23.11.2000

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

B kertoi A:ta vastaan ajamassaan kanteessa, että he olivat asuneet avoliitossa kunnes B oli lokakuussa 1995 muuttanut pois heidän yhteisesti omistamastaan asunnosta. B vaati, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle asumiskorvausta 1.11.1995 lukien puolet huoneiston käyvästä vuokrasta 5 000 markasta kuukaudessa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen, josta määrästä oli vähennettävä puolet yhtiövastikkeesta. Lisäksi B vaati yhteisomistussuhteen purkamista ja uskotun miehen määräämistä toimittamaan yhteisen omaisuuden myynti.

Vastaus

A kiisti kanteen asumiskorvauksen osalta ja vaati sen hylkäämistä. B oli vapaaehtoisesti muuttanut asunnosta ja A oli huolehtinut huoneistoon kohdistuvista maksuista vuodenvaihteesta 1995/1996. A paljoksui myös korvausvaatimuksen määrää.

Käräjäoikeuden tuomio 10.2.1998

Käräjäoikeus määräsi, että B:n ja A:n yhteisesti omistamat Asunto Oy Helsingin Jalkamyllyntie 7b -nimisen asunto-osakeyhtiön osakkeet numerot 111 - 200 oli myytävä käräjäoikeuden määräämän uskotun miehen toimesta.

Asiassa oli riidatonta, että B oli oma-aloitteisesti muuttanut lokakuussa 1995 pois asianosaisten yhteisestä asunnosta ja ettei asumiskorvauksesta ollut ollut osapuolten kesken mitään puhetta. Koska B:tä ei ollut velvoitettu muuttamaan pois asunnosta eikä asumiskorvausta ollut sovittu suoritettavaksi ja kun A oli toisaalta huolehtinut asunnon ylläpidosta ja asumiskustannuksista käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut saanut B:n tarkoittamaa perusteetonta etua, minkä vuoksi käräjäoikeus hylkäsi B:n tätä koskevan vaatimuksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Vuorenalho.

Helsingin hovioikeuden tuomio 17.11.1998

B valitti hovioikeuteen vaatien asumiskorvausta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Takkunen, Tuukkanen ja Nikolainen. Esittelijä Emilie Henn.

Perustelut

B ja A ovat vuonna 1991 hankkineet Asunto Oy Helsingin Jalkamyllyntie 7b osakkeet, jotka oikeuttivat heidän yhteiseksi asunnokseen tarkoitetun kellaritiloineen yhteensä 123 neliömetrin suuruisen paritalohuoneiston hallintaan. Välirikon johdosta B on lokakuussa 1995 muuttanut asunnosta. A on tämän jälkeen käyttänyt asuntoa yksin ja 1.1.1996 lukien myös vastannut yksin yhtiövastikkeesta. Tarkoituksena on ollut, että A ostaa B:ltä tämän osuuden asunnosta. Kun omaisuutta koskeneet sovintoneuvottelut eivät kuitenkaan ole johtaneet tulokseen, B on pannut 8.8.1996 vireille yhteisomistussuhteen purkamista koskevan kanteen ja vaatinut A:lta, joka on B:n muutosta lähtien käyttänyt asuntoa yksin, korvauksena tämän saamasta asumisedusta puolet asunnon käyvästä vuokrasta 1.11.1995 alkaen.

Eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain 3 §:n mukaan yhteisomistajalla on oikeus käyttää yhteistä esinettä hyväkseen sellaisella tavalla, että hänen toimenpiteensä eivät loukkaa muiden yhteisomistajien vastaavia etuja ja oikeuksia. Sen perusteella yhteisomistaja, joka omalla käytöllään estää toista käyttämästä yhteistä omaisuutta omistusosuuttaan vastaavassa määrässä, voi joutua maksamaan tästä loukkauksesta korvausta. Laista ei toisaalta ole pääteltävissä, että yhteisomistajalla, joka vapaaehtoisesti käyttää omaisuutta vähemmän kuin mihin hänen omistusoikeutensa oikeuttaa, olisi oikeus saada korvausta toiselta yhteisomistajalta siitä, että tämä tuossa tilanteessa käyttää omaisuutta enemmän kuin hänen osuutensa edellyttäisi.

Asianosaiset eivät ole sopineet siitä, että A suorittaisi B:lle korvausta asunnon käytöstä eikä siitä, mitä asiassa on esitetty, ilmene, että tällaista korvausta olisi myöskään erilleen muutosta alkaen tarkoitettu. B on esittänyt korvausta koskevan vaatimuksen sen jälkeen kun yhteisomistussuhteen purkaminen on viivästynyt. Kun B ei välirikon jälkeen ole tosiasiallisesti voinut käyttää asuntoa ja hänelle siten aiheutuu haittaa ja vastaavasti A:lle asumisen jatkuessa pitempään taloudellista hyötyä siitä, että A yksin käyttää yhteistä omaisuutta, Korkein oikeus katsoo A:n olevan velvollinen suorittamaan B:lle korvausta tässä asiassa kohtuulliseksi katsottavan yhteisen omaisuuden järjestelemiseen tarvittavan ajan jälkeen siihen saakka, kun asunto on 10.6.1998 myyty. Korvausta arvioidessaan Korkein oikeus ottaa huomioon, että A on vastannut asunnon yhtiövastikkeesta.

Tuomiolauselma

A velvoitetaan suorittamaan B:lle kohtuulliseksi arvioitu 1 500 markan kuukausikorvaus 1.6.1996 lukien 10.6.1998 saakka eli yhteensä 36 500 markkaa. Korvaukselle on maksettava korkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 4 500 markalle haasteen tiedoksiantopäivästä 26.8.1996 lukien ja syyskuusta 1996 alkaen maksettaville 1 500 markan suuruisille kuukausierille seuraavan kuukauden 1 päivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Haarmann, Tulokas (eri mieltä), Vuori ja Bygglin (eri mieltä). Esittelijä Kristiina Laakso.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Bygglin: Jos yhteisomistaja käyttää omaisuutta vapaaehtoisesti vähemmän kuin hänen omistusosuutensa edellyttäisi, hän ei pääsääntöisesti ole oikeutettu saamaan korvausta siitä, että toinen yhteisomistaja käyttää omaisuutta enemmän kuin hänen osuutensa edellyttäisi, ellei tällaisesta korvauksesta ole sovittu vuokran tai muun sellaisen maksun muodossa. Sitä vastoin oikeus korvaukseen on olemassa siinä tapauksessa, että yhteisomistajaa estetään käyttämästä omaisuutta omistusosuuttaan vastaavassa määrässä. Korvaus määräytyy sen hyödyn perusteella, jonka yhteisomistaja on saanut toisen yhteisomistajan kustannuksella.

B ja A ovat asuneet niin sanottuina avopuolisoina yhteisesti omistamassaan asunnossa lokakuuhun 1995 saakka, jolloin B on muuttanut pois asunnosta. Riidatonta on, että muuttaminen on johtunut avopuolisoiden välien rikkoutumisesta.

Avoliiton päättyessä ei yhteisesti omistetun huoneiston käyttäminen entisten avopuolisoiden yhteisenä asuntona tule yleensä kysymykseen. Tästä syystä onkin perusteltua rinnastaa tällaisissa tapauksissa yhteisen asunnon käyttämättä jättäminen niihin tilanteisiin, joissa yhteisomistajaa estetään käyttämästä omaisuutta omistusosuuttaan vastaavassa määrässä.

Kun yhteinen asunto on ollut kokonaan A:n käytössä siihen asti, kunnes se 10.6.1998 myytiin, A on velvollinen maksamaan B:lle kohtuullisen korvauksen asunnon käytöstä tämän omistusosuutta vastaavalta osalta 1.11.1995 alkaen 10.6.1998 saakka.

Kohtuullisen korvauksen määräksi arvioin 2 000 markkaa kuukaudessa, josta on vähennettävä puolet asunnon yhtiövastikkeesta eli 350 markkaa kuukaudessa 1.1.1996 lähtien A:n maksettua koko yhtiövastikkeen huoneistosta siitä alkaen.

Näillä perusteilla velvoitan A:n maksamaan B:lle asumiskorvausta ajalta 1.11.1995 - 10.6.1998 yhteensä 52 400 markkaa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 17 200 markalle haasteen tiedoksiantopäivästä 26.8.1996 lukien ja syyskuusta 1996 alkaen maksettaville 1 650 markan suuruisille kuukausierille seuraavan kuukauden 1 päivästä lukien.

Oikeusneuvos Tulokas: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota.

Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Bygglin.