16.2.1998

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi syytteessään, että A oli 27.1.1994 Helsingissä anastanut syksyllä 1993 korvausta vastaan A:lle ja tämän aviovaimolle vain säilytettäväksi annetun, Uudenmaan Monipalvelu Oy:n omistaman, Oy Russian Room Ltd:n hallitseman Juri Repinin maalaaman taulun myymällä sen vilpittömässä mielessä olleelle Kosti Uusitalolle 35 000 markalla. Sen vuoksi syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kavalluksesta.

Asianomistajina Oy Russian Room Ltd ja Oy Deveka Ab, joka ilmoitti taulun omistusoikeuden siirtyneen sille Uudenmaan Monipalvelu Oy:ltä, yhtyivät syytteeseen.

A:n vastaus

A kiisti syytteen kavalluksesta ja vaati, että syyte hylätään. A ilmoitti olleensa toimeksiannon perusteella oikeutettu myymään taulun. Hän ei ollut voinut tilittää rahoja, koska hän ei ollut tiennyt taulun oikeaa omistajaa.

Käräjäoikeuden tuomio 13.2.1996

Esitetyn todistelun perusteella käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, ettei taulun omistajatahon ja A:n välillä ollut ollut myyntitoimeksiantosopimusta kyseisestä taulusta. A:lla oli ollut oikeus vastaanottaa taulusta tarjouksia. Näyttämättä oli jäänyt, että taulun omistajataho olisi hyväksynyt jonkin tehdyn myyntitarjouksen taulusta. Käräjäoikeus katsoi, että taulu oli ollut A:n hallussa laillisesti.

Asiassa oli selvitetty, että A oli omissa nimissään myynyt taulun 35 000 markan hinnasta Kosti Uusitalon kanssa tekemällään sopimuksella Riitta Uusitalolle. Taulun arvosta ei ollut asiassa esitetty luotettavaa selvitystä. Näin ollen käräjäoikeus katsoi taulun arvoksi myyntihinnan 35 000 markkaa. A oli näin ollen luvatta myynyt laillisesti hallussaan ollutta irtainta omaisuutta ja pitänyt tuosta kaupasta saamansa kauppahinnan itsellään.

Käräjäoikeus totesi, ettei tämän oikeudenkäynnin kohteena ollut selvittää taulun oikeaa omistajaa. Todistaja oli kertonut, että taulun oli omistanut syksystä 1993 - 27.1.1994 saakka Uudenmaan Monipalvelu Oy. Sittemmin taulun oli muun irtaimiston ohella ostanut Oy Deveka Ab.

Käräjäoikeus totesi, että A:n väite, ettei hän ollut voinut toimittaa rahoja taulun myyjälle ei ollut uskottava. A:n oli täytynyt olla tietoinen kenen kanssa taulun säilytyssopimus tai muu sopimus oli tehty ja joka tapauksessa A:n oli täytynyt jo entisen pankinjohtajan ammattinsa vuoksi olla tietoinen siitä, että epäselvissä tapauksissa oli mahdollista tallettaa rahat oikean omistajan lukuun. A oli myöntänyt, että syytteessä tarkoitettuna aikana taulun oli omistanut Uudenmaan Monipalvelu Oy. Käräjäoikeus totesi, että A olisi voinut tilittää taulun kaupasta saamansa rahat sopimuskumppanilleen. A ei ollut vieläkään tilittänyt tai tallettanut rahoja ulosotonhaltijalle tai pankkiin taulun omistajan lukuun. Näin ollen käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana vastaajan väitettä siitä, että kyse olisi ollut ainoastaan rahojen palauttamisongelmasta.

Käräjäoikeus katsoi näin ollen selvitetyksi, että A oli 27.1.1994 Helsingissä anastanut syksyllä 1993 korvausta vastaan hänelle säilytettäväksi luovutetun Uudenmaan Monipalvelu Oy:n omistaman ja Oy Russian Room Ltd:n hallitseman Juri Repinin maalaaman taulun myymällä sen Kosti Uusitalon välityksin tämän vaimolle Riitta Uusitalolle 35 000 markan hinnalla. A oli pitänyt itsellään tuon kauppahinnan.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 28 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla kavalluksesta ehdolliseen 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.12.1996

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte hylätään.

Hovioikeus lausui perusteluinaan, että käräjäoikeudessa todistajana kuultu A:n puoliso oli ilmoittanut olevansa varma siitä, että henkilö, joka oli antanut syytteessä mainitun taulun todistajan galleriassa säilytettäväksi, oli samalla antanut suostumuksensa taulun myyntiin. Näin ollen ja ottaen huomioon toimeksiantajan allekirjoittaman, 7.6.1993 päivätyn, ravintola Saslikin henkilökunnalle osoitetun kirjoituksen sisältö, jonka mukaan taulu luovutetaan välittömästi myytäväksi, hovioikeus katsoi, että A oli voinut lähteä siitä, että toimeksianto oli koskenut myös taulun myyntiä.

A ei kuitenkaan ollut taulun myytyään ja kauppahinnan saatuaan tilittänyt myynnistä saatuja varoja taulun omistajalle. Kun ei ollut selvitetty hänen edes yrittäneen tehdä tilitystä tai selvittää toimeksiannon antajalta taulun mahdollisesti muuttunutta omistajaa, A oli jättämällä tilitysvelvollisuuden täyttämättä syyllistynyt kavallukseen. A:n hovioikeudessa esittämällä selvityksellä lääninhallitukselle 27.3.1996 tehdystä 25 000 markan talletuksesta ei ollut vaikutusta hänen menettelynsä syyksiluettavuuteen.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Perustelut

Syytteessä A:lle on vaadittu rangaistusta kavalluksesta, joka oli tapahtunut siten, että hän oli anastanut hallussaan toimeksiannon perusteella säilytettävänä olleen taulun myymällä sen.

Hovioikeus on tuomiossaan katsonut A:n voineen lähteä siitä, että toimeksianto oli koskenut myös taulun myyntiä, ja lukenut A:n syyksi sen, ettei A taulun myytyään ja kauppahinnan saatuaan ollut tilittänyt myynnistä saatuja varoja taulun omistajalle. Kun ei ollut selvitetty hänen edes yrittäneen tehdä tilitystä tai selvittää toimeksiannon antaneelta henkilöltä taulun mahdollisesti muuttunutta omistajaa, hovioikeus on katsonut A:n jättämällä tilitysvelvollisuutensa täyttämättä syyllistyneen kavallukseen.

Tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Tämä tarkoittaa sitä, ettei syyksilukeminen saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteessä on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. A on tosin käräjäoikeudessa kiistäessään syytteen sillä perusteella, että hän oli ollut oikeutettu myymään taulun, tuonut esiin myynnistä saamiensa varojen tilittämiseen liittyneitä seikkoja. Syyttäjä ei kuitenkaan ole rangaistusvaatimuksensa tueksi vedonnut siihen, ettei A taulun myytyään ja kauppahinnan saatuaan ole tilittänyt myynnistä saatuja varoja taulun omistajalle. Hovioikeus on siten lukenut A:n syyksi sellaisen teon, josta hänelle ei ole vaadittu rangaistusta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte A:ta vastaan hylätään ja A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.