20.3.2000

Vaatimukset Hyvinkään käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi A:ta vastaan ajamassaan syytteessä, että A oli kevättalven 1992 ja 19.11.1996 välisenä aikana Hyvinkäällä ja muilla paikkakunnilla luvattomasti viljellyt hamppua käytettäväksi huumausaineena siten, että A oli istuttanut Cannabis Sativa -kasvin siemeniä, kasvattanut vähintään 150 kasvia jokaista noin 3 kuukauden ajan sekä sitten kuivattanut ja rouhinut kasvien lehdet ja oksat saaden yhdestä kasvista marihuanaa noin 50 savukkeeseen. A oli käyttänyt valmistamaansa marihuanaa itse lähes päivittäin, noin 1500- 2000 tupakasta ja marihuanasta valmistettua savuketta vuosittain. Tämän vuoksi virallinen syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen huumausainerikoksesta. Lisäksi virallinen syyttäjä vaati, että A:n hallusta takavarikoitu 0,1 grammaa marihuanaa tuomitaan valtiolle menetetyksi.

A myönsi, että hänellä oli ollut hallussaan huumausainetta 0,1 grammaa, mutta kiisti syytteen enemmälti.

Käräjäoikeudessa kuultiin A:ta ja todistajana esitutkinnan suorittanutta poliisimiestä.

Käräjäoikeuden tuomio 22.4.1997

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 19.11.1996 Hyvinkäällä pitänyt luvattomasti hallussaan 0,1 grammaa marihuanarouhetta, joka oli ilmeisesti ollut omaa käyttöä varten.

Sen sijaan näyttämättä oli jäänyt, että A olisi itse kasvattanut Cannabis Sativa -kasvin siemeniä ja saanut siten rouhetta, jota olisi käyttänyt savukkeena, vaikka A itse olikin alunperin kertonut näin esitutkinnassa. Kun kotietsinnässä ei kuitenkaan ollut löytynyt mitään kyseiseen viljelmään liittyvää, oli pidettävä uskottavampana, että A oli esitutkinnassa syystä tai toisesta puhunut "puuta heinää".

Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 50 luvun 1 §:n nojalla huumausainerikoksesta 10 päiväsakon sakkorangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11§:n nojalla vähennettiin 2 päiväsakkoa, eli maksamaan sakkoa 8:aa 20 markan päiväsakkoa vastaavat 160 markkaa. A:n hallusta takavarikoitu marihuanaerä tuomittiin valtiolle menetetyksi.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Smolander sekä lautamiehet Kekkonen, Reinikainen ja Korpi.

Helsingin hovioikeuden tuomio 1.12.1998

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja toisti käräjä-oikeudessa esittämänsä syytteen siltä osin kuin se oli hylätty.

Hovioikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn, jossa otettiin vastaan sama todistelu kuin käräjäoikeudessa.

Näyttö

A oli otettu häiriöpäihtymisen vuoksi kiinni 19.10.1996 kello 12.50. Häneltä oli säilöönottotarkastuksen yhteydessä löydetty muovipussi, jossa oli ollut 0,1 grammaa kannabista. A:ta oli kuulusteltu ensimmäisen kerran kiinniottopäivänä kello 19.04 alkaen. Hän oli tuolloin kertonut muun ohessa, että rouhe, joka häneltä oli löytynyt, oli rouhittu hänen kasvattamastaan Cannabis Sativa -kasvista. Hän oli kasvattanut sanottuja kasveja noin 10 vuotta ja käyttänyt saamansa huumausaineen itse. Hänellä oli kerrallaan kasvamassa yksi kasvi joko ulkona tai sisällä. Yhdestä kasvista A oli kertonut saavansa ainetta noin 50 sätkään. Hän oli arvioinut polttaneensa marihuanaa lähes joka päivä, toisinaan yhden, toisinaan 10 sätkän verran. Vuodessa poltettu määrä oli noin 2000 sätkää. A oli todennut, ettei hän pitänyt Cannabis Sativan kasvattamista tai käyttämistä huumausaineena rikoksena, vaikka tiesikin sen olevan rikollista. Marihuanan käyttö ei ollut A:n mukaan hänelle ongelma, vaan se toimi hermolääkkeenä. A oli kertonut, ettei hänellä ollut huumeita kotona.

A:ta oli kuulusteltu uudelleen 20.11.1996 kello 10.30 alkaen. Tuolloin hän oli uudistanut edellisenä päivänä antamansa kertomuksen. A oli kertonut laittavansa Cannabis Sativan siemenet ensin märkään talouspaperiin. Yön aikana auenneet siemenet hän oli kertonut siirtävänsä multaan ensin yhteen ruukkuun ja myöhemmin eri ruukkuihin. Kasvattamisen A oli kertonut kestävän noin kolme kuukautta, jona aikana kasvia haaroitetaan ja siitä saadaan lehtiä ja oksia käyttöön. Kasvin osat A oli kertonut kuivaavansa uunissa tai mikroaaltouunissa, jonka jälkeen ne rouhitaan pussiin. Sätkät tehtiin A:n mukaan siten, että normaalin sätkän päälle siroteltiin marihuanaa tai hänellä oli pussissa valmista sekoitusta. Yhdestä grammasta marihuanaa tuli A:n mukaan huumausainetta pariinkymmeneen sätkään. A oli kertonut saavansa marihuanaa polttaessaan rauhallisuuden tunteen ja pystyvänsä olemaan oma itsensä.

Käräjä- ja hovioikeudessa A oli kiistänyt kasvattaneensa kannabista. Hän oli nauttinut alkoholia yhteen menoon useita viikkoja ennen kiinniottoa ja kuulustelutilanne oli ärsyttänyt häntä humalatilan vuoksi, minkä vuoksi hän oli pilanpäiten esitutkinnassa kertonut Cannabis Sativa -kasvien kasvattamisesta. Toisen päivän kuulustelussa hän ei ollut muuttanut kertomustaan, koska oli pelännyt, että hänet muuten pidetään edelleen putkassa. Sitä, miten hänen hallustaan löytynyt kannabis oli joutunut hänelle, A ei ole kertomansa mukaan muistanut. Se oli tapahtunut hänen ollessaan humalassa. A oli kertonut, että hän oli aikaisemmin käyttänyt noin kuuden vuoden ajan niin sanottuja kovia huumeita ja että hänet oli tuolloin tuomittu amfetamiinin hallussapidosta sakkorangaistukseen. Sen takia hän oli myös tietoinen kannabiksen kasvattamistavasta. Tieto oli saatavissa jopa kirjastoista.

A:ta kuulustellut vanhempi konstaapeli oli kertonut, että kuulustelutilanne oli ollut normaalia miellyttävämpi eikä A ollut ensimmäisessäkään kuulustelussa vaikuttanut humalaiselta. A oli itse tehnyt laskelmia käyttämänsä marihuanan määrästä. Todistajan mukaan A oli ärsyyntynyt ainoastaan silloin, kun todistaja oli epäillyt A:n laskelmien käyttökertojen määrien olleen liian suuria. Toisen päivän kuluessa A oli kertonut todistajan mukaan "ammattilaisen ottein" kannabiksen kasvattamisesta

A:n kotiin tehdyssä kotietsinnässä ei ollut tavattu huumausaineita eikä paikka, jossa A olisi kasvattanut kannabista, ollut muutenkaan selvinnyt.>

Näytön arviointi

A oli kertonut esitutkinnassa kannabiksen kasvattamisesta ja käytöstä erittäin yksityiskohtaisesti. Johtopäätöstä siitä, että A:n esitutkinnassa antama kertomus oli totuudenmukainen, tuki se, että hänen hallustaan oli kiinniottamisen yhteydessä tavattu nimenomaan sitä huumausainetta, jonka kasvattamisesta hän oli esitutkinnassa kertonut. Sanotun huumausaine-erän haltuunsaamista A ei ollut pystynyt selittämään.

Todistajan kertomus osoitti, ettei A ollut ollut esitutkinnassa kuultaessa ärsyyntyneen oloinen. Siinäkin tapauksessa, että ensimmäinen kuulustelutilanne olisi ärsyttänyt A:ta niin paljon, että hän olisi sen vuoksi kertonut asioista totuudenvastaisesti, ei hän ollut esittänyt uskottavaa selitystä sille, minkä vuoksi hän oli seuraavana päivänä uudelleen kuulusteltaessa kertonut kannabiksen kasvattamisesta vieläkin yksityiskohtaisemmin kuin ensimmäisessä kuulustelussa. Koska A oli ollut aikaisemminkin kuulusteltavana ja syytteessä huumausainerikoksesta, voitiin lisäksi päätellä hänen ymmärtäneen, että hänen tässä asiassa esitutkinnassa antamansa kertomus johtaa siihen, että häneen kohdistetaan syyte huumausainerikoksesta.

Vaikka paikka, jossa A oli kasvattanut Cannabis Sativa -kasveja ei ollut selvinnyt, hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A oli syyllistynyt siihen rikokseen, josta hänelle oli vaadittu rangaistusta.

Käräjäoikeuden tuomiota muutettiin. Hovioikeus tuomitsi A:n rikoslain 50 luvun 1 §:n nojalla huumausainerikoksesta 50 päiväsakon sakkorangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin 2 päiväsakkoa, eli maksamaan sakkoa 48:aa 61 markan päiväsakkoa vastaavat 2298 markkaa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Holmas ja Kartano sekä sijaisjäsen, asessori Sunila (eri mieltä). Esittelijä Jussi Sippola.

Eri mieltä oleva sijaisjäsen Sunila lausui: Totean asiassa sinänsä esitetyn sellaista näyttöä kuin hovioikeuden enemmistö on näyttöä selostaessaan kertonut. Näytön arvioinnin osalta totean kuitenkin, toisin kuin hovioikeuden enemmistö, että A on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kiistänyt johdonmukaisesti vain esitutkinnassa antamansa kertomukset Cannabis Sativa -kasvien kasvattamisesta. A:n esittämä selvitys hänen esitutkinnassa antamiinsa kertomuksiin on ollut ensimmäisen kuulustelupäivän osalta se, että hän oli viikkoja jatkuneen alkoholin nauttimisen vuoksi antanut kertomuksensa kuulustelutilanteesta ärsyyntyneenä pilanpäiten ja toisen kuulustelupäivän osalta pelko siitä, että hänet pidettäisiin edelleen pidätettynä. A:n selitys hänen esitutkinnassa antamiensa kertomusten muuttamiselle on uskottava. A:n vain esitutkinnassa antamaa kertomusta puheena olevien kasvien kasvattamisesta ei siten yksinään ole pidettävä riittävänä selvityksenä hänen syyllistymisestään Cannabis Sativa -kasvien kasvattamiseen. A:n hallusta takavarikoitua 0,1 gramman marihuanaa ei muun selvityksen puuttuessa ole pidettävä näyttönä sanotusta viljelystä. Mainituilla perusteilla katson jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt muuhun huumausainerikokseen kuin siihen, mistä hänet on käräjäoikeudessa tuomittu rangaistukseen. Sen vuoksi hylkään syyttäjän muutoksenhakemuksen ja katson, ettei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Perustelut

A:n tultua 19.11.1996 päihtymyksen vuoksi pidätetyksi hänen hallustaan on löytynyt 0,1 grammaa Cannabis Sativa -kasvin rouhetta. Seuranneissa kuulusteluissa A on kertonut viljelleensä hamppua noin kymmenen vuotta ja tulevansa jatkamaan viljelyä. A on lausunut edelleen käyttäneensä marihuanaa päivittäin, kuluneen vuoden aikana noin 2 000 kertaa. A:n asuntoon tehdyssä kotietsinnässä ei ole löydetty huumausainetta tai muuta epäiltyyn rikokseen liittyvää takavarikoitavaa.

Virallisen syyttäjän vaadittua A:lle rangaistusta siitä, että tämä oli kevättalven 1992 ja 19.11.1996 välisenä aikana Hyvinkäällä ja muilla paikkakunnilla luvattomasti viljellyt hamppua käytettäväksi huumausaineena ja käyttänyt sitä lähes päivittäin A on tunnustanut 0,1 gramman marihuanaerän hallussapidon, mutta kiistänyt muutoin syytteen. A on selittänyt syyksi esitutkinnassa kertomalleen sen, että hän oli ennen pidätystään nauttinut alkoholia yhteen menoon useita viikkoja ja että kuulustelutilanne oli ärsyttänyt häntä humalassaolon vuoksi. Toisessa poliisikuulustelussa hän oli ollut haluton enää muuttamaan kertomustaan pidätyksen jatkumisen pelossa. Syyttäjä on vedonnut syytteen tueksi muun muassa siihen, että A ei ollut esittänyt luotettavaa selitystä sille, että hänen esitutkinnassa lausumansa olisi ollut totuudenvastainen, ja kuulustelun suorittaneen poliisin kertomaan kuulustelujen kulusta.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n mukaan oikeuden tulee, harkittuaan huolellisesti kaikkia esiintulleita seikkoja, päättää, mitä asiassa on pidettävä totena. Saman luvun 4§:n mukaan jos asianosainen on asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, oikeudessa tunnustanut jonkin seikan, oikeuden tulee tutkia, mikä vaikutus asianosaisen tunnustuksella todisteena on oleva. Syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antaman tunnustuslausuman näyttöarvosta häntä vastaan ajetussa rikosasiassa ei ole säännöksiä. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32§:n säännös todistelun suullisuudesta ja välittömyydestä ei vapaan todistusharkinnan periaate huomioon ottaen estä tässä tilanteessa käyttämästä vastaajan esitutkintakertomusta näyttönä asiassa. Näyttöä arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä myös siihen, että A on oikeudessa peruuttanut esitutkinnassa tekemänsä tunnustuksen. On selvää, että tuomiota ei voida perustaa yksin tai pääasiassa syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antamaan, sittemmin peruuttamaan lausumaan.

A:n oikeudessa lausuma on antanut aiheen tiedustella syytä esitutkintakertomuksesta poikkeamiseen. Syyttäjä ei ole esittänyt näyttöä, jonka perusteella voitaisiin luotettavasti kontrolloida A:n esitutkintakertomuksen oikeellisuutta. Ottaen huomioon A:n kertoma pitkäaikainen huumeiden käyttö hänen hallustaan löytynyt kannabisrouhe ei osoita hänen menetelleen syytteessä kerrotulla tavalla. Todistajana kuullun A:n kuulustelun suorittaneen konstaapelin kertomus kuulustelutilanteesta ja A:n käyttäytymisestä siinä ei myöskään osoita A:n syyllistyneen syytteessä hänen viakseen väitettyyn menettelyyn. Kun syyttäjän esittämä todistelu ei voi riittää langettavaan tuomioon A:n tunnustamaa rikosta lukuunottamatta, Korkein oikeus on ratkaissut asian toimittamatta suullista käsittelyä.

Syyte on jäänyt näyttämättä siltä osin kuin se on ollut hovioikeuden tutkittavana.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jää käräjäoikeuden tuomion varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lasse Nikkarinen, Kati Hidén (eri mieltä), Antero Palaja, Mikael Krogerus (eri mieltä) ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Sami Myöhänen.