4.3.1999

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Birka Line Ab kertoi valtiota vastaan ajamassaan kanteessa, että Birka Line Ab oli 15.9.1988 solminut laivanrakennussopimuksen Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n kanssa. Ensimmäinen 28 500 000 markan suuruinen maksuerä maksettiin sopimusta allekirjoitettaessa ja toinen saman suuruinen maksuerä tuli suorittaa aluksen toisen teräslohkon valmistuttua eli 17.8.1989. Sopimuksen mukaan 30 päivän viivästyminen maksun suorittamisessa saattoi johtaa sopimuksen purkamiseen.

Kesällä 1989 oli tietoja Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n taloudellisista vaikeuksista alkanut tulla julkisuuteen. Kauppa- ja teollisuusministeriö (seuraavassa KTM) oli 10.8.1989 antanut tiedotteen, jonka mukaan valtio vientitakuulaitoksen ja Valtiontakauslaitoksen edustamana, Suomen Vientiluotto Oy, Suomen Yhdyspankki Oy, Postipankki Oy, Oy Wärtsilä Ab ja Valmet Oy olivat 9.8.1989 solmineet Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n talouden vakauttamista ja tarpeellisen rahoituksen järjestämistä koskevan sopimuksen. Tiedotus oli herättänyt valtavasti julkista mielenkiintoa. Tiedotusvälineiden antaman mielikuvan mukaan valtio oli väliintulollaan pelastanut Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n.

Valtiovallan antamista rauhoittelevista tiedoista huolimatta Birka Line Ab:n johto oli ollut huolissaan Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n tulevaisuudesta. Sen vuoksi oli ennen toisen maksuerän suorittamista käyty kirjeenvaihtoa yhtiön kanssa, joka oli ilmoittanut, että valtiovalta oli yhtiön suurimpien rahoittajien kanssa turvannut telakan toiminnan jatkumisen. Tämäkään ilmoitus ei ollut riittänyt vakuuttamaan Birka Line Ab:n hallitusta, minkä vuoksi yhtiön edustajat olivat sopineet tapaamisesta KTM:n kansliapäällikön kanssa, joka oli siihen aikaan toiminut myös vientitakuulaitoksen johtokunnan ja Valtiontakauslaitoksen hallintoneuvoston puheenjohtajana. Kansliapäällikkö oli 4.9.1989 tapahtuneessa tapaamisessa valtion edustajana nimenomaan rahoitussopimukseen vedoten vakuuttanut, että kauppahinnan toisen erän maksaminen oli riskitöntä ja luvannut, että alus rakennetaan valmiiksi. Birka Line Ab oli saanut jäljennöksen rahoitussopimuksesta. Yhtiön edustajille oli muodostunut käsitys, että valtiovalta kaikkine resursseineen takasi rahoitussopimuksen. Toinen maksuerä oli suoritettu 14.9.1989. Kun Wärtsilä Meriteollisuus Oy 25.10.1989 asetettiin konkurssiin Birka Line Ab:lle oli aiheutunut suorituksesta 28 500 000 markan määräinen vahinko.

Birka Line Ab oli valtion taholta saanut paitsi yleistä myös erityistä harhaanjohtavaa tietoa Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n taloudellisen kriisin ratkaisemisesta. Valtion edustajien, tietäessään Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n olevan konkurssin partaalla ja rahoituksen saattavan päättyä koska tahansa, oli ollut varomatonta kehottaa Birka Line Ab:ta suorittamana laivanrakennussopimuksen toinen maksuerä.

Birka Line Ab katsoi, että vahinko oli aiheutettu julkista valtaa käytettäessä vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Birka Line Ab vaati, että valtio velvoitettaisiin suorittamaan sille vahingonkorvauksena 28 500 000 markkaa korkoineen.

Valtion vastaus

Valtio kiisti kanteen. Menettelemällä kanteessa kerrotuin tavoin valtio ei ollut käyttänyt julkista valtaa. Yksityisoikeudellisesta rahoitussopimuksesta tiedottaminen ei ollut julkisen vallan käyttöä eivätkä myöskään kansliapäällikön esittämät näkemykset, koska hän oli edustanut Wärtsilä Meriteollisuus Oy:tä sen hallituksen puheenjohtajana yhdessä yhtiön toimitusjohtajan kanssa.

Birka Line Ab:n edustajille oli lisäksi täytynyt olla selvää, että tapaaminen ei ollut kuulunut ministeriön kansliapäällikön virkatehtäviin.

Valtion taholta ei ollut syyllistytty sellaiseen tuottamukseen tai moitittavaan menettelyyn, joka muutenkaan voisi perustaa vahingonkorvausvelvollisuuden. Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n konkurssi ja siihen johtaneet syyt olivat kaikki olleet ennalta arvaamattomia seikkoja.

Käräjäoikeuden päätös 10.1.1994

Käräjäoikeus lausui kanteessa esitetyt tosiasiat toteennäytetyiksi. Valtio ei kuitenkaan antaessaan julkisuuteen kanteessa selostetun tiedotteen ollut käyttänyt julkista valtaa vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin ja 5 luvun 1 §:n mielessä.

Koska sopimus Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n jatkotoiminnan rahoittamisesta ja tuota sopimusta selostava tiedonanto sekä KTM:n kansliapäällikön erityinen ilmoitus kantajalle oli kuitenkin valmisteltu ottamatta riittävästi selkoa yhtiön tuonhetkisestä tosiasiallisesta taloudellisesta tilasta ja ennakoiduista tappioista ja tiedonannon sekä ilmoituksen sisältö oli sitten yhtiön jouduttua konkurssiin osoittautunut paikkansapitämättömäksi ja kun valtion viranomaisten oli katsottava puheena olevalla laiminlyönnillään syyllistyneen tuottamukseen, niin ja kun Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n sopimuskumppaneilla oli ollut perusteltu syy luottaa tiedonannon sisältöön ja tehdä taloudelliset ratkaisunsa sen perusteella ja kun näin oli erittäin painavia syitä puhtaan varallisuusvahingon korvaamiselle sekä kun muutkin vahingonkorvausvastuun edellytykset olivat käsillä, käräjäoikeus, hyväksyen kanteen, velvoitti valtion maksamaan Birka Line Ab:lle vaaditut 28 500 000 markkaa korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.9.1996

Hovioikeus, jossa valtio haki muutosta, totesi muun muassa, että laivanrakennussopimuksen mukaan Birka Line Ab:n tuli suorittaa Wärtsilä Meriteollisuus Oy:lle toinen 28 500 000 markan suuruinen maksuerä 17.8.1989. Vientitakuulaitos oli Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n kasvaneen tappiovaaran vuoksi 27.7.1989 keskeyttänyt yhtiön takausten nostamisen kahdeksi viikoksi. Tuona aikana yhtiö ei voinut saada tarvitsemaansa rakennusaikaista rahoitusta toiminnalleen. Seurauksena oli ollut yhtiön maksuvalmiuden heikkeneminen. Tiedotusvälineissä oli 4.8.1989 kerrottu Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n olevan maksuvalmiuskriisissä ja 9.8.1989 oli solmittu yhtiön omistajien ja päärahoittajien kesken rahoitussopimus. Rahoitussopimuksen voimaantulon edellytykset olivat täyttyneet 10.8.1989 ja rahoitussopimuksesta oli tiedotettu samana päivänä pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

Tiedotustilaisuudessa, jota oli televisioitu, olivat olleet läsnä kauppa- ja teollisuusministeri sekä KTM:n kansliapäällikkö. Tiedotteessa oli todettu muun muassa seuraavaa:

"Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin on yhtiön, sen omistajien, rahoittajien ja valtiovallan välillä käyty neuvotteluja yhtiön taloudellisen tilan ratkaisemiseksi.

Neuvottelujen tuloksena Vientitakuulaitos, Valtiontakauslaitos, Oy Wärtsilä Ab, Valmet Oy, Suomen Vientiluotto Oy, Suomen Yhdyspankki Oy ja Postipankki Oy ovat yhteisesti sopineet yhtiön toiminnan rahoituksen turvaamisesta. Sopimus on hyväksytty osapuolten hallintoelimissä ja tänään vahvistettu valtioneuvostossa.

Sopimuksella turvataan tilauskannassa ja rakenteilla olevien alusten rakennusaikainen rahoitus...".

Wärtsilä Meriteollisuus Oy:lle oli 22.8.1989 valittu uusi hallitus ja KTM:n kansliapäälliköstä oli tullut hallituksen puheenjohtaja. Yhtiön hallitus oli sittemmin 23.10.1989 päättänyt hakea yhtiön konkurssiin.

Hovioikeuden tuomioon sisältyvissä todistajien kertomuksissa on todettu muun muassa seuraavaa:

KTM:n kansliapäällikkö on kertonut, että elokuun lopussa 1989 Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n toimitusjohtaja oli soittanut hänelle ja ilmoittanut, että Birka Line Ab:n edustajat halusivat tavata hänet Wärtsilä Meriteollisuus Oy:öön liittyvissä asioissa. Kansliapäällikkö oli käsittänyt asian niin, että kyseessä oli Birka Line Ab:n ja Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n edustajien tapaaminen, koska hänet oli juuri valittu viimeksimainitun yhtiön uuden hallituksen puheenjohtajaksi. Mikäli kansliapäällikkö olisi ymmärtänyt toimivansa kansliapäällikkönä ja valtion edustajana, hän olisi pyytänyt paikalle myös valtion jonkun toisen edustajan. Tapaamisessa oli keskusteltu laivanrakennussopimuksen toisen erän maksamisesta. Kansliapäällikkö oli kertonut mahdollisesti sanoneensa, että hän vakuuttaa, että Wärtsilä Meriteollisuus Oy tekee kaikkensa, jotta laivat rakennettaisiin valmiiksi. Hän ei ollut sanonut, että valtio takaa. Tapaaminen järjestettiin KTM:n tiloissa vain käytännön syistä. Kansliapäällikkö oli pyytänyt Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n toimitusjohtajaa antamaan Birka Line Ab:n edustajille jäljennöksen rahoitussopimuksesta, jotta he ymmärtäisivät mistä oli kysymys. Kansliapäällikkö oli kehottanut Birka Line Ab:n edustajia suorittamaan toisen maksuerän.

Birka Line Ab:n toimitusjohtaja on kertonut muun muassa, että toinen 28 500 000 markan suuruinen maksuerä olisi pitänyt suorittaa 17.8.1989. Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n taloudellisten vaikeuksien johdosta maksuerän suorittamisesta oli käyty neuvotteluja, jolloin Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n taholta oli nimenomaan viitattu rahoitussopimukseen. Tapaamisesta KTM:n kansliapäällikön kanssa oli sovittu, jotta saataisiin varmuus siitä, että maksuerän suorittamisesta ei tulisi aiheutumaan Birka Line Ab:lle tappiota. Todistaja oli tiennyt, että kansliapäällikkö oli valittu Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n uuden hallituksen puheenjohtajaksi. Keskustelu oli käyty kansliapäällikön virkahuoneessa. Kansliapäällikkö oli silloin ilmoittanut henkilökohtaisesti takaavansa, että Birka Line Ab:n tilaama alus toimitetaan sopimuksen mukaisesti. Todistaja oli kuitenkin ymmärtänyt asian niin, että valtio takaa laivan valmiiksi rakentamisen. Birka Line Ab:n edustajat olivat kuitenkin vaatineet suullista lupausta konkreettisempaa vakuutta, jolloin kansliapäällikkö oli kehottanut Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n toimitusjohtajaa antamaan Birka Line Ab:lle jäljennöksen rahoitussopimuksesta. Kansliapäällikkö oli rahoitussopimukseen viitaten kehottanut Birka Line Ab:tä suorittamaan toisen maksuerän. Yhtiö oli suorittanut toisen maksuerän 14.9.1989.

Oikeudellisena arviointina hovioikeus lausui seuraavaa. Kyseessä olevassa tapauksessa vientitakuulaitos, jonka laissa säädettynä tehtävänä oli myöntää vientitakuu muun muassa erinäisten tuotteiden viennin yhteydessä syntyvän tappiovaaran varalta, ja Valtiontakauslaitos, jonka tehtävänä muun muassa oli antaa valtiontakauksia erinäisten elinkeinoalojen yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi, olivat osallistuneet Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n rahoitukseen. Kyseiset laitokset, jotka olivat molemmat KTM:n alaisia, yhdistettiin 1.9.1989 alkaen Valtiontakuukeskukseksi. Valtiontakuukeskuksen tehtävänä on harjoittaa rahoitustoimintaa myöntämällä takuita ja takauksia sekä suorittamalla yritysten riskirahoituksen saatavuutta parantavia tehtäviä. Rahoitustoiminta oli näin ollen kuulunut laitosten normaaliin laissa säädettyyn toimintaan. Rahoitussopimuksen syntyminen oli osittain johtunut laitosten edellä tarkoitetusta toiminnasta. KTM:n kansliapäällikkö oli toiminut vientitakuulaitoksen johtokunnan, Valtiontakauslaitoksen hallintoneuvoston sekä Valtiontakuukeskuksen johtokunnan puheenjohtajana. Asiassa oli näytetty, että valtio oli Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n päärahoittajana ja valtion talouspoliittisen edun vuoksi allekirjoittanut rahoitussopimuksen yhtiön toiminnan jatkamisen turvaamiseksi. Kysymys oli siis myös ollut tärkeästä talouspoliittisesta ratkaisusta. Tämäntapainen väliintulo valtion taholta telakkateollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi käsitti julkisen vallan käyttöä muistuttavia toimenpiteitä, koska valtio vastasi myös maan työllisyydestä. Antamalla julkisuuteen tiedon 9.8.1989 tehdystä sopimuksesta Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n toiminnan rahoittamisesta sekä ilmoittamalla, että valtioneuvosto oli sopimuksen vahvistanut, on valtion osuus tapahtumissa korostunut. KTM:n kansliapäällikkö oli virkahuoneessaan nimenomaan 9.8.1989 tehtyyn sopimukseen viitaten vakuuttanut Birka Line Ab:n edustajille, että tilattu alus toimitetaan.

Rahoitussopimusta oli sinänsä pidettävä yksityisluontoisena sopimuksena. Sopimuksesta tiedottamista ei myöskään yksittäisenä toimenpiteenä ollut pidettävä vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n tarkoittamana julkisen vallan käyttönä. Valtion toimintaa oli kuitenkin tarkasteltava kokonaisuutena. Tällöin oli huomioitava, miksi valtioneuvoston hyväksymä rahoitussopimus oli tehty, valtion toiminta siitä tiedotettaessa ja KTM:n kansliapäällikön menettely, varsinkin kun tässä ei voitu erottaa toisistaan hänen toimiaan valtiovallan edustajana ja Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n edustajana, kun kansliapäällikkö ei edes 4.9.1989 pidetyn tapaamisen yhteydessä itsekään sanallisesti ollut ilmoittanut, missä ominaisuudessa hän tuolloin toimi. Hovioikeus katsoi, että valtion edustajien menettely oli tapahtunut julkista valtaa käytettäessä.

Kun huomioon otettiin vielä, että valtion osalta oli ollut kysymys satojen miljoonien markkojen mahdollisesta menetyksestä ja tärkeästä elinkeinopoliittisesta ratkaisusta ja että Birka Line Ab:n taholta oli julkisuudessa annetun tiedon lisäksi haluttu vielä varmistua tiedon paikkansapitävyydestä henkilöltä, joka toimi KTM:n kansliapäällikkönä, Birka Line Ab oli ollut oikeutettu luottamaan siihen, että valtion edustajat olivat olleet selvillä Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n todellisesta taloudellisesta tilanteesta ja siihen, että sille esitettyä rahoitussopimusta tultiin noudattamaan. Valtio ei ollut menettelyssään noudattanut siltä menettelyn tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia.

Asiassa oli selvitetty, että Birka Line Ab olisi jättänyt suorittamatta laivanrakennussopimuksen toisen 28 500 000 markan suuruisen maksuerän ilman tiedotteesta ilmenevää ja vielä KTM:n kansliapäälliköltä saatua vakuuttavaa tietoa Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n tilauskannassa olevien alusten rakentamisesta valmiiksi. Näin ollen syntyneen vahingon oli katsottava olleen syy-yhteydessä valtion menettelyyn. Täten valtion oli, huomioon ottaen myös ettei vahingonkorvauksen määrää ollut valituksessa vaadittu alennettavaksi, velvollinen korvaamaan Birka Line Ab:lle aiheutuneen vahingon kanteessa vaaditulla määrällä. Hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ollut syytä muuttaa.

Perustelut

Birka Line Ab:n vaatimukset perustuvat keskeisesti siihen, että yhtiö oli saanut valtiolta perättömäksi osoittautuneita tietoja Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n likviditeetti- ja rahoituskriisin ratkaisemisesta. Kauppa- ja teollisuusministeriö oli ensiksi 10.8.1989 toimittanut julkisuuteen tiedotteen, jonka mukaan telakkayhtiön omistajat, rahoittajat ja valtiovalta olivat 9.8.1989 solmineet yhtiön taloudellista vakauttamista ja tarpeellisen rahoituksen järjestämistä koskevan sopimuksen. Tämä tiedottaminen oli luonteeltaan yleistä. Sen lisäksi valtiovalta oli hovioikeuden tuomiossa selostetuin tavoin antanut Birka Line Ab:lle sen pyynnöstä rahoitussopimuksesta ja sen vaikutuksesta täydellisempiä tietoja. Telakkayhtiön kanssa laivanrakennussopimuksen solminut Birka Line Ab oli saamiinsa tietoihin luottaen maksanut telakkayhtiölle 28 500 000 markan suuruisen maksuerän. Kun telakkayhtiö oli mennyt konkurssiin, Birka Line Ab:lle oli aiheutunut sanotun suuruinen vahinko. Valtio oli aiheuttanut vahingon julkista valtaa käyttäessään ja oli siten siitä vastuussa.

Arvioidessaan valtion toimenpiteiden merkitystä vahingonkorvausvelvollisuuden syntymisen kannalta Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että edellä tarkoitetut valtion vakuuttelut Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n telakkatoiminnan jatkumisesta ovat olleet Birka Line Ab:n suorittaman maksun edellytys. Maksusta on aiheutunut vahinkoa, koskei sille ole saatu vastiketta valtiovallan antaman rahoituslupauksen jäätyä toteuttamatta. Vahinko on siten aiheutunut valtion toimesta.

Harkitessaan kysymystä, onko Birka Line Ab:n vahinko syntynyt julkista valtaa käytettäessä, Korkein oikeus toteaa, että 9.8.1989 solmittu rahoitussopimus, jossa osapuolet ovat sopineet Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n toiminnan turvaamiseksi tarpeellisesta taloudellisesta panostuksesta ja keskinäisestä vastuustaan, on luonteeltaan yksityisoikeudellinen. Sopimusjärjestelystä tiedottaminen yleisesti tai Birka Line Ab:lle erityisesti ei ole sinänsä merkinnyt minkään julkisyhteisölle kuuluvan valtaoikeuden käyttämistä suhteessa Birka Line Ab:hen tai muihinkaan.

Valtio ei ole arvovallallaan koettanut pakottaa Birka Line Ab:ta vahinkoa aiheuttaviin toimenpiteisiin eikä valtion ja yhtiön suhteeseen ole muutoinkaan sisältynyt julkisoikeudellisia piirteitä. Vahinko on syntynyt Birka Line Ab:n ja Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n eli kahden yksityisoikeudellisen oikeushenkilön välisessä sopimussuhteessa. Valtion puolelta tehdyt toimenpiteet ovat tosin kuuluneet työllisyyden ja telakkateollisuuden ylläpitämiseen. Tähän alaan kuuluvat valtion toimenpiteet saattavat usein käsittää julkisen vallan käyttöä. Julkisen vallan käytön liityntä nyt kysymyksessä olevaan tiedotustoimintaan on tältä pohjalta kuitenkin varsin etäinen. Korkein oikeus katsookin, ettei ole perusteita pitää tässä jutussa kysymyksessä olevia tiedotustoimia osana julkisen vallan käyttöä. Kysymys ei siten ole julkista valtaa käytettäessä aiheutuneen vahingon korvaamisesta.

Birka Line Ab:lle koitunut vahinko on kuitenkin edellä mainituilla perusteilla johtunut valtion tiedotustoimenpiteistä. On tärkeätä suojata luottamusta sitoumuksiin tai tietoihin, jotka annetaan tai jotka voidaan perustellusti ymmärtää annetuksi virkaa tai muuta julkista tehtävää hoidettaessa. Birka Line Ab on hovioikeuden tuomiossa selostetuissa olosuhteissa ollut oikeutettu luottamaan siihen, että Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n rahoitus on turvattu. Kun ilmoitukset ovat osoittautuneet erheellisiksi, valtio on velvollinen korvaamaan Birka Line Ab:lle aiheutuneen vahingon.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.