28.8.1998

Kuittausvaatimus Kokkolan käräjäoikeudessa 24.10.1996

Kokkolan kaupungin vaatiessa kanteellaan J:n "J:n Veneet" -nimisen toiminimen haltijana velvoittamista suorittamaan kaupungille ajalla 7.7.1994 - 3.5.1995 erääntyneet sähkölaskut yhteensä 18 035 markkaa korkoineen J, myönnettyään kanteen perusteeltaan ja määrältään oikeaksi, vaati saada käyttää hänellä aikaisemmalta ajalta kaupungilta olevaa, kaupungin energialaitoksen mainittuun yritykseen kohdistamassa sähkölaskutuksessa tehtyihin, 29.6.1981 allekirjoitetun sähköntoimitussopimuksen 125 A:n sulakekoon mukaisen tariffin ylityksiin perustuvaa 57 063,90 markan vastasaatavaansa kanteen mukaisen saatavan kuittaamiseen.

Käräjäoikeuden tuomio 22.11.1996

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että J:n ja energialaitoksen välinen sähköntoimitussopimus oli perustunut 29.6.1981 allekirjoitettuun sopimukseen. Sopimuksessa asianosaiset olivat sitoutuneet noudattamaan kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä yleisistä sähköntoimitusehdoista. Asiassa oli riidatonta, että energialaitos oli 1.1.1984 ja 26.10.1993 välisenä aikana laskuttanut J:tä yleisten sähköntoimitusehtojen tarkoittamalla tavalla erikseen vahvistetun tariffin mukaisesti. Koska J oli kyseisenä aikana maksanut energialaitoksen hänelle toimittamat laskut, joihin oli sisältynyt tieto laskutuksen perusteena käytetystä tariffista ja pääsulakekoosta ja kun J ei ollut laskutusta vastaan huomauttanut, käräjäoikeus katsoi, että J oli menettelyllään hyväksynyt energialaitoksen laskutusperusteena käyttämän 160 A:n sulakekoon. Todistelutarkoituksessa kuulustellun energialaitoksen johtajan ja todistajana kuulustellun talouspäällikön kertomuksista ilmeni, että energialaitos oli tiedottanut paikallisissa sanomalehdissä tariffimuutoksista 1.1.1984 ja 26.10.1995 välisenä aikana. J oli voinut yleisten sähköntoimitusehtojen 8.3 kohdan mukaisten energialaitoksen julkaisemien tiedotusten perusteella havaita sen soveltamat tariffit, joista oli puuttunut 125 A:n sulakekoon mukainen tariffi. Näin ollen energialaitoksen ei ollut näytetty rikkoneen yleisten sähköntoimitusehtojen velvoitetta tiedottaa tariffimuutoksista. Kun J oli tariffeista tietoisena maksanut 25.10.1993 saakka 160 A:n tariffin mukaan määräytyneitä laskuja, J:n ja energialaitoksen välille oli syntynyt sopimus kyseisen tariffin käyttämisestä. Tämän vuoksi J:llä ei ollut sopimusrikkomuksen tai perusteettoman edun palautuksen nojalla kuittausvaatimuksen tarkoittamaa vastasaatavaa kaupungilta.

J velvoitettiin suorittamaan Kokkolan kaupungille sähkölaskuihin perustuvana saatavana 18 035 markkaa korkoineen. J:n kuittausvaatimus hylättiin.

Vaasan hovioikeuden tuomio 2.7.1997

J valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, ettei Kokkolan energialaitoksella ennen 1.11.1995 ollut ollut erillistä perusmaksutariffia 125 A:n sulakkeille, vaan yleistariffissa oli ollut tässä suuruusluokassa vain 100 A:n ja 160 A:n sulakekoot, joiden perusteella kuluttajamaksut ja myöhemmin perusmaksut olivat määräytyneet. Energialaitos oli käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla julkaissut tiedotukset tariffimuutoksista riittävän tehokkaasti.

J:llä oli ollut tieto sähköliittymänsä pääsulakkeen koosta. Sähköliittymän sähkölaskut, joihin oli merkitty sulakekoko 3 x 160 A, oli maksettu 26.10.1993 saakka eikä laskuista ollut tehty energialaitokselle huomautuksia. Näissä olosuhteissa J oli käyttäessään energialaitoksen sähkötoimituksia tiennyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää Kokkolan energialaitoksen sähkötariffeista sekä kuluttajamaksujen ja myöhemmin perusmaksujen perusteena käytetystä pääsulakekoosta. Siten laskutuksessa käytetty pääsulakkeen koko 3 x 160 A oli tullut J:n ja energialaitoksen välisen oikeussuhteen osaksi. Noudatettu laskutusperuste ei myöskään ollut kohtuuton eikä sen soveltaminen johtanut kohtuuttomuuteen.

Näillä ja käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus hylkäsi valituksen.

Perustelut

H Oy ja J "J:n Veneet" -toiminimen haltijana ovat 29.6.1981 tehneet kirjallisen liittymis- ja sähköntoimitussopimuksen, jonka mukaan liittymismaksun perusteena oli pääsulakekoko 3 x 125 A.

Sopimuksen mukaan sähkölaitos ja kuluttaja noudattivat kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä yleisistä sähköntoimitusehdoista.

H Oy on 2.1.1984 siirtänyt sähköntoimitussopimuksen oikeuksineen ja velvollisuuksineen Kokkolan kaupungin omistamalle Kokkolan Energialaitokselle, mikä toimenpide on ollut yleisten sähköntoimitusehtojen mukaan sallittu.

Energialaitos on sopimuksen siirtymiskuukauden alusta eli 1.1.1984 lukien 25.10.1993 saakka laskuttanut J:ltä sähköntoimituksesta sulakepohjaisesti lasketut perusmaksut pääsulakekoon 160 A mukaisesti, koska laitoksen yleistariffin sulakeporrastuksessa ei ollut sopimuksen mukaista sulakekokoa 125 A. Täydestä kymmenen sulakekoon sulakesarjasta on energialaitoksen yleistariffin mukaisesta porrastuksesta mainittuna laskutusaikana puuttunut neljä sulakekokoa. Lähinnä sopimuksen mukaista sulakekokoa 125 A ovat tuolloin olleet koot 100 A ja 160 A.

J on katsonut, ettei energialaitoksella ole ollut oikeutta laskutusperusteena ylittää sovittua sulakekokoa 125 A, vaan laskutus olisi tullut toimittaa lähinnä alemman maksuperusteena käytössä olleen sulakekoon 100 A mukaan.

J on 24.10.1996 käräjäoikeuden valmisteluistunnossa vaatinut saada käyttää energialaitoksen häneltä liikaa laskuttamaa määrää korkoineen kanteessa tarkoitettujen laskusaatavien korkoineen kuittaamiseen. J on myöhemmin esittänyt käräjäoikeudelle laskelman saatavastaan, joka oli sille 15.11.1996 saakka laskettuine 16 prosentin korkoineen 57 063,90 markkaa.

Kaupunki on vastustanut kuittausvaatimusta katsoen, että se oli ollut yleisen tavan mukaisesti oikeutettu käyttämään laskutusperusteena sopimuksessa tarkoitetun sulakekoon asemesta vahvistetun tariffin mukaista sitä lähinnä olevaa suurempaa sulakekokoa, koska sopimuksen mukainen sulakekoko puuttui tariffista. Energialaitos oli lisäksi ilmoittanut laskutusperusteesta kolmessa paikkakunnalla ilmestyvässä sanomalehdessä sekä merkinnyt laskuihin sulakekoon 160 A, joten J oli tiennyt tai hänen olisi ainakin pitänyt tietää laskutusperusteesta. Kun J tästä huolimatta oli huomautuksitta maksanut laskut 25.10.1993 saakka, hän oli myös hyväksynyt energialaitoksen laskutuksen, jolloin sen mukainen laskutusperuste oli tullut sopimusehtona noudatettavaksi.

Riitaisuus kuittausoikeuden perusteesta koskee sitä, onko sähkön toimittajalla ollut oikeus yksipuolisesti muuttaa laskutus perustumaan sovittua suurempaan sulakekokoon, kun kaupunginvaltuuston vahvistaman tariffin mukaisessa sulakeporrastuksessa ei sovittua sulakekokoa esiintynyt. Mikäli tällaista oikeutta ei ollut, asianosaiset ovat lisäksi erimieliset siitä, onko J hyväksynyt sovelletun laskutusperusteen.

Sulakkeen koko on ollut sähkön hintaan vaikuttava sähköntoimitussopimuksen olennainen ehto, jonka muuttamiseen energialaitoksella ei ole ollut oikeutta, ellei muutos ole perustunut itse sopimukseen tai J ole muutosta hyväksynyt.

J:n solmimassa sopimuksessa ei ole ehtoa siitä, että sähkön toimittaja voi yksipuolisesti muuttaa laskutuksen perusteena olevaa sulakekokoa eikä tällainen ehto olisi välttämättä päteväkään. Sopimuksen nojalla noudatettavien sähköntoimitusehtojen kohdan 5.1 mukaan sähkölaitos laskuttaa sähkönkäyttäjäänsä sähkönkäyttömahdollisuuden ylläpidosta sekä käytetystä sähköstä vahvistettujen tariffien perusteella. Tästä ei voida johtaa sähkön toimittajalle oikeutta sähkön käyttäjän suostumuksetta käyttää laskutusperusteena sovittua suurempaa sulakekokoa sillä perusteella, että myöhemmin vahvistetun tariffin mukaisesta sulakeporrastuksesta puuttuu sovittu sulakekoko. Energialaitoksella ei siten ole ollut sopimuksen perusteella oikeutta muuttaa laskutusperustetta.

Energialaitos on ilmoittanut käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla tariffimuutoksesta sanomalehdissä ja merkinnyt sulakekoon 160 A J:lle lähetettyihin sähkölaskuihin. Ottaen huomioon sulakekoon muutoksen merkityksen J:n sähkömaksuihin energialaitoksen olisi tullut erityisesti ilmoittaa tariffimuutoksesta ja sen merkityksestä J:lle. Saatuaan tällaisen ilmoituksen J olisi ollut velvollinen reklamoimaan uhalla, että uusi tariffi muuten tuli häntä sitovaksi. Kun J on kiistänyt tulleensa tietoiseksi uusista laskutusperusteista, joista on ilmoitettu vain yllä mainituin tavoin, laskujen maksaminen 26.10.1993 saakka huomautuksitta ei osoita hänen hyväksyneen laskutusperusteen muutosta.

Kaupunki ei ole esittänyt muutakaan perustetta laskutuksen muuttamiseen J:n kannalta epäedullisemmaksi kuin tehty sopimus edellytti. Kaupunki on siten rikkonut sopimuksen.

Kaupunki on myöntänyt J:n kuittausvaatimusta koskevan laskelman määrältään oikeaksi. Laskelmassa korot on laskettu 15.11.1996 saakka eli 22 päivää yli kuittausvaatimuksen esittämispäivän 24.10.1996. Kun J:n laskelman mukaisesta 57 063,90 markasta vähennetään pääomaosuudelle 24 811,25 markalle 22 päivältä laskettu 16 prosentin korko 242,60 markkaa, saadaan J:n vastasaatavan määräksi 24.10.1996 saakka laskettuine korkoineen 56 821,30 markkaa.

Esitetyillä perusteilla J on oikeutettu käyttämään mainittua 56 821,30 markan saatavaansa kaupungilta tämän kanteessa tarkoitetun, J:n saatavaa pienemmän saatavan kuittaukseen. Kuittauspäivä on 24.10.1996.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan siltä osin kuin J:n kuittausvaatimus on hylätty ja J velvoitettu suorittamaan Kokkolan kaupungille sähkölaskuihin perustuvaa saatavaa.

J:n 24.10.1996 esittämä kuittausvaatimus hyväksytään. Kaupungin sähkölaskuihin perustuva suoritusvaatimus hylätään. J vapautetaan suorittamasta käräjäoikeuden ja hovioikeuden hänen maksettavakseen määräämää saatavaa.