30.4.1998

Kanne Helsingin käräjäoikeudessa

Osakeyhtiö C kertoi PSP-rahoitus Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että sen tuontihuolinnasta oli vastannut keväästä 1992 alkaen Huolintarengas Oy. PSPrahoitus Oy:n ja Huolintarengas Oy:n välillä oli solmittu 5.12.1990 ja 11.1.1991 päivätty sopimus laskusaatavien rahoittamisesta. Kyseisen factoringsopimuksen perusteella Huolintarengas Oy oli siirtänyt asiakassaamisensa Oy:ltä PSP-rahoitus Oy:lle sanottuun sopimukseen perustuvien saatavien vakuudeksi. Asiakkaalle lähetetyissä laskuissa oli maininta siitä, että saatavat oli PSP-rahoitus Oy:n kanssa tehdyn sopimuksen perusteella sitovasti siirretty PSP-rahoitus Oy:lle ja toissijaisesti Postipankki Oy:lle. Osa Huolintarengas Oy:n laskuihin sisältyvistä laskutusyksiköistä oli laskutushetkellä jo ansaittuja ja osa vielä ei-ansaittuja eli sellaisia saamisia, joihin liittyvä Huolintarengas Oy:n vastasuoritus oli vielä tekemättä. Näitä ei-ansaittuja saatavia olivat muun muassa tulliviranomaisille suoritettavat tullit ja verot, jotka Huolintarengas Oy suoritti tullille vasta myöhemmin ja jotka olivat siten aina laskutushetkellä suorittamatta.

Osakeyhtiö C oli suorittanut Huolintarengas Oy:n laskujen perusteella PSP-rahoitus Oy:lle Huolintarengas Oy:n PSP-rahoitus Oy:lle siirtämiä saatavia yhteensä 186 003 markkaa. Huolintarengas Oy oli asetettu konkurssiin 7.8.1992. Tällöin oli todettu, että huolitsija ei ollut suorittanut tullilaitokselle kaikkia osakeyhtiö C:n tulleja ja veroja, vaan yhteensä 125 472 markan suuruinen summa oli jäänyt suorittamatta. Tullilain 44 §:n perusteella osakeyhtiö C oli joutunut maksamaan kyseisen summan toistamiseen tullilaitokselle.

Osakeyhtiö C:n PSP-rahoitus Oy:lle maksamilta tullien ja verojen suorituksilta oli puuttunut maksuperuste. Osakeyhtiö C:n maksusuojan kannalta oli keskeistä ensinnäkin, että velkakirjalain 27 §:n mukaan siirto ei tuottanut PSP-rahoitus Oy:lle osakeyhtiö C:hen nähden parempaa oikeutta kuin mitä Huolintarengas Oy:llä oli. Toisaalta kyseenalaista oli, voiko PSPrahoitus Oy saada velkakirjalain 31 §:n 1 momentin mukaista siirtosuojaa, koska kyseessä oli ollut niin sanotun ei-ansaitun saatavan siirto, johon liittyvä velkojainsuoja täyttyisi vasta silloin, kun saatava oli ansaittu eli tässä tapauksessa tullit ja verot maksettu. Huolintarengas Oy:n jättäessä osakeyhtiö C:n tullit ja verot maksamatta PSP-rahoitus Oy ei voinut saada väitesuojaa kyseisten osakeyhtiö C:n perusteettomasti maksamien suoritusten suhteen.

Osakeyhtiö C vaati, että PSP-rahoitus Oy velvoitetaan maksamaan sille laskuihin sisältyneet tullien ja verojen osuudet yhteensä 125 472 markkaa korkoineen kunkin laskun maksupäivästä tai toissijaisesti 3.2.1995 eli kuukauden kuluttua maksuvaateen esittämispäivästä lukien.

Vastaus

PSP-rahoitus Oy vastusti kannetta seuraavilla perusteilla:

Kanteessa mainitut laskut oli pätevästi siirretty PSPrahoitus Oy:lle, erääntyneet ja maksettu ennen Huolintarengas Oy:n konkurssin alkamista. Huolintarengas Oy oli jättänyt maksamatta tullit ja verot sen ja osakeyhtiö C:n välisen sopimuksen vastaisesti. Sillä seikalla, että osakeyhtiö C:lle oli mahdollisesti syntynyt sen ja Huolintarengas Oy:n väliseen sopimukseen perustuva vahingonkorvaussaatava, ei ollut vaikutusta PSP-rahoitus Oy:n asemaan.

Huolintarengas Oy:n sopimusrikkomukseen perustuva vahingonkorvaussaatava oli konkurssissa valvottava saatava, joka oli syntynyt sen seurauksena, että Huolintarengas Oy ei ollut tehnyt sopimuksenmukaista vastasuoritusta eli suorittanut ennalta laskuttamiaan tulleja ja veroja. PSP-rahoitus Oy ei ollut ollut huolintasopimuksen osapuoli eikä se siten ollut vastuussa Huolintarengas Oy:lle kuuluvista sopimusvelvoitteista. PSP-rahoitus Oy:llä ei voinut olla tietoa Huolintarengas Oy:n mahdollisista tulevista sopimusrikkomuksista, joiden perusteella osakeyhtiö C:lle tulisi syntymään vahingonkorvaussaatava.

Väite siitä, että ei-ansaitun saatavan siirtäminen PSPrahoitus Oy:lle johtaisi PSP-rahoitus Oy:n velvollisuuteen maksaa takaisin osakeyhtiö C:n maksut, oli perusteeton. Osakeyhtiö C oli ollut Huolintarengas Oy:n asiakkaana velvollinen suorittamaan erääntyneet ja maksuperusteiltaan oikeat laskusaatavat. Huolintarengas Oy:n konkurssi oli aiheuttanut osakeyhtiö C:lle varallisuusoikeudellisen menetyksen, jonka korvaamisesta PSP-rahoitus Oy ei ollut vastuussa. Se seikka, että Huolintarengas Oy:n laskusaatavat olivat rahoitussopimuksen perusteella kiertäneet PSP-rahoitus Oy:n kautta, ei ollut saattanut osakeyhtiö C:tä huonompaan asemaan verrattuna siihen tilanteeseen, että laskut olisi maksettu suoraan Huolintarengas Oy:lle. Mikäli PSP-rahoitus Oy joutuisi suorittamaan vaaditun saatavan osakeyhtiö C:lle, saisi osakeyhtiö C perusteetonta etua suhteessa Huolintarengas Oy:n konkurssipesän muihin velkojiin.

Käräjäoikeuden tuomio 24.8.1995

Käräjäoikeus totesi, että kyseessä olevassa tapauksessa velallinen oli maksanut pantiksisaajalle erääntyneen saatavan ennen konkurssin alkamista. Kysymys ei ollut esineoikeudellisesta suojasta konkurssipesän velkojia kohtaan, vaan siitä, mikä oli velallisen väiteoikeus siirronsaajaa vastaan.

Käräjäoikeus katsoi velallisella olevan siirronsaajaa kohtaan sama oikeus pidättyä suorituksesta kuin sillä olisi perussuhteen osapuolta kohtaan. Kysymyksessä olevaan asiaan ei sovellettu kuluttajansuojalakia, joten velallisella ei ollut kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n perusteella oikeutta esittää vaatimuksia suorituksen jälkeen. Asiassa jäi siten ratkaistavaksi kysymys siitä, oliko velallisella siirronsaajaan kohdistuvia oikeuksia velkakirjalain 27 §:n tai perusteettoman edun palautusta koskevien oikeusohjeiden mukaan tilanteessa, jossa velallinen oli jo suorittanut siirronsaajalle maksun ja perussuhteen sopijakumppani eli siirtäjä ei täyttänyt sopimustaan.

Käräjäoikeus katsoi, että velallinen sai velkakirjalain 1 §:n mukaan passiivisen väiteoikeuden eli oikeuden pidättyä suorituksestaan. Velkakirjalaki ei tuottanut velalliselle aktiivista väiteoikeutta eli oikeutta vaatia takaisin jo maksettua suoritusta esimerkiksi kaupanpurkutapauksissa tai oikeutta vaatia vahingonkorvausta. Siten myös velkakirjalain 27 §:n säännös, toisin kuin kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §, antoi velalliselle ainoastaan passiivisen väiteoikeuden eli velallinen voi pidättäytyä maksusta. Säännös ei antanut velalliselle aktiivista väiteoikeutta siirronsaajaa kohtaan ja siten velallinen ei voinut velkakirjalain 27 §:n nojalla vaatia siirronsaajaa maksamaan takaisin suoritettua maksua.

Velalliselle saattoi syntyä oikeus vaatia maksu takaisin perusteetonta etua koskevien oikeusperiaatteiden nojalla. Tällä perusteella maksu voitaisiin määrätä palautettavaksi vain, jos se olisi ollut velallisen ja sopimuskumppanin välisessä sopimussuhteessa perusteeton. Huolintarengas Oy oli sen ja osakeyhtiö C:n välisessä sopimussuhteessa ollut velvollinen maksamaan tullimaksut valtiolle. Huolintarengas Oy oli voinut pätevästi laskuttaa osakeyhtiö C:ltä tullimaksut jo ennen kuin se oli maksanut ne valtiolle ja siten täyttänyt oman sopimusvelvoitteensa. Tämän vuoksi asiassa ei ollut merkitystä sillä, että tullauspäätös oli tehty vasta laskujen erääntymisen jälkeen. Huolintarengas Oy oli sittemmin jättänyt täyttämättä sen ja osakeyhtiö C:n välisen sopimuksen, kun se ei ollut maksanut tullimaksuja tullilaitokselle, mistä oli aiheutunut vahinkoa osakeyhtiö C:lle, kun se oli joutunut tullilain 44 §:n perusteella maksamaan maksut valtiolle. Tästä ei kuitenkaan ollut seurauksena, että osakeyhtiö C:n velvollisuutta maksaa kyseiset laskut sen ja Huolintarengas Oy:n välisen sopimussuhteen mukaan olisi arvioitava toisin. Koska osakeyhtiö C olisi ollut velvollinen maksamaan laskut Huolintarengas Oy:lle, PSP-rahoitus Oy ei ollut saanut perusteetonta etua.

Kerrotuilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.10.1996

Osakeyhtiö C valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Osakeyhtiö C:n tuontihuolinnasta on keväästä 1992 lähtien vastannut Huolintarengas Oy. Huolintarengas Oy on sen ja PSP-rahoitus Oy:n välillä 5.12.1990 ja 11.1.1991 solmitun laskusaatavien rahoittamista koskevan sopimuksen mukaisesti siirtänyt huolintasopimukseen perustuvat laskusaatavansa osakeyhtiö C:ltä ensisijaisesti PSP-rahoitus Oy:lle ja toissijaisesti Postipankki Oy:lle rahoitussopimukseen perustuvien saatavien vakuudeksi. Osakeyhtiö C on maksanut huolintalaskujen mukaiset määrät 186 003 markkaa siirronsaajalle PSP-rahoitus Oy:lle. Konkurssiin 7.8.1992 asetettu Huolintarengas Oy on kuitenkin laiminlyönyt tilittää PSP-rahoitus Oy:lle siirtämiinsä huolintalaskuihin sisältyneiden verojen ja tullien osuuden 125 472 markkaa tullilaitokselle. Tämän vuoksi osakeyhtiö C on joutunut maksamaan tullien ja verojen osuuden uudelleen tullilaitokselle tuolloin voimassa olleen tullilain 44 §:n mukaisesti.

Asiassa on kysymys siitä, voiko osakeyhtiö C kohdistaa suoritustensa palautusvaatimuksen tulleja ja veroja koskevalta osalta laskusaatavien siirronsaajana ja suoritusten vastaanottajana olevaan PSP-rahoitus Oy:öön.

Velkakirjalain 27 §:n säännöksestä ilmenevän periaatteen mukaan tavallisen saatavan siirronsaaja ei voi saada parempaa oikeutta kuin siirtäjällä oli. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että velallinen voi, jos häneen kohdistetaan vaatimuksia, esittää siirronsaajaa kohtaan samat perussuhdetta koskevat väitteet kuin siirtäjää vastaan. Tulkinnanvaraista sitä vastoin on, voiko velallinen tähän periaatteeseen nojautuen esittää vaatimuksia siirronsaajaa kohtaan, jos hän on jo tehnyt suorituksia tälle. Suorituksen vastaanottamiseen liittyy tosin odotuksia sen pysyvyydestä. Mitään ratkaisevaa oikeudellista eroa näiden kahden tilanteen välillä on kuitenkin vaikea nähdä. Tosiasiallisesti on pikemminkin kysymys saman asian eri vaiheista. Tämä merkitsee, että velalliselle tarkoitettu suoja jäisi vaillinaiseksi, ellei hänelle myönnettäisi oikeutta esittää myös nyt kysymyksessä olevan kaltaista perussuhdetta koskevaa vaatimusta. Näin on asia etenkin sellaisessa tapauksessa, jossa aihe vedota suorituksen perusteettomuuteen ilmenee vasta sen jälkeen, kun velallinen on kokonaan tai osaksi täyttänyt sopimusvelvoitteensa.

Nämä seikat puoltavat tulkintaa, jonka mukaan velallisena oleva tavaran tai palveluksen ostaja voi esittää suorituksen palautusvaatimuksia saatavan siirronsaajana ja suoritusten vastaanottajana olevaa rahoitusyhtiötä kohtaan esillä olevan laatuisessa rahoitustilanteessa, jossa vallitsee myyjän toiminnan tuloksellisuuteen ja laajuuteen liittyvä intressiyhteys myyjän ja rahoitusyhtiön välillä. Tällaiseen tulkintaan on päädytty myös Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1996:128, joka koski samaa rahoitussopimusta kuin esillä oleva asia.

Tämän mukaisesti PSP-rahoitus Oy on Huolintarengas Oy:n jätettyä tilittämättä tullit ja verot velvollinen palauttamaan osakeyhtiö C:lle tältä vastaanottamansa suoritukset tulleja ja veroja vastaavalta osalta, yhteensä 125 472 markkaa. Tätä kannanottoa ei muuta se, että Huolintarengas Oy on laskujen siirtämisen ja suoritusten vastaanottamisen jälkeen asetettu konkurssiin ja että siltä oleva palautussaatava siten olisi tavallinen konkurssisaaminen ja tällaisena mahdollisesti vähempiarvoinen kuin PSP-rahoitus Oy:ltä vaadittuna.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Kanne hyväksytään ja PSP-rahoitus Oy velvoitetaan palauttamaan osakeyhtiö C:lle 125 472 markkaa 16 prosentin korkoineen 3.2.1995 lukien.