9.3.1999

Rangaistusvaatimus Helsingin käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi A:ta vastaan nostamassaan syytteessä, johon asianomistaja B yhtyi, että A oli 29.8.1989 Helsingissä anastanut hallussaan olleen B:n omistaman Polar 35-merkkisen moottoriveneen moottoreineen ja kaikkine varusteineen myymällä sen X Oy:n nimissä maksetuksi kuitatusta mutta todellisuudessa maksamatta jääneestä 320 000 markan kauppahinnasta Y Oy:lle. Kauppakirja oli tosiasioiden vastaisesti päivätty saman kuun 23 päivälle.

Koska kavalluksen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja koska kavallus oli myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä, virallinen syyttäjä rikoslain 28 luvun 5 §:n nojalla, sellaisena kuin lainkohta oli 24.8.1990 annetussa ja 1.1.1991 voimaan tulleessa laissa, vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä kavalluksesta.

Vastaus

A vaati, että syyte jätetään tutkimatta. Virallinen syyttäjä oli kysymyksessä olevan menettelyn johdosta jo vaatinut hänelle rangaistusta törkeästä petoksesta. Helsingin raastuvanoikeus oli 4.2.1993 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä hylännyt syytteen. Samaa asiaa ei voitu toistamiseen ottaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Toissijaisesti A kiisti syytteen.

Käräjäoikeuden tuomio 15.11.1995

Käräjäoikeus lausui vastauksessa mainitussa, 4.2.1993 ratkaistussa jutussa olleen kysymys menettelystä, jossa A olisi erehdyttänyt Y Oy:n puolesta toimineet henkilöt ostamaan puheena olevan veneen Y Oy:lle. Tuo petosta tarkoittanut syyte oli perustunut eri tosiseikastotekijöihin kuin A:han nyt kavallusrikoksesta kohdistettu syyte, jota ei ollut osaksikaan ratkaistu sanotussa raastuvanoikeudessa käsitellyssä jutussa. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi syytteen tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksen ja lausumillaan perusteilla tuomitsi A:n rikoslain 29 luvun 2 §:n (498/1972) nojalla törkeästä kavalluksesta 11 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.6.1997

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte törkeästä kavalluksesta jätetään tutkimatta.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Virallinen syyttäjä on aikaisemmassa oikeudenkäynnissä Helsingin raastuvanoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä petoksesta sen vuoksi, että A oli X Oy:n toimitusjohtajana 23.8.1989 Helsingissä hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt Y Oy:n ostamaan 23.8.1989 päivätyllä, todellisuudessa 29.8.1989 tehdyllä kauppakirjalla Polar 35-merkkisen moottoriveneen X Oy:ltä 320 000 markan kauppahinnalla vakuuttaen kauppakirjassa veneen olevan yhtiön omistuksessa, vaikka hän oli tiennyt, ettei yhtiö omistanut venettä. Menettelyllään A oli aiheuttanut Y Oy:lle 320 000 markan vahingon.

Syyttäjä on edelleen lausunut, että A oli yhtiön Z puolesta 9.6.1989 päivätyssä kauppakirjassa sopinut B:n kanssa, että omistusoikeus mainittuun veneeseen siirtyi yhtiölle sopimuksen mukaan tai viimeistään 25.8.1989. A oli yhtiön Z sijaan tulleen X Oy:n puolesta 28.8.1989 sopinut B:n kanssa, että omistusoikeus veneeseen siirtyi vasta erillisellä kirjallisella sopimuksella myöhemmin.

Helsingin raastuvanoikeus on 4.2.1993 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä hylännyt syytteen sen vuoksi, ettei ollut näytetty A:n erehdyttäneen Y Oy:n puolesta toimineita henkilöitä ja ettei Y Oy:lle ollut kauppahinnan jäätyä maksamatta aiheutunut vahinkoa.

Tässä oikeudenkäynnissä virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta sillä perusteella, että A oli 29.8.1989 anastanut edellä mainitun hallussaan olleen B:n omistaman moottoriveneen myymällä sen X Oy:n nimissä Y Oy:lle 320 000 markan kauppahinnasta ja näin syyllistynyt törkeään kavallukseen.

Tuomioistuin on rikosasiassa sidottu syytteessä esitettyyn tekoon eli siihen tapahtumakuvaukseen, johon rangaistusvaatimus perustuu. Rikosasiassa annetun ratkaisun saatua lainvoiman ei sitä tekoa, jonka perusteella nostetun syytteen johdosta tuomio on annettu, voida saattaa uudelleen tuomioistuimen tutkittavaksi.

Kummassakin syytteessä on rangaistusvaatimuksen perusteeksi esitetty asiallisesti samansisältöinen tapahtumakuvaus eli se, että A oli X Oy:n puolesta oikeudettomasti myynyt B:n omistaman moottoriveneen Y Oy:lle. Tämän teon rikosoikeudellisesta arvioinnista ensimmäisessä syytteessä petosrikokseksi ja jälkimmäisessä syytteessä kavallusrikokseksi on seurannut, että oikeudenkäynneissä on ollut eri asianomistaja. Tässä tilanteessa ei sillä seikalla, että syytteissä tarkoitetuissa rikoksissa on eri asianomistaja, ole merkitystä arvioitaessa teon yksilöllisyyttä. Syytteissä on siten ollut kysymys samasta teosta, jota koskevan rangaistusvaatimuksen Helsingin raastuvanoikeus oli 4.2.1993 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä hylännyt. Tämän vuoksi syytettä törkeästä kavalluksesta ei olisi saanut ottaa tutkittavaksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti.

Syyte törkeästä kavalluksesta jätetään tutkimatta. Lausunto A:n tuomitsemisesta rangaistukseen törkeästä kavalluksesta poistetaan ja A vapautetaan rangaistuksesta.