12.11.1998

Kanne Loviisan käräjäoikeudessa

Oy Valkom Stevedoring Co Ab ja Oy R. Nordström & Co Ab (Valkom ja Nordström) kertoivat Alankomaista olevaa Banque Paribas Nederland N.V:tä (Paribas) vastaan ajamassaan kanteessa, että Valkom ja Nordström olivat toimineet Loviisassa agentteina Alankomaista kotoisin olevalle Van Nievelt, Goudriaan & Co. B.V:lle (Nievelt). Valkom ja Nordström olivat toimittaneet Nieveltin puolesta laivojen lähtö- ja tuloselvitykset. Väylämaksulain nojalla ne olivat joutuneet suorittamaan Nieveltin puolesta väylämaksuja. Saamisensa turvaamiseksi Valkom ja Nordström olivat 11.9.1984 takavarikoineet m/s Alhena -nimisen aluksen. Tällöin Paribas oli antanut omavelkaisen pankkitakauksen Nieveltin puolesta 750 000 Alankomaiden guldenin määrästä. Nieveltin jouduttua konkurssiin Valkom ja Nordström olivat valvoneet saatavansa, mutta jääneet vaille jako-osuutta. Valkom ja Nordström vaativat, että Paribas velvoitettaisiin suorittamaan niille pankkitakauksen perusteella yhteensä 1 135 386,30 markkaa korkoineen.

Koska Valkom ja Nordström olivat toimineet Nieveltin agentteina, tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan yleissopimuksen (Luganon sopimus) 5 artiklan 1 ja 5 kohdat tulivat sovellettaviksi. Nieveltin olisi lisäksi tullut maksaa erääntyneet saatavat nimenomaan Loviisassa. Mikäli Nievelt ei olisi mennyt konkurssiin, se olisi voitu haastaa Valkomin ja Nordströmin kotipaikan eli Loviisan käräjäoikeuteen. Kun takaaja voitiin haastaa samaan oikeuteen päävelallisen kanssa, Loviisan käräjäoikeus oli laillinen oikeuspaikka myös Paribasta vastaan.

Vastaus

Paribas kiisti kanteen ja vaati ensisijaisesti sen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

Loviisan käräjäoikeus ei ollut toimivaltainen tutkimaan vaatimuksia. Asiayhteyteen perustuvan oikeuspaikan tuli olla jonkun vastaajan kotipaikka. Tässä asiassa oli vain yksi vastaaja. Päävelkasuhdetta koskevat vaatimukset oli hylätty Alankomaiden korkeimmassa oikeudessa perusteettomina.

Loviisan käräjäoikeuden päätös 22.12.1995

Kanteessa Valkom ja Nordström olivat kohdistaneet vaatimuksensa Paribakseen takaajana. Paribaksen kotipaikka oli Alankomaat. Takausvastuun päävelallinen oli Alankomaista kotoisin oleva Nievelt, joka oli jättänyt kantajien sen puolesta maksamia väylä- ja huolintamaksuja maksamatta kantajille.

Loviisan käräjäoikeuden toimivallan osalta kantajat olivat vedonneet ensisijaisesti agentin toimintaa ja sopimusvelvoitteen täyttämistä koskeviin Luganon sopimuksen määräyksiin (5 art. 1 ja 5 kohta). Kantajat olivat katsoneet, että koska kanne päävelallista Nieveltiä vastaan olisi voitu tutkia Luganon sopimuksen perusteella Loviisan käräjäoikeudessa, se saatettiin tutkia samassa tuomioistuimessa myös takaajaa vastaan.

Käräjäoikeus totesi, että Suomi ja Alankomaat olivat sopijapuolina Luganon sopimuksessa. Sopimus oli säädetty voimaanpanoasetuksella Suomessa voimaan 1.7.1993 alkaen, joten se soveltui Suomen oikeudenkäymiskaaren rinnalla käsiteltävänä olevaan asiaan ratkaistaessa kysymystä Loviisan käräjäoikeuden toimivallasta.

Tuomioistuimen alueellista toimivaltaa arvioidessaan käräjäoikeus katsoi, että merkitystä ei ollut sillä, millä perusteilla kanne mahdollisesti olisi voitu tutkia Loviisan käräjäoikeudessa päävelallista Nieveltiä vastaan, koska Nievelt ei ollut asiassa vastaajana. Nieveltin ja kantajien välisen sopimuksen mukaisten Nieveltin sopimusvelvoitteiden suorituspaikalla tai kantajien toiminnan luonteella Nieveltin lukuun ei siten ollut käräjäoikeuden toimivallan osalta merkitystä.

Luganon sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan sitä vastaan, jolla oli kotipaikka sopimusvaltiossa, voitiin kanne nostaa toisessa sopimusvaltiossa sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteessa mainittu velvoite oli täytetty tai täytettävä. Käräjäoikeus katsoi, että sopimusvelvoitteen luonnetta ja sen täyttämistä oli arvioitava sopimuksen ja sen valtion kansallisen lainsäädännön mukaan, missä toimivaltakysymys tuli arvioitavaksi.

Suomen velkakirjalain mukaan velallisen oli pääsääntöisesti suoritettava velkansa velkojan luona. Tässä tapauksessa Suomen velkakirjalain mukaan olisi Paribaksen takausvastuun suoritus siis lähtökohtaisesti tullut tapahtua kantajien luona, näiden kotipaikassa Loviisassa.

Kantajat eivät olleet väittäneet Luganon sopimukseen vedoten, että Loviisan käräjäoikeus olisi ollut asiassa toimivaltainen sillä perusteella, että Paribaksen ja kantajien välisen takausvastuun suoritus olisi täytettävä kantajien kotipaikassa Loviisassa. Koska tuomioistuimen alueellinen toimivalta oli ehdoton prosessinedellytys, käräjäoikeus otti viran puolesta huomioon mainitun kysymyksen.

Käräjäoikeus katsoi kyseessä olevan takaussitoumuksen ja kantajien asiassa esittämän perusteella, että Paribaksen takausvastuu oli luonteeltaan kantajille annettu yksipuolinen tahdonilmaisu. Kantajien ja Paribaksen välisessä suhteessa kantajille ei ollut syntynyt Paribaksen takaussitoumuksen osalta vastasuoritusvelvollisuutta Paribakselle. Takaussitoumuksen saatuaan kantajille oli syntynyt ainoastaan ehdollinen saamisoikeus Paribakselta. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että vastaajan ja kantajien välillä ei ollut olemassa Luganon sopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sopimusta.

Käräjäoikeus, soveltaen oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 6 §:ää, Luganon sopimuksen 5 artiklan 1 ja 5 kohtaa, 6 artiklan 1 kohtaa ja velkakirjalain 3 §:ää, katsoi, että se ei ollut alueellisesti toimivaltainen, ja jätti kanteen tutkimatta.

Helsingin hovioikeuden päätös 29.8.1996

Valkom ja Nordström valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että Luganon sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan sitä vastaan, jolla oli kotipaikka sopimusvaltiossa, voitiin nostaa kanne toisessa sopimusvaltiossa sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteessa tarkoitettu velvoite oli täytetty tai täytettävä.

Käräjäoikeuden päätöksessä kerrottua pankkitakausta, jossa Paribas oli sitoutunut omavelkaiseen takaukseen Valkomilla ja Nordströmillä Nieveltiltä olevien saatavien maksamisen vakuudeksi, oli pidettävä sopimuksena, jonka osapuolina olivat Paribas takaajana sekä Valkom ja Nordström velkojina. Takaussitoumuksen katsominen sopimukseksi ei edellyttänyt velkojien vastasuoritusvelvollisuutta takaajalle. Merkitystä ei ollut myöskään sillä käräjäoikeuden mainitsemalla seikalla, että Valkomille ja Nordströmille oli takaussitoumuksen perusteella syntynyt ainoastaan ehdollinen saamisoikeus Paribakselta. Kun kysymyksessä olevan sopimuksena pidettävän takaussitoumuksen mukainen velvoite oli käräjäoikeuden päätöksessä kerrotuin perustein täytettävä Loviisassa, Loviisan käräjäoikeus oli Luganon sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan perusteella toimivaltainen käsittelemään kanteen. Tämän vuoksi käräjäoikeuden ei olisi pitänyt jättää kannetta tutkimatta. Käräjäoikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin käräjäoikeuteen.

Perustelut

Luganon sopimuksen 54 artiklan mukaan sopimusta sovelletaan oikeudenkäyntiin, joka on pantu vireille sen jälkeen, kun sopimus on tullut voimaan alkuperävaltiossa. Tässä tapauksessa kanne on pantu vireille vuonna 1994, jolloin yleissopimus oli voimassa sekä Suomessa että Alankomaissa.

Yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan sitä vastaan, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, voidaan nostaa kanne toisessa sopimusvaltiossa sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteessa tarkoitettu velvoite on täytettävä.

Asia koskee pankkitakausta, joka on annettu kantajille erään yhtiön tiettyjen maksuvelvoitteiden täyttämisen vakuudeksi, jotta takavarikkoon asetettu alus vapautettaisiin kantajien vaatimuksesta määrätystä takavarikosta Alankomaissa. Kysymyksessä oleva takaus on siten yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus. Takaukseen perustuva maksuvelvollisuus on velvoite, jota yleissopimuksen mainitussa kohdassa tarkoitetaan.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (asia 12/76, Tessili v. Dunlop, tuomio 6.10.1976, Kok. 1976, s. 1473) yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu velvoitteen täyttämispaikka on ratkaistava sen valtion oikeuden mukaan, jota tuomioistuinmaan kansainvälis-yksityisoikeudellisten säännösten nojalla on velvoitteeseen sovellettava. Takaussitoumuksen antamisajankohtana Suomessa voimassa olleiden lainvalintaa koskevien periaatteiden mukaan sovellettavaksi tulisivat ainoastaan Suomen tai Alankomaiden oikeusjärjestykset. Velkakirjalain 3 §:n perusteella velka on maksettava velkojan luona. Myös Alankomaiden oikeuden mukaan maksuvelvoite on pääsääntöisesti täytettävä velkojan luona. Kummankin kantajan kotipaikka on Loviisa. Näin ollen yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeuspaikka olisi joka tapauksessa Loviisan käräjäoikeus.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Jutun ratkaistessaan käräjäoikeuden tulee lausua myös Korkeimmassa oikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.