18.12.1998

Hakemus Äänekosken käräjäoikeudessa

B Finnish Document Service FDS Oy:n hallituksen puheenjohtajana kertoi käräjäoikeudelle 15.10.1996 toimittamassaan hakemuksessa, että yhtiö oli 3.1.1996 asetettu konkurssiin ja että konkurssipesän velkojainkokous oli 19.9.1996 hyväksynyt kaupan, jolla pesänhoitaja asianajaja A oli 27.3.1996 myynyt konkurssipesään kuuluneet koneet ja laitteet Pihtiputaan Osuuspankille 80 000 markan kauppahinnasta. Koska omaisuutta ei ollut myyty pesän kannalta edullisimmalla tavalla, B vaati konkurssisäännön 71 ja 83 §:n nojalla, että velkojainkokouksen päätös kumotaan.

Hakemuksesta kuultuna A vaati sen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden päätös 14.4.1997

Käräjäoikeus katsoi lausumillaan perusteilla, että omaisuutta ei ollut myyty konkurssisäännön 71 §:n 2 momentin mukaisesti konkurssipesän kannalta edullisimmalla tavalla ja kumosi velkojainkokouksen päätöksen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 18.12.1997

Yhtiön konkurssipesä edustajanaan toimitsijamies A valitti hovioikeuteen ja vaati hakemuksen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi oikeuskäytännössä katsotun, ettei konkurssipesän toimitsijamiehellä ollut oikeutta hakea muutosta oikeuden päätökseen, jolla velkojainkokouksen päätös oli kumottu (KKO 1958 II 62) ja lausui, että nyt kysymyksessä oleva velkojainkokouksen päätös oli koskenut pesänhoitajan suorittamaa pesän omaisuuden myyntiä. Käräjäoikeus oli katsonut, että konkurssipesä ei ollut myynyt omaisuutta konkurssisäännön 71 §:n 2 momentin edellyttämällä, pesän kannalta edullisimmalla tavalla. Pesänhoitajalla oli konkurssisäännön 70 §:n mukaan vahingonkorvausvelvollisuus pesälle aiheuttamastaan vahingosta. Näin ollen käräjäoikeuden päätös koski häntä itseään ja hänellä oli oikeus hakea siihen muutosta. Sen vuoksi hovioikeus tutki valituksen pesänhoitajan tekemänä.

Hovioikeus katsoi lausumillaan perusteilla, että konkurssipesä oli myynyt omaisuuden konkurssisäännön 71 §:n 2 momentin tarkoittamalla pesän kannalta edullisimmalla tavalla ja kumosi käräjäoikeuden päätöksen.

Perustelut

Finnish Document Service FDS Oy:n konkurssipesän velkojainkokouksen hyväksyttyä 19.9.1996 tekemällään päätöksellä 27.3.1996 tehdyn kaupan, jolla konkurssipesän uskottu mies asianajaja A oli myynyt konkurssipesään kuulunutta omaisuutta, käräjäoikeus on asiassa 14.4.1997 antamallaan päätöksellä kumonnut velkojainkokouksen päätöksen sillä perusteella, ettei omaisuutta ollut myyty konkurssisäännön 71 §:n 2 momentin edellyttämällä pesän kannalta edullisemmalla tavalla. Asiassa on ensin ratkaistava kysymys siitä, onko A:lla pesänhoitajana ollut oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen.

Konkurssisäännön 69 §:stä ilmenevän periaatteen mukaan konkurssivelkojilla on eräin laissa mainituin rajoituksin päätösvalta konkurssipesän hallintoa ja selvitystä koskevissa asioissa. Näihin kuuluu myös pesän omaisuuden myynnistä päättäminen. Kun velkojainkokous päättää pesän omaisuuden myynnistä, pesänhoitajalla ei ole asiassa äänioikeutta. Hän ei myöskään voi oikeudessa moittia velkojien päätöstä vaan hänen on pantava se täytäntöön, ellei päätös ole lain vastainen. Moiteoikeuden puuttuminen voidaan päätellä myös konkurssisäännön 84 §:n 2 momentin säännöksestä, jonka mukaan sanottu oikeus on velallisella ja velkojilla. Johdonmukaista tämän kanssa on, ettei pesänhoitaja voi myöskään hakea muutosta tuomioistuimen ratkaisuun, jolla velkojainkokouksen päätös omaisuuden myyntiä koskevassa asiassa on kumottu.

A:ta on kuultu käräjäoikeudessa pesänhoitajana velkojainkokouksen päätöksen moitetta koskeneen hakemuksen johdosta. Se ei kuitenkaan sinänsä perusta A:lle muutoksenhakuoikeutta. Vaikka kysymyksessä onkin ollut A:n pesänhoitajana tekemä kauppa, käräjäoikeuden edellä selostettu päätös ei kuitenkaan ole voimassa häntä vastaan samalla tavalla kuin jos se olisi annettu oikeudenkäynnissä, jossa hän itse olisi ollut asianosaisena.

Sanotuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A:lla ole ollut oikeutta valittaa kysymyksessä olevasta käräjäoikeuden päätöksestä ja ettei hovioikeuden niin ollen olisi tullut hänen valituksestaan tutkia asiaa.

Esittelijän mietintö

Nuorempi oikeussihteeri Heiskanen: Finnish Document Service FDS Oy:n konkurssipesän velkojainkokous on 19.9.1996 hyväksynyt kaupan, jolla konkurssihallinto on 27.3.1996 myynyt konkurssipesään kuuluneet koneet ja laitteet Pihtiputaan Osuuspankille. Konkurssivelallinen on moittinut velkojainkokouksen päätöstä käräjäoikeudessa ja käräjäoikeus on kumonnut päätöksen, koska konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta ei ollut myyty pesän kannalta edullisimmalla tavalla. Velallinen ja velkojat ovat tyytyneet käräjäoikeuden päätökseen. Asiassa on ensinnä kysymys siitä, onko konkurssipesän pesänhoitajalla ollut oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden päätökseen.

Konkurssisäännön 69 §:stä ilmenevän periaatteen mukaan konkurssivelkojilla on siinä mainituin rajoituksin päätösvalta konkurssipesän hallintoa ja selvitystä koskevissa asioissa. Kun velkojat päättävät velkojainkokouksessa pesän omaisuuden myynnistä, pesänhoitajalla ei ole äänioikeutta. Pesänhoitajalla ei ole myöskään oikeutta moittia velkojien tekemää päätöstä, mikä käy ilmi myös konkurssisäännön 84 §:n 2 momentin säännöksestä, jonka mukaan moiteoikeus on velallisella ja velkojilla. Pesänhoitajan moiteoikeus olisi myös selvässä ristiriidassa velkoja-autonomiaan pohjautuvan pesänselvitys ja -hallintomallin kanssa.

A:lle on varattu pesänhoitajana tilaisuus tulla kuulluksi velkojainkokouksen päätöksen moiteasiaa käsiteltäessä. Käräjäoikeuden päätös ei kuitenkaan ole voimassa A:ta vastaan samalla tavalla kuin jos se olisi annettu oikeudenkäynnissä, jossa hän itse olisi ollut asianosaisena.

Edellä oleville perusteilla Korkein oikeus katsonee, ettei A:lla ole ollut oikeutta valittaa kysymyksessä olevasta käräjäoikeuden päätöksestä. Sen vuoksi hovioikeuden ei olisi tullut hänen valituksestaan tutkia asiaa.

Edellä esitetyillä perusteilla Korkein oikeus lausunee päätöslauselmanaan seuraavaa:

Hovioikeuden tuomio kumotaan. A:n valitus jätetään tutkimatta. Käräjäoikeuden päätös jää siis pysyväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. A:n valitus jätetään tutkimatta. Käräjäoikeuden päätös jää siis pysyväksi.