KKO:1998:157
- Asiasanat
- Tapaturmakorvaus - Työntekijän tapaturmakorvaus
- Tapausvuosi
- 1998
- Antopäivä
- Diaarinumero
- VA97/176
- Taltio
- 4013
- Esittelypäivä
Elementtitalon saumaustyössä työskennellyt A oli 16.8.1995 kelkan kiinnityksen pettäessä pudonnut noin kuuden metrin matkan jääden roikkumaan turvavaljaissa kolmen metrin päähän maasta. Esitettyjen lääkärinlausuntojen mukaan tapaturma oli aiheuttanut A:lle välittömiä ahdistusoireita sekä myöhemmin myös univaikeuksia, pelko-oireita, lyhytjännitteisyyttä ja keskittymisvaikeuksia. A:lle katsottiin aiheutuneen tapaturman seurauksena lyhytaikainen traumaperäinen stressireaktio ja vakuutusyhtiö velvoitettiin suorittamaan A:lle korvausta 22.9.1995 saakka.
TapVakL 4 §
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Rakennusmiehenä työskennellyt A oli 16.8.1995 elementtitalon saumaustyössä kelkan kiinnityksen pettäessä pudonnut noin kuuden metrin matkan jääden roikkumaan turvavaljaiden varaan. Hänellä oli lääkärintutkimuksissa todettu oikean olkapään ruhjeita ja kiinnitysvaijerin aiheuttama palovamma. Esitettyjen lääkärinlausuntojen mukaan tapaturma oli lisäksi aiheuttanut A:lle välittömiä psyykkisiä ahdistusoireita sekä myöhemmin myös univaikeuksia, pelko-oireita, lyhytjännitteisyyttä ja keskittymisvaikeuksia.
A vaati korvausta työtapaturmasta johtuneiden psyykkisten oireiden aiheuttaman työkyvyttömyyden ajalta sekä lisäksi ammatillisen uudelleenkoulutuksen korvaamista tapaturman perusteella.
Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan päätös 17.1.1996
Vakuutusyhtiö suoritti 16.8.1995 sattuneen tapaturman perusteella päivärahaa 100 %:n työkyvyn aleneman mukaan ajalta 17.8. - 27.8.1995, mutta eväsi jatkokorvauksen, koska työkyvyttömyys ja hoitokulut 27.8.1995 jälkeen aiheutuivat tapaturmasta riippumattomasta muusta sairaudesta.
Tapaturmalautakunnan päätös 29.5.1996
A haki muutosta tapaturmalautakunnalta. Tapaturmalautakunta lausui, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n 16.8.1995 sattuneesta tapaturmasta aiheutuneista oikean olkapään ruhjeista ja palovammasta johtuva työkyvyn alentuma on alle 10 % 27.8.1995 jälkeen. Työkyvyttömyys ja sairaanhoitokulut 27.8.1995 jälkeen johtuvat psyykkisistä oireista, jotka eivät ole korvatun tapaturman seurausta eivätkä oikeuta tapaturmakorvaukseen. Näin ollen ei myöskään psyykkisistä syistä johtuvaa uudelleenkoulutustarvetta korvata tapaturmavakuutuslain nojalla. Tämän vuoksi tapaturmalautakunta hylkäsi valituksen.
Vakuutusoikeuden päätös 17.6.1997
Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, ei muuttanut tapaturmalautakunnan päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A uudisti korvausvaatimuksensa.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antoi siltä pyydetyn lausunnon. Vakuutusosakeyhtiö Pohjola antoi lausunnon johdosta selityksen vastaten samalla hakemukseen. A antoi terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon johdosta selityksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.12.1998
Käsittelyratkaisu
Tapaturmavakuutuslain 53 b §:n 1 momentin mukaan muutoksenhakuoikeus vakuutusoikeuden päätöksestä Korkeimpaan oikeuteen on rajoitettu koskemaan sitä, oikeuttaako muun muassa ruumiinvamma tai sairaus mainitun lain mukaiseen korvaukseen. Valitus jätetään näin ollen tutkimatta siltä osin kuin A on vaatinut Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan velvoittamista korvaamaan hänen ammatillisena koulutuksena saamansa kuntoutuksen.
Pääasiaratkaisun perustelut
Rakennusmiehenä työskennellyt A oli 16.8.1995 elementtitalon saumaustyössä kelkan kiinnityksen pettäessä pudonnut noin kuuden metrin matkan jääden kolmen metrin päähän maasta roikkumaan turvavaljaissa. Lääkärintutkimuksissa hänellä oli todettu oikean olkapään ruhjeita ja kiinnitysvaijerin aiheuttama palovamma, joiden vuoksi hänelle oli määrätty sairauslomaa 20.8.1995 asti. Sairauslomaa oli sittemmin jatkettu ajalle 21.8. -27.8.1995 diagnooseilla oikean kyynärpään nirhauma ja lyhytaikainen traumaperäinen stressireaktio.
Esitettyjen lääkärinlausuntojen mukaan tapaturma oli aiheuttanut A:lle välittömiä psyykkisiä oireita kuten vaikeita ahdistusoireita huimauksen, heikotuksen ja raajojen puutumisen muodossa sekä myöhemmin myös univaikeuksia, pelko-oireita, lyhytjännitteisyyttä ja keskittymisvaikeuksia. A:lla todetut psyykkiset oireet oli määritelty useina emotionaalisina oireina ilmeneväksi sopeutumishäiriöksi. A oli katsottu psyykkisistä syistä työkyvyttömäksi 31.3.1996 asti ja hänelle oli suositeltu koulutusta uuteen ammattiin. A oli sittemmin aloittanut ammattikoulutuksen CNC-koneistajaksi Kansaneläkelaitoksen myöntämällä rahoituksella.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on 30.3.1998 antamassaan lausunnossa pysyvien asiantuntijoidensa neurologian dosentti Arto Nuutilan ja lääketieteen ja kirurgian tohtori, psykiatrian erikoislääkäri Martti Olkinuoran lausuntoihin viitaten katsonut, että A:lle 27.8.1995 jälkeen työkyvyttömyyttä ja sairaanhoitokuluja aiheuttaneita psyykkisiä oireita voidaan lääketieteellisen kokemuksen mukaan todennäköisesti pitää hänelle 16.8.1995 sattuneen tapaturman seurauksena, mutta ei enää 22.9.1995 jälkeen.
Ottaen huomioon tapahtumakuvauksen, A:n psyykkisestä oireilusta esitetyn lääketieteellisen selvityksen ja saadut asiantuntijalausunnot Korkein oikeus katsoo, että A:lle on 16.8.1995 sattuneen tapaturman seurauksena aiheutunut lyhytaikainen traumaperäinen stressireaktio. Hänellä ilmenneitä psyykkisiä oireita on 22.9.1995 saakka pidettävä tapaturman seurauksena.
Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tuomiolauselma
Vakuutusoikeuden päätöstä muutetaan ja Vakuutusosakeyhtiö Pohjola määrätään suorittamaan A:lle hänellä tapaturman seurauksena ilmenneiden psyykkisten oireiden johdosta lainmukainen korvaus. Asia palautetaan vakuutusoikeuteen tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.
Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Noronen, Niinikoski, Hyvärinen sekä Sarparanta ja Metsämäki. Esittelijä Kirsi Hiltunen.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Lindholm, Wirilander, Palaja ja Krogerus. Esittelijä Jaana Hemminki.