25.8.1999

Pyyntö puolustajan määräämisestä Joensuun käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta 9. ja 10.5.1998 välisenä aikana tehdystä huumausainerikoksesta. A, joka suoritti vankeusrangaistusta, pyysi pääkäsittelyssä, että käräjäoikeus määrää asianajaja Taneli Simosen hänen puolustajakseen.

Käräjäoikeuden päätös 11.8.1998

Käräjäoikeus hylkäsi puolustajan määräämistä koskevan pyynnön oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla, koska A:lla olisi ollut mahdollisuus tulla vankilasta paikalle eikä asiassa ollut esitetty sellaisia seikkoja, joiden johdosta A olisi tarvinnut puolustajan asian valmistelun aikana.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 1.12.1998

A valitti hovioikeuteen pyytäen puolustajan määräämistä.

Hovioikeus lausui, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan epäillyn pyynnöstä hänelle on määrättävä puolustaja, jos hän on pidätettynä tai vangittuna. Hallituksen esityksessä (HE 132/1997 vp s. 53) sanotun lainkohdan osalta lausutaan: "Myös pidätettynä tai vangittuna olevalla henkilöllä olisi aina oikeus puolustajaan. Säännöstä ehdotetaan, koska vapautensa menettäneellä henkilöllä on muuten heikot mahdollisuudet järjestää puolustustaan. Esimerkiksi todistusaineiston hankkiminen voi tuottaa hänelle ylivoimaisia vaikeuksia."

A oli käräjäoikeuden käsittelyn aikana 11.8.1998 suorittanut hänelle tuomittua vankeusrangaistusta. Käräjäoikeuden ei sen vuoksi olisi tullut kerrotun lainkohdan nojalla hylätä A:n puolustajan määräämistä koskevaa pyyntöä.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja määräsi Simosen A:n puolustajaksi 11.8.1998 alkaen. Simoselle maksettiin valtion varoista palkkiot toimenpiteistä käräjä- ja hovioikeudessa.

Perustelut

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan rikoksesta epäillyn pyynnöstä hänelle on määrättävä puolustaja, jos hän on pidätettynä tai vangittuna. Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, koskeeko säännös myös sellaista epäiltyä, joka ei ole pidätetty tai vangittu käsiteltävänä olevan asian vuoksi, vaan suorittaa muussa asiassa tuomittua vankeusrangaistusta.

Puolustajan määräämistä koskevat säännökset perustuvat ajatukseen, että rikoksesta epäillyllä tulee olla puolustaja aina, kun hän ei ilman puolustajaa kykene asianmukaisesti valvomaan oikeuksiaan asiassa. Pidätetyn tai vangitun henkilön kohdalla puolustajan tarve on korostunut, koska tällöin on pääsääntöisesti kysymys sellaista rikosta koskevasta epäilystä, jossa puolustautuminen on tärkeää mutta puolustuksen järjestäminen ilman puolustajan apua vaikeaa. Vangilla, jolla tarkoitetaan rangaistusten täytäntöönpanosta annetussa laissa vankeusrangaistusta tai sakon muuntorangaistusta suorittavaa henkilöä, ei yleensä ole tällaista välitöntä tarvetta puolustajan saamiseen. Hän voi olla epäiltynä yksinkertaisestakin rikosasiasta, jolloin puolustajan tarvetta ei yleensä edes ole. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetäänkin sanamuotonsa mukaan vain pidätetyn tai vangitun oikeudesta saada puolustaja, mutta ei vangin oikeudesta. Vangille voidaan määrätä puolustaja silloin, kun mainitun luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tai 3 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Asianajaja Taneli Simosta ei näin ollen olisi saanut määrätä A:n puolustajaksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla. Ottaen huomioon että A:ta on syytetty yksinkertaisesta rikosasiasta, ei muitakaan perusteita puolustajan määrämiseen ole ollut.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan. Asianajaja Taneli Simosen puolustajan määräys peruutetaan.