26.10.2000

Asian tausta

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola oli myöntänyt Kustannusliike Sun Press Ky:lle vakuutuksen perusteella oikeusturvaedun 25.9.1996. Oikeudenkäynnissä vastaajan asiamiehenä on toiminut asianajaja Markku Sinivaara Asianajotoimisto Lehtinen & Sinivaara Oy:stä. Asianajotoimisto on lähettänyt laskunsa suoraan vakuutusyhtiölle oikeusturvapyynnön yhteydessä 12.7.1996.

Vakuutusyhtiö oli 25.9.1996 päivätyllä kirjeellä pyytänyt kommandiittiyhtiöltä valtakirjaa voidakseen kuitata oikeusturvavakuutuksesta kommandiittiyhtiön maksamattomia TEL- ja YEL-maksuja, joiden saajana on ollut eri yhtiö, eli Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Tapiola.

Kommandiittiyhtiön jätettyä yrityssaneerausta koskevan hakemuksen käräjäoikeus oli 24.10.1996 määrännyt yrityssaneerauslain 17, 19 ja 21 §:ssä tarkoitetun väliaikaisen kiellon alkaen mainittuna päivänä kello 15.00.

Vakuutusyhtiö oli 31.10.1996 hyväksynyt asianajotoimiston laskun määräksi omavastuuvähennyksen jälkeen 34 317,40 markkaa, joka oli sanottuna päivänä ilmoitettu kuitatuksi kommandiittiyhtiön maksamattomien vakuutusmaksujen kattamiseksi.

Kommandiittiyhtiön saneerausmenettely oli alkanut 27.11.1996.

Asianajotoimisto oli 12.12.1996 ilmoittanut kirjeitse vakuutusyhtiölle, että kuittausta ei olisi saanut tehdä 31.10.1996, koska yrityssaneerauksesta annetun lain mukaiset väliaikaiset kiellot ovat olleet voimassa.

Asianajotoimisto oli 2.1.1997 ilmoittanut saatavansa saneerausmenettelyssä ja todennut, että vakuutusyhtiön kuittausmenettelyä ei pidetty oikeana.

Kommandiittiyhtiön saneerausmenettelyn selvittäjä oli 8.1.1997 ilmoittanut kirjeitse vakuutusyhtiölle oikeusturva-asian osalta, ettei vakuutusyhtiöllä ollut ollut kuittausoikeutta. Selvittäjä oli myös ilmoittanut, että väliaikaisesta kiellosta seurasi, ettei vastaaja ollut ollut oikeutettu kiellon voimaanastumisen jälkeen maksamaan asianajotoimiston laskua, ja vaatinut tällä perusteella vakuutuskorvauksen suorittamista kommandiittiyhtiölle.

Vakuutusyhtiö oli 24.1.1997 maksanut vakuutuskorvauksen kommandiittiyhtiölle.

Saneerausohjelmassa ei ollut hyväksytty kantajan vaatimusta kuitatun määrän maksamisesta sille.

Käräjäoikeus oli 3.7.1997 antamassaan päätöksessä ja välipäätöksessä todennut, että asianajotoimiston saatava oli kokonaisuudessaan niin sanottua vakuudetonta saneerausvelkaa ja että sitä oli ohjelmaehdotuksessa käsitelty samoin kuin muitakin samaan velkojaryhmään kuuluvia velkoja. Edelleen käräjäoikeus oli määrännyt, että kantajan saatava otettiin saneerausohjelmassa huomioon selvittäjän esittämällä tavalla. Käräjäoikeus oli kuitenkin katsonut, että kantajan väitetty muita parempi oikeus hakijan tilillä oleviin varoihin oli ollut sillä tavalla epäselvä, että oli ollut perusteltua osoittaa asia ratkaistavaksi erilliseen oikeudenkäyntiin.

Käräjäoikeus oli vahvistanut saneerausohjelman 22.8.1997.

Kanne Tampereen käräjäoikeudessa

Asianajotoimisto Lehtinen & Sinivaara Oy on Kustannusliike Sun Press Ky:tä vastaan ajamassaan kanteessa vaatinut sen vahvistamista, etteivät Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiolan kommandiittiyhtiölle oikeusturvavakuutuksen perusteella maksamat varat 34 317,40 markkaa lainkaan kuuluneet kommandiittiyhtiölle, ja kommandiittiyhtiön velvoittamista suorittamaan sanotun määrän asianajotoimistolle laillisine korkoineen.

Osakeyhtiö on lausunut, että kommandiittiyhtiö oli sille velkaa asianajotoimeksiannon perusteella 34 317,40 markkaa. Kommandiittiyhtiö, joka oli yrityssaneerauksessa, ei ollut suorittanut asianajotoimistolle korvausta laskua koskevista toimenpiteistä. Se oli kuitenkin saanut tililleen niitä varoja, jotka sen olisi asianajotoimeksiantoon perustuen tullut suorittaa asianajotoimistolle, vaikkakin vakuutusyhtiön kautta. Kommandiittiyhtiö oli saanut asianajajan palkkio- ja kulukorvauksen itselleen ilman, että asianajotoimiston ja kommandiittiyhtiön välillä olisi ollut tätä vastaavaa velkasuhdetta tai muuta saannon aineellisesti oikeuttavaa perustetta. Kommandiittiyhtiö oli siten saanut asianajotoimiston kustannuksella perusteetonta etua, joka tuli palauttaa asianajotoimistolle. Merkitystä ei ollut sillä, oliko kommandiittiyhtiö toiminut vilpittömässä mielessä.

Asianajotoimiston ja vakuutusyhtiön välillä ei ollut oikeussuhdetta, mutta vakuutuskorvauksen maksamiskäytäntö ei ollut vailla merkitystä asiassa. Vakuutusyhtiö ei toimeksiannon kestäessä voinut maksaa laskua muulle kuin sille asianajajalle tai asianajotoimistolle, jolle laskutuslupa oli myönnetty.

Vastaus

Kommandiittiyhtiö vaati, että kanne hylätään. Kommandiittiyhtiö ei ollut saanut sellaista perusteetonta etua, johon osakeyhtiöllä olisi parempi oikeus. Kanteen hyväksyminen merkitsisi osakeyhtiön saattamista muita vakuudettomia velkojia parempaan asemaan.

Oikeusturva-asioissa asianajajan ja vakuutusyhtiön välillä ei ollut oikeussuhdetta. Käytännöstä, jonka mukaan vakuutusyhtiö maksaa laskun suoraan asianajajalle, ei voida tehdä päätelmiä sen suhteen, kenellä on parempi oikeus vakuutuskorvaukseen. Vakuutusyhtiön maksaessa laskun suoraan asianajajalle, maksu tapahtuu vakuutuksenottajan puolesta ja vakuutuksenottajan toimeksiannosta. Toimeksiannon voi milloin tahansa peruuttaa. Vakuutussopimuslaissa säädetään siitä, milloin kolmannella on oikeus vakuutuskorvaukseen.

Ilman oikeusturvavakuutusta kantaja olisi joka tapauksessa joutunut tyytymään saneerausohjelman mukaiseen suoritukseen. Oikeusturvavakuutus antaa turvaa vakuutuksenottajalle eikä vakuutuksenottajan asiamiehelle. Toimeksiantosuhde on ollut kommandiittiyhtiön ja asianajotoimiston välillä.

Saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen ja jo väliaikaisen maksu- ja perintäkiellon alkamisen jälkeen kommandiittiyhtiö ei ollut ollut oikeutettu maksamaan ennen saneerausmenettelyn alkamista syntynyttä tilivelkaa, joka on ollut maksamatta väliaikaisen maksu- ja perintäkiellon alkaessa.

Tampereen käräjäoikeuden tuomio 19.12.1997

Asiassa oli ratkaistavana oikeudellinen kysymys siitä, onko kommandiittiyhtiö saanut perusteetonta etua asianajotoimiston kustannuksella ja oliko asianajotoimistolla siksi kanteessa tarkoitettuihin varoihin muita vakuudettomia velkojia parempi oikeus.

Perusteettoman edun palautuksesta

Perusteettoman edun palautus instituutiona sisältyy Suomen voimassa olevaan oikeuteen ja ilmenee oikeuskäytännössä. Perusteettomat varallisuuden siirrot on yleensä oikaistava. Perusteettoman edun palautuksen yleisistä edellytyksistä ei ole säädetty laissa.

Oikeuskirjallisuudessa edunpalautuksen perusedellytyksenä on pidetty ensiksikin etua eli hyötyä, toiseksi edun perusteettomuutta ja kolmanneksi hyötymistä toisen kustannuksella. Perusedellytysten täyttyminen on palautuksen välttämätön, mutta ei aina riittävä kriteeri.

Millainen tahansa taloudellinen hyötyminen voi olla palautuksen aiheena eli hyötymisedellytys on laaja. Hyödyn perusteettomuuden suhteen on kysymys varallisuuden siirron oikeusperusteesta, ja oikeusjärjestys hyväksyy vain pätevään oikeusperusteeseen pohjautuvat varallisuuden vaihdokset. Hyötymisellä toisen kustannuksella tarkoitetaan hyödyn ja tappion välistä syy-yhteyttä.

Laki yrityksen saneerauksesta

Yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslain) 1 §:n mukaan yrityssaneerausmenettelyssä voidaan tuomioistuimen vahvistamalla saneerausohjelmalla määrätä velallisen varallisuutta ja velkoja koskevista toimenpiteistä siten kuin yrityssaneerauslaissa säädetään. Sanotun lain säännöksiä sovelletaan sen estämättä, mitä muualla säädetään velkojan oikeudesta maksuun, velan perimistoimiin tai toimiin velan maksun turvaamiseksi. Kommandiittiyhtiö on ollut yrityssaneerauksessa, jossa sille on vahvistettu maksuohjelma. Vakuutusyhtiö on maksanut vakuutuskorvauksen kommandiittiyhtiölle saneerausmenettelyn aikana. Yrityssaneerauslain säännöksillä on keskeinen merkitys arvioitaessa sitä, onko vastaajan katsottava saaneen perusteetonta etua.

Yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 4-kohdan mukaan saneerausvelalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista. Asianajotoimiston saatava on syntynyt ennen saneerausmenettelyn alkamista ja sitä oli pidettävä saneerausvelkana.

Yrityssaneerauslain 3 §:n 1 momentin 6-kohdan mukaan vakuusvelalla tarkoitetaan sellaista saneerausvelkaa, jonka vakuudeksi velkojalla on kolmansiin nähden tehokas esinevakuus velalliselle kuuluvaan tai velallisen hallinnassa olevaan omaisuuteen, siltä osin kuin vakuuden arvo menettelyn alkaessa olisi riittänyt kattamaan velkojan saatavan määrän rahaksimuuttokustannusten ja paremmalla etuoikeudella suoritettavien saatavien vähentämisen jälkeen. Kun asianajotoimistolla ei ollut esinevakuusoikeutta velallisen omaisuuteen, ei sen saatavaa ole pidettävä vakuusvelkana.

Yrityssaneerauslain 17 §:n 1 momentin mukaan menettelyn alettua velallinen ei saa maksaa saneerausvelkaa. Lain 18 §:ssä on lueteltu poikkeukset maksukieltoon. Yrityssaneerauslain 22 §:n mukaan tuomioistuin voi hakemuksen vireille tultua hakijan tai velallisen vaatimuksesta määrätä 17, 19 tai 21 §:ssä tarkoitetun kiellon olemaan väliaikaisesti voimassa jo ennen menettelyn alkamista, jos siihen harkitaan olevan tarvetta. Käräjäoikeus oli määrännyt väliaikaisen kiellon 24.10.1996 kello 15.00 ja saneerausmenettely on alkanut 27.11.1996. Kommandiittiyhtiö ei maksukiellon vuoksi ole voinut maksaa velkaa asianajotoimistolle.

Yrityssaneerauslaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä nyt käsillä olevan kaltaisia kolmikantasuhteita varten. Lain 19 §:n 1 momentin 3-kohdassa sekä 27 §:n 2 ja 3 momenteissa on säädetty jossakin määrin vastaavankaltaisista tilanteista, joissa kysymys on saneerausvelallisen velkojen ja saamisten välisistä suhteista. Lain 19 §:n 1 momentin 3-kohdan mukaan perintäkiellon piiriin kuuluu muun muassa velallisella velkojalta olevan saatavan käyttäminen velkojan saatavan kuittaamiseen; muun kuin vakuusvelan velkoja, joka itse on velkaa saneerausvelalliselle ja jonka velka erääntyy maksettavaksi ennalta määrättynä ajankohtana menettelyn alkamisen jälkeen, saa kuitenkin kyseisen saatavansa määrää vastaavalta osalta pidättyä maksusta saneerausvelalliselle velkasuhteen jatkuessa muuten entisin ehdoin, kunnes velkoja saa suorituksen saneerausohjelman mukaisesti, tai perintäkielto lakkaa.

Yrityssaneerauslain 27 §:n 2 momentin mukaan se, joka on ennen menettelyn alkamista tehdyllä sopimuksella sitoutunut suoritukseen velalliselle mutta jonka suoritus on menettelyn alkaessa täyttämättä, on 17 §:n estämättä oikeutettu saamaan maksun suorituksestaan, jos suoritusta voidaan pitää velallisen toiminnan kannalta tavanomaisena. Saman säännöksen 3 momentin mukaan, jos joku on ennen menettelyn alkamista tehdyllä sopimuksella sitoutunut velallisen muunlaiseen kuin 2 momentissa tarkoitettuun suoritusvelvollisuuteen ja jos velallinen ei menettelyn alkaessa ole täyttänyt sopimukseen perustuvaa maksuvelvollisuuttaan, selvittäjän on vastapuolen pyynnöstä ilmoitettava, pysyykö velallinen sopimuksessa.

Selostetut säännökset koskevat vastakkaisia, täyttämättömiä suorituksia eikä niitä voida soveltaa nyt käsillä olevan kaltaisessa kolmikantasuhteessa. Siksi on sovellettava yrityssaneerauslain yleisiä velkojien keskinäistä asemaa koskevia säännöksiä.

Yrityssaneerauslain 46 §:ssä säädetään velkojien keskinäisestä asemasta. Sen mukaan velkojat, joilla saneerausmenettelyn ulkopuolella olisi yhtäläinen oikeus saada suoritus saatavalleen, on saneerausohjelmaan sisältyvissä velkajärjestelyissä asetettava keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Asianajotoimiston saatava ei ole vakuusvelkaa eikä laintulkinnalla nimenomaisen säännöksen puuttuessa voitu perustaa asianajotoimistolle muita velkojia parempaa asemaa.

Johtopäätökset

Arvioitaessa, oliko kommandiittiyhtiö saanut perusteetonta etua, oli kiinnitettävä huomiota varallisuuden siirron oikeusperusteeseen. Kommandiittiyhtiön saama vakuutuskorvaus oli perustunut sen ja vakuutusyhtiön väliseen vakuutussopimukseen. Vakuutusyhtiön ja asianajotoimiston välillä ei ollut oikeussuhdetta. Vakuutusyhtiö on voinut vakuutussopimuksen perusteella suorittaa vakuutuskorvauksen kommandiittiyhtiölle. Varallisuuden siirron oikeusperuste on ollut pätevä ja hyväksyttävä.

Varat olivat siirtyneet kommandiittiyhtiön haltuun sen yrityssaneerausmenettelyn ollessa vireillä, eikä kommandiittiyhtiö ollut voimassaolleen maksukiellon vuoksi voinut maksaa velkaa asianajotoimistolle. Asianajotoimiston saatavaa on pidettävä saneerausvelkana, eikä asianajotoimistolla ollut näytetty olevan muita velkojia parempaa asemaa.

Vakuutuskorvaus oli suoritettu kommandiittiyhtiölle. Tämän vuoksi ei ollut aihetta enemmän lausuman antamiseen siitä kysymyksestä, olisiko vakuutusyhtiö mahdollisesti voinut pätevästi maksaa vakuutuskorvauksen suoraan asianajotoimistolle.

Varallisuuden siirto kommandiittiyhtiölle ei ollut ollut perusteeton ja asianajotoimiston oikeus suoritukseen on määräytynyt yrityssaneerauslain mukaan. Perusteettoman edun palautusinstituution soveltamisala ei ulottunut voimassaolevien lainsäännösten soveltamisalueelle ja varallisuudensiirron perustuessa pätevään oikeusperusteeseen ei etua voitu pitää perusteettomana. Asianajotoimisto ei ollut näyttänyt, että kommandiittiyhtiö olisi saanut sen kustannuksella perusteetonta etua. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petteri Palomäki.

Turun hovioikeuden tuomio 13.10.1998

Asianajotoimisto Lehtinen & Sinivaara Oy valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui perusteluinaan:

Kustannusliikkeellä oli ollut oikeusturvavakuutus. Vakiintuneen käytännön mukaan vakuutuksenottaja hakiessaan oikeusturvaetua ilmoittaa samalla asiamiehensä, jolle vakuutusyhtiö tehtävän päättyessä suorittaa suoraan vakuutuksesta korvattavan osan. Oikeus vakuutuskorvaukseen on vakuutustapahtumailmoitusta tehtäessä vakuutusyhtiön ja vakuutuksenottajan välisellä ilmoituksella siirtynyt tehtävää suorittavalle asiamiehelle. Kun tämä oli tapahtunut kysymyksessä olevassa tapauksessa ennen saneerausmenettelyn alkamista, vakuutuskorvaus ei kuulunut saneerausmenettelyn piiriin. Tämän vuoksi kommandiittiyhtiö oli velvollinen suorittamaan vakuutusyhtiön sille maksaman vakuutuskorvauksen asiamiehelle.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti kommandiittiyhtiön suorittamaan asianajotoimistolle vakuutuskorvauksen määrän 34 317,40 markkaa viivästyskorkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Veso, Hukkanen ja Jousi (eri mieltä). Esittelijä Asko Nurmi.

Eri mieltä olleen hovioikeudenneuvos Jousen lausunto:

En muuta käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

1. Asianajaja Markku Sinivaara on toiminut Kustannusliike Sun Press Ky:n (myöhemmin kommandiittiyhtiö) asiamiehenä kommandiittiyhtiötä vastaan ajetussa oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäynnin päättymisen jälkeen Sinivaara on kommandiittiyhtiön puolesta hakenut 12.7.1996 vakuutusyhtiöltä kommandiittiyhtiön oikeusturvavakuutuksen perusteella oikeusturvaetua. Samalla vakuutusyhtiölle on toimitettu Asianajotoimisto Lehtinen & Sinivaara Oy:n (myöhemmin asianajotoimisto) lasku Sinivaaran toimenpiteistä oikeudenkäynnissä. Vakuutusyhtiö on 25.9.1996 ilmoittanut oikeusturvaedun myöntämisestä ja 31.10.1996 hyväksynyt asianajotoimiston laskun määräksi 34 317,40 markkaa. Laskua ei ole maksettu asianajotoimistolle vaan 24.1.1997 kommandiittiyhtiölle, joka ei kuitenkaan ollut sitä ennen eikä ole myöhemminkään maksanut laskua asianajotoimistolle.
2. Laskun maksamatta jättämistä on perusteltu sillä, että kommandiittiyhtiö oli jättänyt yrityssaneerausta koskevan hakemuksen käräjäoikeuteen 24.10.1996 ja että yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslain) 17, 19 ja 21 §:ssä tarkoitetut maksukiellot oli määrätty alkamaan samana päivänä. Kommandiittiyhtiön saneerausohjelmassa asianajotoimiston saatavaa, joka oli syntynyt ennen saneerausmenettelyn aloittamista, on käsitelty vakuudettomana saneerausvelkana. Saneerausohjelman vahvistaessaan käräjäoikeus on kuitenkin osoittanut kysymyksen asianajotoimiston paremmasta oikeudesta vakuutuskorvaukseen ratkaistavaksi erillisessä oikeudenkäynnissä.
3. Asianajotoimisto on käräjäoikeuden osoituksen mukaisesti nostamassaan kanteessa katsonut, että oikeus vakuutuskorvaukseen on siirtynyt sille tai että sillä on ainakin parempi oikeus vakuutuskorvauksena maksettuihin varoihin kuin saneerausmenettelyyn asetetulla kommandiittiyhtiöllä ja ettei sen saatava siten kuulunut kommandiittiyhtiön saneerausvelkoihin.
4. Oikeusturvavakuutus on vahinkovakuutus. Vakuutuksenottaja varautuu vakuutuksella niiden kustannusten varalta, jotka hänelle saattaa aiheutua hänen joutuessaan oikeudenkäyntiin tai turvautuessaan muusta syystä lainopilliseen avustajaan oikeuksiensa toteuttamiseksi tai turvaamiseksi. Tällaiset kustannukset vakuutuksenottaja voi vakuutussopimuksen mukaisten ehtojen täyttyessä saada oikeusturvavakuutuksesta korvatuiksi.
5. Vahinkovakuutuksessa oikeus vakuutuskorvaukseen on vakuutetulla eikä vahinkovakuutusta koskeva sopimus ole välittömästi voimassa kolmannen hyväksi. Vakuutussopimuslain 9 luvussa on tosin säännöksiä kolmannen henkilön oikeudesta korvaukseen vahinkovakuutuksesta eräissä tilanteissa, mutta säännöksiä asiamiehen oikeudesta korvaukseen oikeusturvavakuutuksesta lakiin ei kuitenkaan sisälly. Vakuutuslaitoksen ja vakuutuksenottajan käyttämän asiamiehen välillä ei vakuutuksen perusteella ole oikeussuhdetta eikä oikeusturvavakuutuksen olemassaolo sellaisenaan anna asiamiehelle oikeutta korvaukseen suoraan vakuutusyhtiöltä.
6. Oikeusturvavakuutuksissa yleisesti noudatetun käytännön mukaan vakuutuksenottaja ilmoittaa vakuutustapahtumailmoituksella haluavansa käyttää oikeusturvaetua. Tämän johdosta vakuutusyhtiö antaa päätöksen, jolla se ilmoittaa, myönnetäänkö oikeusturvaetu. Kun vakuutuksenottaja on hakenut oikeusturvaetua etukäteen ja ilmoittanut samalla vakuutusyhtiölle asiamiehensä, asiamies voi toimeksiantotehtävän suoritettuaan lähettää laskunsa suoraan vakuutusyhtiölle, joka maksaa vakuutuksesta korvattavan osan laskusta suoraan asiamiehelle. Perustana menettelylle, jota puoltavat vahvat käytännön syyt, on oletus vakuutuslaitoksen ja vakuutuksenottajan tällaista järjestelyä koskevasta yhteisymmärryksestä. Korvauskäytännössä oikeusturvan myöntämistä koskevan ilmoituksen voidaankin katsoa merkitsevän asiamiehelle vakuutusyhtiöön kohdistuvaa laskutuslupaa siitä riippumatta, onko vakuutusyhtiö antanut asiamiehelle nimenomaisen maksusitoumuksen vai ei. Tälle vakiintuneeksi muodostuneelle korvauskäytännölle voidaan antaa merkitystä yksittäisten vakuutussopimusten ehtoja arvioitaessa.
7. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa asianajotoimisto on kommandiittiyhtiön puolesta pyytänyt vakuutusyhtiöltä oikeusturvaedun myöntämistä asianajotoimiston jo hoitamaa toimeksiantotehtävää varten ja toimittanut samalla laskun toimenpiteistä vakuutusyhtiölle. Näin asianajotoimiston ja kommandiittiyhtiön tarkoituksena voidaan katsoa olleen, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen suoraan asianajotoimistolle. Kommandiittiyhtiö on siten osaltaan hyväksynyt edellä selostetun maksukäytännön noudatettavaksi myös tässä tapauksessa.
8. Vakuutusyhtiö on myöntänyt kommandiittiyhtiölle oikeusturvaedun 25.9.1996. Se on liittynyt asianajotoimiston jo suorittamiin toimenpiteisiin. Oikeusturvavakuutuksissa noudatetun vakiintuneen korvauskäytännön perusteella asiamiehellä on oikeusturvaedun myöntämisestä lähtien ollut oikeus saada korvaus toimenpiteistään suoraan vakuutusyhtiöltä eikä kommandiittiyhtiön myöhemmin tehdyllä yrityssaneeraushakemuksella ja sen johdosta annetuilla maksukielloilla ole asiassa merkitystä. Sen vuoksi ja kun vakuutusyhtiö on suorittanut vakuutuskorvauksen kommandiittiyhtiölle, kommandiittiyhtiö on yrityssaneerausmenettelystä riippumatta velvollinen suorittamaan korvauksen määrän asianajotoimistolle. Asianajotoimiston saatava ei näin ollen ole kommandiittiyhtiön yrityssaneerauksessa huomioon otettavaa saneerausvelkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Wirilander, Raulos, Hidén ja Mansikkamäki sekä ylimääräinen oikeusneuvos Välimäki. Esittelijä Hanna Paronen.