaihtoehtoisesti X vaati rangaistusta sanotun luvun 2 §:ssä tarkoitetusta julkisesta herjauksesta, jota ei ollut tehty vastoin parempaa tietoa.

Sen ohessa X vaati, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaus kuluista, jotka aiheutuvat asiaa koskevan tuomion painattamisesta Helsingin Sanomissa. Lisäksi X vaati, että A ja tietotoimisto hänen työnantajanaan velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle korvauksena rikoksen aiheuttamasta kärsimyksestä 250000 markkaa korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio 29.4.1998

Käräjäoikeus lausui, että syytteessä selostetun A:n kirjoittaman uutisen otsikossa todettiin suoraan, että uutisessa tarkoitettu henkilö oli syyllistynyt kavallukseen ja että uutisesta sai muutoinkin tällaisen kuvan. Vaikka uutisessa oli myös mainittu, että päätöksenteko asiassa oli lykätty myöhempään oikeudenkäyntitilaisuuteen, tavallinen lukija sai varsin todennäköisesti sen kuvan, että X olisi jo tuomittu. Uutinen oli kuitenkin virheellinen, sillä kysymyksessä olevassa asiassa X:ää vastaan ajetut syytteet hylättiin sittemmin toteen näyttämättöminä käräjäoikeuden 15.10.1996 julistamalla lainvoiman saaneella tuomiolla.

Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että muun muassa sen seikan perusteella, että A oli uutisen julkaisemisen jälkeen välittömästi oikaissut sen, voitiin pitää todennäköisenä, ettei hän ollut ennen uutisen julkaisemista ymmärtänyt sen virheellisyyttä. Näin ollen A ei ollut toiminut tahallisesti.

Käräjäoikeus lausui myös, että syytteessä mainittujen rikosten tunnusmerkistö edellytti herjauksen kohteen tarkkaa yksilöintiä. Uutisessa ei ollut mainittu X:ää nimeltä. Asiassa oli myös selvitetty, ettei X ollut Y:n erityisammattikoulun ainoa miespuolinen ohjaaja, vaan ohjaaja -nimikkeellä oli työskennellyt ainakin neljä muuta miespuolista henkilöä. X ei ollut voinut osoittaa, että juuri hän olisi kysymyksessä olevan uutisen vuoksi joutunut aikaisempaa laajemman kuulija- tai lukijakunnan tietoon ja mahdollisen halveksunnan alaiseksi.

Lausumillaan perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja korvausvaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kirmo sekä lautamiehet Peltonen, Rajala ja Vainio.

Turun hovioikeuden tuomio 16.6.1999

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi X valittamalla saattoi asian, jätti sen käräjäoikeuden tuomion varaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Salonen, Lehmus ja Nieminen. Esittelijä Riitta Santo

Perustelut

Menettelyn rangaistavuus

A on 13.8.1996 työskennellessään Hämeenlinnassa Oy Suomen Tietotoimisto - Finska Notisbyrån Ab:n palveluksessa toimittajana laatinut oikeudenkäyntiuutisen Hämeenlinnan käräjäoikeudessa mainittuna päivänä kolmatta kertaa esillä olleesta rikosasiasta, jossa virallinen syyttäjä on vaatinut Y:n erityisammattikoulun kehitysvammaohjaajalle X:lle rangaistusta lievästä kavalluksesta, näpistyksestä sekä törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja törkeästä kavalluksesta. Käräjäoikeus on asian jatkokäsittelyssä 15.10.1996 hylännyt kaikki syytteet. Tuomio on lainvoimainen.

Uutinen on otsikoitu: "Kehitysvammaohjaaja kavalsi oppilaiden varoja Hämeenlinnassa". Myös tekstissä asiat esitetään ja menettelyä kuvataan ikäänkuin kehitysvammaohjaajan syyllisyys olisi selvää. Mistään ei ilmene, että kysymys oli syyttäjän kannasta ja että syytteet oli kaikilta osin kiistetty. Uutiseen syventymällä lukija voi todeta, että asian käsittely tuomioistuimessa on jäänyt kesken. Otsikon ja uutisen perussävyn vuoksi on kuitenkin ilmeistä, että valtaosa uutisen vastaanottajista on saanut sen käsityksen, että kehitysvammaohjaaja on syyllistynyt oppilaittensa varojen anastamiseen käyttämällä hyväksi heidän vammaisuuttaan. A:n laatima uutinen on julkaistu 14.8.1996 sellaisenaan Hämeen Sanomissa ja Satakunnan Kansassa sekä lyhennetyssä muodossa Helsingin Sanomissa. Lisäksi Hämeenlinnan paikallisradio on julkistanut uutisen useissa uutislähetyksissään.

X:n nimeä ei ole mainittu uutisessa. Kun siitä kuitenkin ilmenee, että kysymys oli Y:n erityisammattikoulussa kehitysvammaohjaajana toimineesta miehestä, joka oli "tiistaina Hämeenlinnan käräjäoikeudessa vastaamassa lukuisista kavalluksistaan", asianomaisen henkilöllisyys on ollut, paitsi X:n lähipiirin ja kyseisen oppilaitoksen kanssa tekemisissä olevien tunnistettavissa, myös muiden asiasta kiinnostuneiden helposti selvitettävissä.

On monesta syystä tärkeätä, että tiedotusvälineiden selostukset oikeudenkäynneistä ovat tarkkoja ja totuudenmukaisia. Syytetyn leimaaminen syylliseksi kesken käsittelyn ja pelkästään toisen osapuolen kannan esiintuominen merkitsevät ennenaikaista ja esillä olevassa tapauksessa vääräksi osoittautunutta julkista tuomiota, jonka seuraukset voivat olla asianomaisen kannalta vaikeasti korjattavissa. Myös yleiseltä kannalta, viime kädessä tuomioistuinten toimintaedellytyksiä silmällä pitäen, on voitava edellyttää, ettei yleisölle luoda oikeudenkäyntiuutisilla vääriä käsityksiä ja odotuksia.

A on syytteessä lähemmin kuvatulla menettelyllään tahallaan julkisesti ja perättömästi väittänyt X:n syyllistyneen kavallusrikoksiin, mikä on ollut omiaan saattamaan X:n halveksimisen alaiseksi. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että herjaus olisi tehty vastoin parempaa tietoa. A on syyllistynyt rikoslain 27 luvun 2§:ssä tarkoitettuun julkiseen herjaukseen.

X:n asiamiehen vaatimuksesta A on 16.9.1996 laatinut uutiseensa oikaisun. Se ei riitä perusteeksi rangaistuksen tuomitsematta jättämiseen rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla eikä muodosta myöskään rangaistuksen lieventämisperustetta 6 luvun 3§:n 3 kohdan mukaan, koska kysymys ei ole ollut toimittajan oma-aloitteisesta pyrkimyksestä poistaa tekonsa vaikutuksia.

Vahingonkorvaus ja muut vaatimukset

X on oikeutettu saamaan vahingonkorvauslain 5 luvun 6§:n perusteella herjauksen aiheuttamasta kärsimyksestä korvausta A:lta ja hänen työnantajaltaan Oy Suomen Tietotoimisto - Finska Notisbyrån Ab:lta. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1§:n 1 momentista, 4 luvun 1§:n 2 momentista ja 6 luvun 2§:stä seuraa, että vastaajat ovat yhteisvastuussa täyden korvauksen maksamisesta.

Kunnianloukkausrikoksen aiheuttaman kärsimyksen määrä ja ilmenemismuodot voivat eri henkilöillä suuresti vaihdella. Näytön esittäminen asiaan vaikuttavista psyykkisistä tekijöistä sekä syy- ja seuraussuhteista on usein käytännössä mahdotonta. Korvaus on tällöin määrättävä arvioimalla ottaen lähtökohdaksi tapauksen objektiiviset piirteet, kuten kunnianloukkauksen laatu, asian saama julkisuus ja sen tosiasialliset vaikutukset loukatun elämänpiirissä.

Korkein oikeus pitää selvitettynä, että X:lle on aiheutunut muun muassa ahdistuksen ja masennuksen muodossa kärsimystä, joka vastaajien on korvattava.

Korvaukseen vaikuttaa ensinnäkin se, että X:n on väitetty syyllistyneen kehitysvammaisten oppilaittensa varojen kavaltamiseen käyttäen hyväkseen ohjaajan asemaansa. Herjaus koskee siten varsin halveksittavaa menettelyä. On kuitenkin otettava huomioon, että huomattavan osan X:n kokemasta kärsimyksestä voidaan olettaa aiheutuneen jo siitä, että hän on joutunut kavallusepäilyjen kohteeksi ja oikeudessa syytetyksi. Tältä osalta vastaajat eivät ole korvausvelvollisia. Korvausta alentaa myös se, ettei X:n nimeä ole uutisessa mainittu ja herjauksen vaikutus on tässä suhteessa jäänyt rajoitetuksi. Samaan suuntaan vaikuttaa myös A:n laatima oikaisu sikäli kuin tiedotusvälineet ovat sen julkaisseet.

Korkeimman oikeuden edellä mainituilla perusteilla oikeaksi harkitsema korvausmäärä ilmenee tuomiolauselmasta.

X:n vaatimus tuomion julkaisemisesta Helsingin Sanomissa aiheutuvien kustannusten korvaamisesta on lakiin perustuva.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. X vapautetaan hänelle jutussa määrätystä velvollisuudesta korvata A:n ja Oy Suomen Tietotoimisto - Finska Notisbyrån Ab:n oikeudenkäyntikulut.

A tuomitaan rikoslain 27 luvun 2 §:n nojalla tahallaan, mutta ei vastoin parempaa tietoa tehdystä julkisesta herjauksesta kolmeenkymmeneen (30) 78 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa kaksituhatta kolmesataaneljäkymmentä (2340) markkaa.

A ja Oy Suomen Tietotoimisto - Finska Notisbyrån Ab velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle korvaukseksi rikoksen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä kaksikymmentätuhatta (20000) markkaa korkolain 4§:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 13.8.1996 lukien. A velvoitetaan korvaamaan X:lle tämän tuomion perustelujen ja tuomiolauselman julkaisemisesta Helsingin Sanomissa aiheutuneet kohtuulliset kustannukset.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Pirko-Liisa Haarman, Kari Raulos, Mikko Tulokas ja Antero Palaja. Esittelijä Anne Hallavainio.