25.3.1998

Pakkohuutokauppa

Saarijärven piirin nimismies toimitti Saarijärven kaupungin tekemästä hakemuksesta 5.4.1995 pakkohuutokaupan, jossa myytiin Saarijärven Saha Ky:n omistamat Saarijärven kaupungin Lanneveden kylässä sijaitsevat tilat Lanneveden Saha RN:o 3:138, Lanneveden Saha I RN:o 2:48, Lanneveden Saha II RN:o 2:71, Tyynelä RN:o 3:61, Saarijärven Saha RN:o 3:185 ja Sahalämpö RN:o 3:197.

Velkojainkeskustelussa Kera Oy teki muistutuksen Suomen Yhdyspankki Oy:n valvontaa vastaan ja katsoi, että pankin etuoikeusvaatimus oli hylättävä, koska pankin valvomien velkakirjojen perusteella oli kiinnitysten kohteen osittain tuhouduttua maksettu kiinnitystenhaltijoille vakuutuskorvauksia. Koska maksusta oli tehty merkintä haltijavelkakirjoihin, niiden haltija ei voinut olla perustellusti vilpittömässä mielessä.

Ulosottomies hylkäsi pankin valvonnan, koska kiinnitetyille velkakirjoille merkittyjen todistusten mukaan niihin perustuvat velkasuhteet olivat ennen velkakirjojen luovutusta pankille tapahtuneen maksun johdosta lakanneet eikä pankki velkakirjoihin tästä seikasta merkityn todistuksen vuoksi ollut saadessaan velkakirjat hallintaansa ollut vilpittömässä mielessä.

Valitus Keski-Suomen lääninhallitukselle

Saarijärven Saha Ky valitti lääninhallitukseen ja vaati muun ohella, että Suomen Yhdyspankki Oy:n valvonta hyväksytään.

Lääninhallituksen päätös 19.2.1996

Lääninhallitus lausui päätöksessään, että pakkohuutokauppavalvontapöytäkirjojen liitteinä olevista haltijavelkakirjoista ilmenivät Vakuutusyhtiö Pohjolan niihin tekemät maksumerkinnät. Niiden mukaan kiinnitysten kohteena olevaan omaisuuteen kohdistuneen palovahingon takia suoritettujen vakuutuskorvausten johdosta velkakirjojen sisällöt olivat tulleet kokonaan suoritetuiksi 20.5.1990. Näin ollen velkakirjoihin perustuvat velkasuhteet olivat maksun johdosta lakanneet ennen niiden 17.8.1992 Suomen Yhdyspankki Oy:lle tapahtunutta luovutusta. Koska Suomen Yhdyspankki Oy:n luovutuksensaajana oli pitänyt havaita velkakirjoihin tehdyt maksumerkinnät, se ei ollut voinut olla velkakirjalain 15 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa vilpittömässä mielessä, vaikka haltijavelkakirjoihin oli tehty kiinnitysten uudistamista koskevat merkinnät. Lääninhallitus hylkäsi Saarijärven Saha Ky:n valituksen.

Vaasan hovioikeuden päätös 9.10.1996

Saarijärven Saha Ky valitti hovioikeuteen ja vaati, että lääninhallituksen päätös kumotaan ja kiinteistöjen pakkohuutokauppa palautetaan ulosottomiehelle uudelleen toimitettavaksi.

Hovioikeus lausui, että Saarijärven tuomiokunnan arkistokäsittelyssä oli lääninhallituksen päätöksen perusteluissa mainittujen velkakirjojen maksamisen vakuudeksi 24.5.1982 vahvistettu kiinteistökiinnitys, joka oli uudistettu haltijalle vakuudeksi 20.5.1992. Suomen Yhdyspankki Oy oli kiinteistön pakkohuutokaupassa esittänyt nämä hallussaan olleet velkakirjat ja valvonut näiden velkakirjojen tuottamin etuoikeuksin limiittisopimukseen perustuvan shekkitililuoton pääomaa ja korkoa. Kun tätä valvontaa vastaan oli velkojien keskustelussa tehty muistutus, ei pakkohuutokaupan toimittaneen ulosottomiehen olisi tullut pakkohuutokauppamenettelyssä ratkaista aineellista ja erillisessä oikeudenkäynnissä ratkaistavaksi tulevaa kysymystä pankin vilpittömän mielen olemassaolosta ja hylätä pankin valvontaa, vaan pankin saatava olisi tullut merkitä velkojainluetteloon merkinnöin sen riitaisuudesta. Pakkohuutokauppaa toimitettaessa oli siten menetelty virheellisesti.

Hovioikeus kumosi lääninhallituksen päätöksen ja siinä tarkoitetun pakkohuutokaupan. Hovioikeus palautti asian Saarijärven piirin nimismiehelle, jonka oli toimitettava uusi pakkohuutokauppa hovioikeuden päätöksen saatua lainvoiman.

Perustelut

Suomen Yhdyspankki Oy on valvonut 5.4.1995 toimitetussa pakkohuutokaupassa Sa Sa Timber Oy:n shekkitililuoton perusteella 301 164,90 markan suuruisen saatavan sille laskettavine korkoineen Saarijärven Saha Ky:n (velallinen) kyseisen saatavan vakuudeksi luovuttamien pakkohuutokaupan kohteena oleviin kiinteistöihin kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen nojalla. Velkojainkeskustelussa eräs toinen velkoja on tehnyt väitteen, että Suomen Yhdyspankki Oy:llä ei ollut sanottujen kiinnitysten tuottamaa etuoikeutta. Ulosottomies on hylännyt pankin valvonnan eikä sitä ole merkitty velkojainluetteloon. Pankki ei ole hakenut muutosta velkojainluetteloon.

Pakkohuutokaupan toimittamishetkellä voimassa olleen ulosottolain 9 luvun 1 §:n mukaan ulosottomiehen menettelystä sai valittaa ulosotonhaltijalle. Ulosottolaissa ei ole nimenomaisesti rajoitettu velallisen valitusoikeutta. Ulosotto-oikeudessa, kuten prosessioikeudessa yleensäkin, vallitsevan periaatteen mukaan valitusoikeus on vain niillä, joiden oikeudelliseen asemaan ratkaisu vaikuttaa haitallisesti. Siten velallisella ei ole oikeutta valittaa sellaisista kysymyksistä, jotka koskevat pelkästään velkojien keskinäisiä oikeuksia. Koska asiassa ei ole ilmennyt, että Suomen Yhdyspankki Oy:n etuoikeusvaatimuksen hylkääminen voisi vaikuttaa haitallisesti velallisen oikeudelliseen asemaan, alempien oikeusasteiden ei olisi tullut tutkia tältä osin velallisen tekemää valitusta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja lääninhallituksen lausunnot poistetaan Suomen Yhdyspankki Oy:n valvontaa koskevalta osalta. Pakkohuutokauppa jää siis pysyväksi.