31.3.1999

Iisalmen käräjäoikeuden tuomio 24.4.1998

A:n Iisalmen Autokeskus Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta käräjäoikeus totesi, että asianosaisten kesken oli ollut erimielisyyttä siitä, laskettiinko työsopimuslain 42 §:n 3 momentissa tarkoitettuun työntekijän palkallisen irtisanomismahdollisuuden synnyttävään 200 päivän lomautusjaksoon myös ne päivät, jolloin työntekijä oli lomautuksen alettua ollut vuosilomalla ja saanut vuosilomapalkan.

Sanottua lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 203/1995 vp) oli lausuttu, että lomautuksen yhdenjaksoisuutta olisi tulkittava siten, että vain lomautusjaksojen välille tullut työntekojakso katkaisisi 200 kalenteripäivän laskemisen. Lomautusjaksojen väliin sijoittunut vuosiloma ei näin ollen merkinnyt lomautuksen yhdenjaksoisuuden katkeamista ehdotettua lainsäännöstä tulkittaessa. Edelleen hallituksen esityksessä oli todettu, että lomautuspäivien yhdenjaksoisuuden katkeaminen merkitsisi sitä, että työntekojakson päättymisen jälkeen alkanut uusi lomautus aloitti 200 kalenteripäivän laskentajakson uudelleen. Hallituksen esityksestä ei käynyt selvästi ilmi, oliko siinä tarkoitettu mainittuun 200 päivän jaksoon voivan sisältyä myös vuosilomapäivät.

Se, että työsopimuslain 30 §:n mukaan lomautuksen kohdalla oli puhuttu sekä työnteon että palkanmaksun keskeyttämisestä, näyttäisi tukevan yhtiön esittämää kantaa, jonka mukaan 200 päivää laskettaessa ei voitu ottaa huomioon vuosiloman aikaa. Myös hallituksen esityksestä siteerattu viimeinen lause lomautuspäivien yhdenjaksoisuuden katkeamisen merkityksestä tuki yhtiön kantaa.

Työsopimuslain 42 §:n 3 momentissa oli kysymys pitkään jatkuneen lomautuksen päättämisestä. Työsuhteen todennäköisen jatkumisen kannalta ei ollut merkitystä sillä, oliko lomautusjakson välillä ollut vuosilomaksi sovittua tai määrättyä aikaa. Vuosiloma, jolta A:lle oli maksettu palkkaa, oli sitä paitsi ainakin pääosin hänen jo ennen lomauttamista tekemiltä työpäiviltään kertynyttä. Näin ollen oli painavammat perusteet katsoa mainitussa säännöksessä tarkoitetun 200 päivän laskemisessa huomioon otettavaksi myös vuosiloman aika kuin katsoa, ettei sitä aikaa laskettaessa voitu ottaa huomioon. Hallituksen esityksen perustelutkin näyttivät puoltavan mainitunlaista tulkintaa. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, että vuosilomapäivät oli otettava mukaan sanottua 200 päivän aikaa laskettaessa.

Tämän vuoksi käräjäoikeus velvoitti yhtiön suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkan osan menetyksestä 40 731,36 markkaa ja lomakorvausta irtisanomisajalta 4 156,90 markkaa, molemmat määrät korkoineen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 23.7.1998

Yhtiö valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Yhtiö on työn vähyyden vuoksi lomauttanut A:n 15.2.1997 lukien toistaiseksi. A on yhtiön ja hänen välisen sopimuksen mukaisesti ollut vuosilomalla 2.6. - 1.7.1997, jolta ajalta yhtiö on maksanut hänelle vuosilomapalkan. A on 5.9.1997 päivätyllä ilmoituksella irtisanoutunut yhtiön palveluksesta sanotusta päivästä lukien. Kanteessaan A on työsopimuslain 42 §:n 3 momentin nojalla vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta irtisanomisajan palkan menetyksestä ja lomakorvausta. Yhtiö on kiistänyt kanteen sillä perusteella, että A:n irtisanoessa työsopimuksensa lomautus ei ollut kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään säännöksessä edellytettyä 200 kalenteripäivää A:n oltua osan tästä ajasta vuosilomalla.

Työsopimuslain 42 §:n 3 momentin mukaan milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja toistaiseksi voimassa oleva lomauttaminen on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään 200 kalenteripäivää, lomautetulla työntekijällä on työsopimuksen irtisanoessaan oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menetyksestä samalla tavoin kuin työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jollei työnantaja viikon kuluessa irtisanomisen toimittamisesta tarjoa työntekijälle työtä tai muusta ole sovittu.

Työsopimuslain 42 §:n 3 momentin säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perustelujen (HE 203/1995 vp. s. 5 - 6) mukaan säännöksen tavoitteena on säännellä työsuhteen päättämistilannetta pitkään jatkuneen lomautuksen aikana lähtökohtaisesti samalla tavalla riippumatta siitä, onko työnantaja irtisanonut työsuhteen taloudellisista tai tuotannollisista syistä taikka onko työntekijä itse päättänyt irtisanoa työsuhteensa. Säännöksen tarkoituksena on toisin sanoen saattaa työntekijä samaan taloudelliseen asemaan riippumatta siitä, onko työnantaja vai työntekijä itse irtisanonut työsuhteen. Säännöstä sovellettaisiin niissä tilanteissa, joissa lomautus on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 200 kalenteripäivää. Lomautuksen yhdenjaksoisuutta olisi tulkittava siten, että vain lomautusjaksojen välille tuleva työntekojakso katkaisisi 200 kalenteripäivän laskemisen. Lomautuspäivien yhdenjaksoisuuden katkeaminen merkitsisi sitä, että työntekojakson päättymisen jälkeen alkava uusi lomautus aloittaisi 200 kalenteripäivän laskemisen uudelleen.

Lomautusjaksojen väliin sijoittuva vuosiloma ei hallituksen esityksen mukaan merkitsisi säännöstä tulkittaessa lomautuksen yhdenjaksoisuuden katkeamista. Tämä ei kuitenkaan ratkaise kysymystä siitä, lasketaanko 200 kalenteripäivään mukaan lomautuksen alettua pidetyt vuosilomapäivät.

Työsopimuslain 42 §:n 3 momentin säätämisen tarkoituksena on siis ollut antaa työntekijälle, jota työnantaja ei ole irtisanonut, mutta joka on pitkään ollut lomautettuna, mahdollisuus itse päättää työsuhteensa samoin vaikutuksin kuin työnantaja olisi irtisanonut hänet ja siten oikeuksin irtisanomisajan palkkaan. Tämä perustuu ajatukseen, että lomautuksen jatkuessa pitkään tulee todennäköiseksi, että työsuhde ei jatkukaan. Lakia säädettäessä on päädytty katsomaan, että lomauttamisen kestettyä yhtäjaksoisesti vähintään 200 kalenteripäivää voidaan jo päätellä, ettei työnantaja ota työntekijää takaisin töihin. Työsuhteen jatkumisen todennäköisyyden kannalta on merkitystä vain sillä kalenteriajalla, joka on kulunut lomauttamisen alkamisesta, mutta ei sen sijaan sillä, onko työntekijä tuona aikana ollut vuosilomalla vai ei. Kuten edellä on todettu, yhtäjaksoisen lomautuksen katkaisee vain työssäolojakso. Vuosilomalain yhtiötä velvoittaviin säännöksiin perustuva vuosiloman antaminen ja vuosilomapalkan maksaminen eivät merkitse työssäoloa tai sitä, että yhtiö olisi tarjonnut työtä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että lomauttamisen aikana pidetty vuosiloma ei keskeytä työsopimuslain 42 §:n 3 momentissa tarkoitetun 200 kalenteripäivän laskemista, vaan vuosilomapäivät tulee muiden kalenteripäivien tapaan lukea niihin mukaan.

A:n irtisanoessa työsopimuksensa hänen yhtäjaksoisena jatkuneen lomauttamisensa alkamisesta oli kulunut työsopimuslain 42 §:n 3 momentissa edellytetyt 200 kalenteripäivää. Kun työnantaja ei ole viikon kuluessa irtisanomisesta tarjonnut A:lle työtä eikä muusta ole sovittu, A:lla on oikeus hänen vaatimiinsa, alempien oikeuksien tuomitsemiin korvauksiin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.