10.12.1998

Syyte Forssan käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi käräjäoikeudessa muun ohella, että A oli 16.6.1996 Tammelassa pakottanut B:n sukupuoliyhteyteen vastoin tämän tahtoa useita kertoja kasvoihin lyömällä, väkisin riisumalla ja sängyn luokse raahaamalla ja sänkyyn kaatamalla sekä uhkaamalla hakea veitsen. Kasvoihin lyömisestä oli aiheutunut B:lle lievää turvotusta, mustelmia ja kosketusarkuutta. Sen vuoksi syyttäjä ja B vaativat A:lle rangaistusta väkisinmakaamisesta.

Käräjäoikeuden tuomio 22.10.1996

Käräjäoikeus lausui perusteluissaan, että jutussa oli riidatonta, että A ja B olivat olleet sukupuoliyhteydessä keskenään. Todistelutarkoituksessa kuullut B ja A olivat kertoneet sukupuoliyhteyttä edeltäneistä tapahtumista eri tavalla. B oli kertonut lähteneensä A:n asunnolle juomaan A:n alkoholijuomia. A oli kertonut B:n lupautuneen sukupuoliyhteyteen 300 markan maksua vastaan, jonka A väitti maksaneensa etukäteen B:lle.

B oli ollut tapahtuma-aikaan alle 17-vuotias. Hän oli ollut viettämässä iltaa ravintolassa. Ennen ravintolaan menoaan hän oli nauttinut niin paljon alkoholia, että oli ollut humalassa. Samassa ravintolassa oli ollut iltaa viettämässä A, joka oli nauttinut kaksi ravintola-annosta alkoholijuomaa.

B:n kertoman mukaan A oli tullut istumaan hänen pöytäänsä ja tarjonnut juotavaa. B:n ilmoitettua lähtevänsä kotiin A oli tarjoutunut huolehtimaan B:n kyyditsemisestä ja tilannut heille taksin. A oli ilmoittanut, että hänellä oli juotavaa kotona ja pyytänyt B:tä mukaansa. B oli mennyt A:n asunnolle. Melko pian asunnolle tulon jälkeen A oli ruvennut yrittämään kanssakäymistä. A:n otteet olivat vähitellen koventuneet. A oli läpsinyt kasvoille ja uhannut hakea veitsen. A oli riisunut B:ltä housut pois eikä B ollut enää uskaltanut vastustaa.

A:n kertomuksen mukaan hän oli tiedustellut B:ltä, lähtisikö tämä mukaan. B oli ilmoittanut voivansa lähteäkin, mutta vaatinut tästä rahaa. A oli suostunut maksamaan 300 markkaa, jonka B oli ottanut vastaan. Matkalla taksissa A ja B olivat suudelleet. B oli itkeskellyt ilmoittaen olevansa neitsyt. A:n asunnolle tultaessa A oli todennut B:n olleen juovuksissa. Kun A oli tullut keittiöstä olohuoneen puolelle B oli riisunut omat vaatteensa. A ja B olivat olleet sukupuoliyhteydessä, jonka jälkeen A oli nukahtanut ja herännyt siihen, kun poliisit olivat sängyn päässä.

Käräjäoikeus katsoi riidattomaksi, että sukupuoliyhteyden jälkeen B oli pukeutunut ja lähtiessään ottanut mukaansa A:n NMT-puhelimen, jolla hän oli soittanut noin kymmenen puhelua pyytääkseen apua. Hän oli soittanut äidilleen ja ollut äidin tuomioistuimessa kertoman mukaan pelokkaan tuntuinen ja pelänneen jonkun seuraavan häntä. Hän oli pyytänyt äitiään hakemaan itsensä pois. Apua pyytäessään B ei ollut puhunut mitään väkisinmakaamisesta. Aluekeskukseen saadun yhteyden perusteella poliisit olivat tulleet noutamaan B:n, joka oli toimitettu lääkärintutkimuksiin. Lääkärintodistuksen mukaan vasemmalla puolella leukaa oli ollut nähtävillä lievää turvotusta ja jonkin verran palpaatioarkuutta, mutta ei selvää hematoomaa eikä kuumotusta. Vartalolla ei ollut minkäänlaisia ulkoisia vammanmerkkejä ja ulkosynnyttimien alue oli siisti. A:n asunnossa tehdyn teknisen tutkinnan perusteella huoneen tilasta tai irtaimistosta ei voitu tehdä päätelmiä väkivallan käyttämisestä tai sen uhasta.

Poliisit olivat menneet myös A:n asunnolle aamulla ja pidättäneet hänet. Pidätyksen yhteydessä A:lta oli löydetty rahaa 425 markkaa.

Verratessaan A:n ja B:n kertomuksia ja mitä jutussa muuten oli tullut ilmi käräjäoikeus piti B:n kertomusta uskottavampana. Jutussa ei ollut ilmennyt mitään, joka tekisi B:n kertomuksen epäuskottavaksi. Jos B olisi menetellyt A:n väittämällä tavalla, hänen ei olisi tarvinnut lähteä pakoon ja pyytää ulkopuolista apua. B oli kertonut johdonmukaisesti koko ajan tapahtumista samalla tavalla. Se, että hänestä ja A:n asunnosta ei löytynyt väkivallan tai väkivaltaisen käyttäytymisen merkkejä, johtui siitä, että B oli ylivoimaisen uhan edessä joutunut alistumaan tapahtumien kulkuun.

A:n kertomus ei sen sijaan kaikilta osin ollut uskottava. A oli ilmoittanut ottaneensa ravintolaan lähtiessään mukaan 700 - 800 markkaa. A:n kertomus 300 markan etukäteismaksusta ravintolassa ei ollut uskottava, koska A:lta oli kiinnioton yhteydessä löydetty rahaa 425 markkaa ja taksimatkaan oli kulunut 310 ja juomiin 80 markkaa.

B:n kertomuksen perusteella käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että A oli 16.6.1996 Tammelassa syyllistynyt syytteessä kerrotulla tavalla B:n väkisinmakaamiseen. Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n tältä osin rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla väkisinmakaamisesta ja määräsi tästä ja A:n syyksi luetusta toisesta rikoksesta yhteisen 1 vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvausta kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä.

Eri mieltä ollut laamanni Hirvonen katsoi, että jutussa ei ollut vastoin A:n kiistämistä esitetty riittävää selvitystä siitä, että A olisi väkivallalla tai sellaisella uhkauksella, jossa pakottava vaara oli tarjona, pakottanut B:n sukupuoliyhteyteen kanssaan. Tämän vuoksi Hirvonen hylkäsi väkisinmakaamista tarkoittavan syytteen ja siihen perustetut vaatimukset.

Käsittely Turun hovioikeudessa

Virallinen syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus toimitti 22.4.1997 suullisen käsittelyn. Virallinen syyttäjä vaati suullisessa käsittelyssä toissijaisesti A:lle rangaistusta vapautta loukkaavasta haureudesta, koska A oli syytteessä tarkoitetussa tilaisuudessa ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa käyttämällä hyväkseen tämän turvattomuutta ja hädänalaista asemaa. B yhtyi toissijaiseen rangaistusvaatimukseen. A kiisti syytteen.

Hovioikeuden tuomio 12.6.1997

Hovioikeus totesi perusteluissaan, että B:n omaa kertomusta ei voitu pitää riittävänä selvityksenä siitä, että A vastoin kiistämistään olisi rikoslain 20 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla väkivallalla taikka sellaisella uhkauksella, jossa pakottava vaara oli tarjona, pakottanut hänet sukupuoliyhteyteen. Sen vuoksi ja muun luotettavan selvityksen puuttuessa hovioikeus hylkäsi väkisinmakaamista koskevan syytteen.

Hovioikeus totesi, että B oli kysymyksessä olevien tapahtumien aikana ollut 16-vuotias. Hän oli ollut alkoholin vaikutuksen alainen asianosaisten poistuessa yhdessä ravintolasta. A oli houkutellut hänet mukaansa asunnolleen lupaamalla tarjota hänelle alkoholia. A:n asunto oli sijainnut B:lle entuudestaan tuntemattomassa syrjäisessä paikassa, josta hän ei ilman ulkopuolista apua voinut päästä pois. Ollessaan tällaisissa olosuhteissa sukupuoliyhteydessä B:n kanssa A oli käyttänyt hyväkseen tämän turvattomuutta ja hädänalaista asemaa. Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi rikoslain 20 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla A:n vapautta loukkaavasta haureudesta käräjäoikeuden määräämään ehdolliseen yhteiseen vankeusrangaistukseen.

Viskaali Antila katsoi mietinnössään esittämillään perusteilla A:n syyllistyneen teossaan väkisinmakaamiseen. Hän katsoi rikoksen olevan luonteeltaan vakava. Erityisen moitittavaksi teon teki se, että B oli ollut vasta 16-vuotias. Näillä perusteilla yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaati rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Sen vuoksi mietinnössä esitettiin käräjäoikeuden tuomiolauselmaa muutettavaksi siten, että A:lle väkisinmakaamisesta tuomittu rangaistus määrätään ehdottomaksi.

Hovioikeuden sijaisjäsen Kyllästinen hyväksyi esittelijän mietinnön.

Perustelut

Hovioikeuden tutkittavana on ollut käräjäoikeudessa esitetty syyte väkisinmakaamisesta. Virallinen syyttäjä ja B ovat hovioikeudessa suullisessa käsittelyssä vaatineet A:lle toissijaisesti rangaistusta vapautta loukkaavasta haureudesta sillä perusteella, että A oli syytteessä tarkoitetussa tilaisuudessa ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa käyttämällä hyväkseen tämän turvattomuutta ja hädänalaista asemaa.

Asiassa on arvioitavana kysymys siitä, onko hovioikeus menetellyt oikein tuomitessaan vasta hovioikeudessa esitetyn toissijaisen syytteen nojalla A:n rangaistukseen vapautta loukkaavasta haureudesta.

Hovioikeudessa esitetty vaihtoehtoinen syyte on perustunut jo käräjäoikeudessa esitetyssä syytteessä kuvattuun tekoon. Uudet seikat, joihin vapautta loukkaavaa haureutta koskevassa syytteessä on vedottu, eivät ole muuttaneet alunperin kuvattua tekoa muuksi tapahtumaksi. Kun kysymys on samasta teosta, joka voidaan vain kertaalleen arvioida tuomioistuimessa, on muutoksen tekeminen syytteeseen ollut mahdollista vielä muutoksenhakuvaiheessa. Hovioikeuden on siten tullut tekemällään tavalla tutkia hovioikeudessa esitetty vaihtoehtoinen rangaistusvaatimus.

Valitus ei anna aihetta muuttaa hovioikeuden tuomiota.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.