KKO:1999:67
- Asiasanat
- Työsopimus - Työsopimuksen ehtojen muuttaminenOikeustoimi - Oikeustoimen tulkinta - Vakiosopimus
- Tapausvuosi
- 1999
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S97/2133
- Taltio
- 1406
- Esittelypäivä
Ään.
Kaupungin työntekijän työsopimukseen oli merkitty eläkeiäksi 55 vuotta ja eläkejärjestelmäksi KVTEL. Kaupungin katsottiin tarkoittaneen, että työntekijän eläketurva määräytyi kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaissa säännellyn KVTEL-järjestelmän nojalla ja että järjestelmän mukaan työntekijän eläkeikä sopimushetkellä oli 55 vuotta. Työntekijänkin oli pitänyt tämä ymmärtää. Kun myös KVTEL-järjestelmän muutoksen mahdollisuus oli siten ollut työsuhteen ehtona, oli kaupungilla KVTEL:n muuttamisen johdosta oikeus yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen eläkeikää koskevaa ehtoa.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Tausta
Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain (KVTEL) mukaisen eläkejärjestelmän tultua voimaan Tampereen kaupunginvaltuusto oli päättänyt 9.6.1965, että kaupungin viranhaltijat ja työntekijät saatettiin kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön lisäeläketurvan piiriin. Tämän mukaisesti kaupungin liikennelaitoksen linja-autonkuljettajien eläkeikä oli ollut 55 vuotta.
A:n työsuhde kaupungin linja-autonkuljettajana oli alkanut 18.2.1985. Kirjallinen työsopimus oli tehty 10.5.1985. Sopimuksessa oli merkittynä kohtaan 28 "Eläkejärjestelmä KVTEL" ja kohtaan 29 "Eläkeikä 55".
A:n eläkeiän oli ilmoitettu 1.1.1995 voimaan tulleen KVTEL:n muutoksen seurauksena olevan 55 vuoden asemesta niin sanottu painotettu eläkeikä 61 vuotta 4 kuukautta 8 päivää.
Kanne Tampereen käräjäoikeudessa
A katsoi kanteessaan Tampereen kaupunkia vastaan, että eläkeikä 55 vuotta oli sovittu hänen työsopimuksensa ehdoksi suullisesti työhönottohaastattelussa ja kirjallisesti työsopimusasiakirjassa. Mainittu eläkeikä oli tullut hänen työsopimuksensa ehdoksi myös vakiintumalla. Ehdolla oli ollut korostettu merkitys työuraa suunniteltaessa ja työsopimusta solmittaessa. A vaati vahvistettavaksi, että 55 vuoden eläkeikä oli hänen työsopimuksensa ehto, jota kaupungilla ei ollut ilman A:n suostumusta oikeutta muuttaa.
Tampereen kaupungin vastaus
Kaupunki kiisti kanteen, sillä 55 vuoden eläkeiästä ei ollut sovittu. A:n eläkeikä määräytyi suoraan KVTEL-järjestelmän perusteella. Eläkeiästä ei olisi edes voitu sopia työsopimuksessa. Kirjalliseen sopimukseen oli vain merkitty tiedoksi A:n tuolloinen KVTEL-järjestelmän mukainen eläkeikä.
Käräjäoikeuden tuomio 8.10.1996
Käräjäoikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla, että lainsäädännössä ei ollut kaupungin väittämin tavoin kielletty sopimasta kunnan työntekijän eläke-eduista. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että A:n työsuhteen ehdoksi olisi suullisesti tai kirjallisesti sovittu 55 vuoden eläkeikä. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Turun hovioikeuden tuomio 21.10.1997
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa myönnettiin 19.5.1998. Valituksessaan A toisti kanteensa. Kaupunki vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 3.6.1999
Perustelut
Asiassa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden nojalla voitaisiin päätellä kaupungin tai A:n tarkoittaneen sopia, että työsopimuksen ehdot poikkeaisivat kaupungin yleisesti linja-autonkuljettajien kanssa tekemien sopimusten ehdoista.
Kaupunki ei ole kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain (KVTEL) 19 §:n 1 momentin mukaan saanut järjestää A:n eläketurvaa tuosta laista poikkeavalla tavalla. Sen vuoksi voidaan pitää perusteltuna kaupungin ilmoitusta siitä, että työsopimusta tehtäessä kaupunki on tarkoittanut A:n eläketurvan olevan muiden linja-autonkuljettajien tavoin kaupunginvaltuuston vuonna 1965 tekemän päätöksen perusteella kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaissa säädetyn lisäeläketurvan mukainen. Kun A:n työsopimus on solmittu, KVTEL-lisäeläketurvan mukaan Tampereen kaupungin liikennelaitoksen linja-autonkuljettajien eläkeikä on ollut 55 vuotta.
A on kertonut, että eräänä syynä hänen hakeutumiseensa kaupungin palvelukseen linja-autonkuljettajaksi on ollut kaupungin linja-autonkuljettajilleen järjestämä eläketurva ja silloin ilmoitettu alhainen eläkeikä. Työsuhteen kestäessä kaupunki on myös linja-autonkuljettajien palkkauksesta neuvoteltaessa vedonnut edukseen siihen, että linja-autonkuljettajien eläkeikä on 55 vuotta. A:lle on työsopimusta tehtäessä voinut perustellusti syntyä sellainen käsitys, että hänen työsopimuksensa ehtona on 55 vuoden eläkeikä. Toisaalta A on myös käräjäoikeudessa kertonut, "että hänen tiedossaan on ollut kunnallisen eläkelaitoksen hoitavan näitä asioita ja että hänenkin jollain tavoin pitäisi kuulua järjestelmään".
A:n työsopimuksessa välittömästi ennen kohdassa 29 olevaa 55 vuoden eläkeikää koskevaa mainintaa on kohta 28, johon on merkitty: "Eläkejärjestelmä KVTEL".
Eläkejärjestelyt ovat yleensä kollektiivisia. A on työsopimusta tehdessään varmuudella tiennyt, että hänen työsopimuksensa noudattaa kaupungin yleisesti linja-autonkuljettajien kanssa tekemien työsopimusten ehtoja. Korkein oikeus katsoo, että A:n on työsopimuksensa solmimishetkellä täytynyt ymmärtää, että hänen oikeutensa eläketurvaan määräytyy kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain nojalla ja että hänelle silloin ilmoitettu 55 vuoden eläkeikä on määräytynyt KVTEL-järjestelmän mukaisen eläkejärjestelmän puitteissa.
A:n eläkeikä on muuttunut 1.1.1995 voimaan tulleen kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain 16 a §:ää koskeneen lainmuutoksen seurauksena. Tällaisen KVTEL-järjestelmän muutoksen mahdollisuus on ollut A:n työsopimuksen ehtona.
A:n työsopimuksen sisällöksi ei siten voida vahvistaa KVTEL-järjestelmästä riippumatonta 55 vuoden eläkeikää. Sanottu KVTEL-järjestelmän muutos sitoo paitsi A:ta myös kaupunkia, jolla on velvollisuus soveltaa A:n työsopimuksen eläkeikää koskevaa ehtoa sellaisena kuin se on kulloinkin voimassa olevan KVTEL-järjestelmän mukaan.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Tulokas: Tampereen kaupungin ja A:n 10.5.1985 allekirjoittaman työsopimuksen mukaan eläkeiäksi kyseisessä linja-autonkuljettajan työssä on sovittu 55 vuotta. Mainittua eläkeikää oli Tampereen kaupungin liikennelaitoksella sovellettu linja-autonkuljettajiin vuodesta 1965 lähtien.
Merkittävästi normaalia alhaisempi eläkeikä on ollut A:n työsopimuksen keskeinen ehto, jota työnantajalla ei ole ollut oikeus yksipuolisesti muuttaa. Pelkästään sillä perusteella, että työsopimukseen on sisältynyt viittaus kunnallisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden eläkelakiin (KVTEL), jonka nojalla tuolloiset eläkejärjestelyt oli toteutettu, A:n ei ole tarvinnut varautua sovitun eläkeiän olennaiseen korottamiseen vuosien kuluttua.
Kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunnan KVTEL 16 a §:n perusteella tekemällä päätöksellä, jolla eläkejärjestelmästä on sittemmin poistettu eräin poikkeuksin yleistä eläkeikää alhaisemmat eläkeiät, ei ole oikeudellista merkitystä kaupungin ja A:n sopimussuhteen kannalta.
Nyt kysymyksessä oleva sopimus on siinä suhteessa selvä, että se sisältää nimenomaisen eläkeikää koskevan ehdon. Siinäkin tapauksessa, että sopimusta pidettäisiin tulkinnanvaraisena ottaen huomioon siihen sisältyvä viittaus eläkelakiin, päädytään vakiosopimuksia koskevien tulkintaperiaatteiden mukaan edellä mainittuun lopputulokseen.
Hyväksyn A:n kanteen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Peltonen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Roos sekä jäsenet Tulenheimo ja Kyllästinen. Esittelijä Arto Suomi.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Taipale, Tulokas (eri mieltä), Vuori ja Krogerus. Esittelijä Jyrki Rinnemaa.