KKO:1999:58
- Asiasanat
- Avioliitto - Omaisuuden ositus - PesänjakajaOikeussuojan tarve
- Tapausvuosi
- 1999
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S97/2080
- Taltio
- 1200
- Esittelypäivä
A vaati puolisoaan B:tä vastaan ajamassaan kanteessa B:n velvoittamista palauttamaan hänelle esineet, jotka A väitti omistavansa ja olevan B:n hallussa. B kiisti kanteen, koska hän omisti eräät esineet ja muut eivät olleet hänen hallussaan.
Pesänjakaja oli määrätty toimittamaan ositus A:n ja B:n välillä. Esineiden omistusoikeuden ratkaiseminen kuului pesänjakajan toimivaltaan. Koska A ei ollut näyttänyt, että hänellä olisi oikeudellista tarvetta saada esineiden omistusoikeus ratkaistuksi ennen osituksen toimittamista, kanne jätettiin tutkimatta niiden esineiden osalta, joiden omistusoikeudesta oli riitaa.
Ään.
Muiden esineiden hallinnanpalautusvaatimuksen tutkiminen kuului tuomioistuimelle.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Asian käsittely Tampereen käräjäoikeudessa
Asian tausta
A ja B oli tuomittu avioeroon 31.10.1996. Heidän välillään ei ollut toimitettu ositusta.
Kanne
A vaati, että B velvoitetaan luovuttamaan hänelle seuraavat hänen omistamansa esineet: videolaite kaukosäätimineen ja välijohtoineen, viisi videokasettia, stereolaitteisto kaiuttimineen, CD-soitin välijohtoineen, kamera, kahdeksan matkamuistolautasta, keittiöastiasto, höyrysilitysrauta, kukkapöytä, stereotaso, hänen vaatteensa, joihin erityisesti kuului kaksi nahkatakkia, paitoja, oloasuja ja kengät, sekä hänen henkilökohtaiset asiakirjansa mappeineen ja henkilökohtaiset valokuva-albumit.
Vastaus
B vaati, että kanne jätetään tutkimatta tai että se hylätään. B lausui, että hän oli saanut A:lta lahjaksi kanteessa mainitut videolaitteen tarvikkeineen, stereolaitteiston kaiuttimineen, CD-soittimen välijohtoineen, kameran sekä kukkapöydän ja että hän näin ollen oli kyseisten esineiden omistaja. Muun kanteessa luetellun omaisuuden osalta B totesi, ettei hänellä ollut esineitä hallussaan ja ettei hän siten voinut luovuttaa niitä.
Käräjäoikeuden päätös 10.12.1996
Oikeuskäytännössä oli tapauksessa KKO 1979 II 125 todettu, että pesänjakajan toimivaltaan kuului omaisuuden osituksen ja erottelun yhteydessä ratkaista kysymys omaisuuden omistusoikeudesta. Ratkaisussa oli katsottu, ettei puolisolla ollut oikeudellista tarvetta erikseen saada tuomiota mainitusta seikasta ja kanne oli jätetty tutkimatta. Edelleen tapauksessa KKO 1981 II 57 kanne oli jätetty tutkimatta, kun oli vaadittu ennen ositusta omaa osuutta yhteisestä omaisuudesta.
Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että pesänjakajan tehtäviin kuului muun muassa pesän laajuuden selvittäminen, omaisuuden luettelointi ja siihen liittyvät puolisoiden väliset omistuskysymysten selvittelyt. Pesänjakajan oli siten ratkaistava, kumman puolison omaisuutta tietty esine oli tai oliko esine yhteistä omaisuutta.
A oli pyytänyt pesänjakajan määräämistä toimittamaan ositus hänen ja B:n välillä. Asianosaisten pyynnöstä pesänjakajan määräämistä koskeva asia oli siirretty jatkettuun suulliseen valmisteluun, joka oli sovittu pidettäväksi 28.1.1997. Ennen pesänjakajan määräämistä ja tämän suorittaman tai asianosaisten keskenään tekemän osituksen toteutumista ei A:lla ollut oikeudellista tarvetta saada ratkaisua omaisuuden omistusoikeudesta. Mainitut seikat huomioon ottaen käräjäoikeus katsoi, että kanne oli ennenaikainen.
Näillä perusteilla käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta.
Turun hovioikeuden päätös 16.10.1997
A valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus lausui, että A oli kanteessaan vaatinut, että B velvoitetaan luovuttamaan hänelle videolaite siihen kuuluvine kaukosäätimineen ja välijohtoineen, viisi videokasettia, stereolaitteisto kaiuttimineen, CD-soitin välijohtoineen, kamera, kahdeksan matkamuistolautasta, keittiöastiasto, höyrysilitysrauta, kukkapöytä, stereotaso, hänen vaatteensa, erityisesti kaksi nahkatakkia, paitoja, oloasuja ja kengät, sekä hänen henkilökohtaiset asiakirjansa mappeineen ja henkilökohtaiset valokuva-albumit. A oli perustellut vaatimustaan sillä, että omaisuus oli ollut hänen omistamaansa jo ennen asianosaisten avioliittoa. B:llä ei ollut omistusoikeutta esineisiin eikä siten myöskään oikeutta pitää omaisuutta hallussaan.
B oli vastatessaan kanteeseen vaatinut, että vaatimus esineiden luovuttamisesta jätetään tutkimatta. Hän oli lisäksi lausunut, että videolaite tarvikkeineen, stereolaitteisto kaiuttimineen, CD-soitin välijohtoineen, kamera ja kukkapöytä olivat hänen omaisuuttaan, sillä A oli antanut ne hänelle lahjaksi.
A oli perustanut kanteensa siihen, että hän omisti sanotut esineet. Kanteen hyväksyminen edellytti siten sen toteamista, että A omisti palautettaviksi vaatimansa esineet. B:n kiistämisen perusteella A:n omistusoikeus kyseisiin esineisiin oli tullut riitaiseksi.
Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Tampereen käräjäoikeus oli 28.1.1997 lainvoimaisesti määrännyt pesänjakajan toimittamaan osituksen A:n ja B:n välillä. Omistusoikeuskysymysten ratkaiseminen kuului, asianosaisten ollessa tästä eri mieltä, ensi sijassa pesänjakajan osituksen yhteydessä ratkaistavaksi. A:lla ei siten ollut edellä mainitun omaisuuden osalta oikeudellista tarvetta saada asia ratkaistuksi ennen ositusta.
Palautettaviksi vaadittujen matkamuistolautasten, keittiöastiaston, höyrysilitysraudan, stereotason, vaatteiden sekä asiakirjamappien ja valokuva-albumien osalta B oli käräjäoikeudessa lausunut, että sanotut esineet eivät olleet hänen hallussaan ja ettei hän siksi voinut luovuttaa niitä A:lle.
Vaikka B ei ollut kiistänyt A:n omistusoikeutta viimeksi mainittuihin esineisiin, oli kanteessa niidenkin osalta kyse siitä, kuuluivatko ne ositettavana olevaan pesään. Asiassa oli siten tältäkin osin kysymys pesänjakajan osituksen yhteydessä ratkaistavaksi kuuluvasta vaatimuksesta. A:n kanne tuli tältäkin osin jättää tutkittavaksi ottamatta.
Näillä ja käräjäoikeuden päätöksessä muutoin mainituilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätösten kumoamista sekä asian palauttamista käräjäoikeuteen hänen kanteensa tutkimiseksi tai, mikäli Korkein oikeus tutkii kanteen välittömästi, sen hyväksymistä. B vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.5.1999
Perustelut
B on vastustanut tiettyjen hovioikeuden päätöksessä lueteltujen esineiden palauttamista sillä perusteella, että A oli lahjoittanut ne hänelle. Tältä osalta asiassa on kysymys siitä, kumpi asianosainen omistaa esineet. Tällöin kysymys on sellaisesta puolisoiden välisestä riitaisuudesta, jonka ratkaiseminen kuuluu pääsääntöisesti pesänjakajan toimivaltaan. A on vaatiessaan kanteessa tarkoitettujen esineiden palauttamista samalla pyytänyt pesänjakajan määräämistä toimittamaan ositus hänen ja B:n välillä. Käräjäoikeus on 28.1.1997 määrännyt pesänjakajan pyynnön mukaisesti. A ei ole näyttänyt, että hänellä olisi tässä tilanteessa oikeudellista tarvetta saada kanteensa tutkituksi kyseisten esineiden osalta ennen osituksen toimittamista.
Muiden kanteessa yksilöityjen esineiden osalta asiassa ei ole riitaa A:n omistusoikeudesta. Tältä osalta B on vastustanut esineiden palauttamisvaatimusta vain sillä perusteella, etteivät ne ole hänen hallussaan. Pesänjakajalla ei ole toimivaltaa antaa esineiden hallinnan palauttamista tarkoittavia määräyksiä. Tällaisen vaatimuksen ratkaiseminen kuuluu tuomioistuimelle. Alempien oikeuksien ei näin ollen olisi tullut jättää näiden tavaroiden palauttamista koskevaa kannevaatimusta tutkimatta.
Päätöslauselma
Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan siltä osin kuin kanne on jätetty tutkimatta viittä videokasettia, kahdeksaa matkamuistolautasta, keittiöastiastoa, höyrysilitysrautaa, stereotasoa, vaatteita, kenkiä, asiakirjamappeja ja valokuva-albumeja koskevalta osalta. Asia palautetaan mainituilta osilta käräjäoikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.
Muilta osin hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Arponen: Niiden esineiden osalta, joiden omistusoikeus on riitainen, hyväksyn hovioikeuden päätöksen perustelut. Pesänjakajan toimivaltaan kuuluu ratkaista kiistanalaiseksi saatettu omistussuhde.
Pesänjakajan tehtäviin kuuluu määritellä ositettavan varallisuuden piiri. Pesänjakajalla on myös oikeus ratkaista puolisoiden väliset korvauskysymykset. Niiden esineiden osalta, joiden osalta ei ole epäselvää, että omaisuus kuuluu A:lle, mutta joiden palauttamista B on vastustanut sillä perusteella, etteivät esineet ole hänen hallussaan, A on siltä varalta, ettei esineitä palautettaisi, ilmoittanut tulevansa eri oikeudenkäynnissä vaatimaan B:ltä vahingonkorvausta. Pesänjakajan toimivaltaan kuuluu tämänkin omaisuuden osalta ratkaista, kuuluvatko A:n palautettaviksi vaatimat esineet jaettavien ja ositettavien varojen piiriin vai onko noiden esineiden osalta kysymys puolisoiden välisestä korvauksesta. Pesänjakajan toimivaltaan kuuluu tarvittaessa myös korvauksen määrääminen. A:lla ei siten ole tämänkään omaisuuden osalta oikeudellista tarvetta saada asiaa ratkaistuksi ennen ositusta.
Näillä perusteilla en muuta hovioikeuden päätöksen lopputulosta.
Oikeusneuvos Tulokas: Pääperiaatteen mukaan puolisoiden välisiä taloudellisia asioita ei avioliiton purkauduttua selvitetä ja ratkaista tuomioistuimessa ajettavilla kanteilla, vaan osituksessa, jota toimittamaan oikeus määrää tarvittaessa pesänjakajan. Osituksessa pesänjakajan tehtävänä on määritellä toimituksen piiriin kuuluvat varat ja velat, ratkaista riitaiset omistusoikeuskysymykset, selvittää puolisoiden avio-oikeuden ulottuvuus, määrätä vastikkeista, sovittelusta ja muistakin toimitukseen liittyvistä seikoista. Pesänjakajan tulee suorittaa laskennallinen ositus, vahvistaa tasingon suuruus sekä lopuksi määrätä yksityiskohtaisesti reaalisen jaon toimittamisesta ja siihen liittyvien velvoitteiden täyttämisestä.
A on käsillä olevassa asiassa vaatinut erinäisten esineiden palauttamista vedoten omistusoikeuteensa. Lisäksi A on vaatinut pesänjakajan määräämistä. B on vastustanut kannetta joittenkin esineiden osalta kiistämällä A:n omistusoikeuden ja muilta osin, koska esineet eivät olleet hänen hallussaan.
Ottaen huomioon edellä mainitun periaatteellisen lähtökohdan, jonka mukaan avioliiton purkautumiseen liittyvät taloudelliset selvittelyt on keskitetty ositustoimitukseen, A:n kanne voidaan tutkia vain sillä edellytyksellä, ettei hänen oikeusturvansa ilmeisesti toteudu pesänjakajan toimenpitein. Ositukseen liittyvien asioiden samanaikaista käsittelyä tuomioistuimessa ja ositustoimituksessa tulisi välttää.
Sikäli kuin A:n vaatimien esineiden omistusoikeus on riitainen, asian ratkaiseminen kuuluu pesänjakajalle. Mutta jakajan tehtävänä on selvittää vaatimusta myös muilta osin ja, mikäli A:lle kuuluvat esineet pesästä löytyvät, määrätä ne hänelle palautettaviksi osana reaalista jakoa.
Mainituilla perusteilla päädyn samaan lopputulokseen kuin oikeusneuvos Arponen.
Asian on ratkaissut notaari Toikka.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tulenheimo, Jousi ja Kyllästinen. Esittelijä Mika Herhi.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Suhonen, Tulokas (eri mieltä), Palaja ja Arponen (eri mieltä). Esittelijä Jussi Karttunen.