KKO:1998:133
- Asiasanat
- Oikeudenkäyntikulut
- Tapausvuosi
- 1998
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 98/206
- Taltio
- 3423
- Esittelypäivä
A oli moitekanteessaan vaatinut aineellisoikeudellisella perusteella perinnönjaon palauttamista pesänjakajalle. Käräjäoikeus jätti A:n kanteen tutkimatta. Hovioikeus katsoi, että kanne olisi tullut tutkia, ja palautti asian pesänjakajalle uutta perinnönjakoa varten. Samalla hovioikeus velvoitti A:n vastapuolen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa.
Kun pesänjakaja ei voi ratkaista oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta, kulukysymyksen ratkaisuun ei voitu soveltaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 2 momentin säännöstä. Hovioikeuden oli siten tullut lausua kulujen korvauksesta.
Hovioikeus oli palauttanut asian ottamatta kantaa aineelliseen oikeuskysymykseen. A:n vastapuoli ei ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä ja 16 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin hävinnyt asiaa eikä hän ollut velvollinen korvaamaan A:lla jutussa olleita oikeudenkäyntikuluja.
OK 21 luku 1 §OK 21 luku 16 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne ja vastaus Kemin käräjäoikeudessa
A esitti B:tä ja kahta muuta henkilöä vastaan ajamassaan perinnönjaon moitekanteessa, että yhden vastaajista saamaksi ennakkoperinnöksi oli katsottava pesänjakajan ennakkoperinnöksi hyväksymän määrän lisäksi 23 200 markkaa. Tämän perusteella hän vaati, että pesänjakajan toimittama perinnönjako kumotaan ja asia palautetaan pesänjakajalle uutta perinnönjakoa varten. Hän vaati myös korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
B vaati, että kanne jätetään tutkimatta tai että se hylätään.
Käräjäoikeuden tuomio 17.1.1997
Käräjäoikeus jätti mainitsemillaan perusteilla kanteen tutkimatta.
Rovaniemen hovioikeuden päätös 5.12.1997
A haki muutosta ja vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen tai että hänen kanteensa hyväksytään.
Hovioikeus mainitsemillaan perusteilla katsoi, että käräjäoikeuden ei olisi pitänyt jättää kannetta tutkimatta sekä kumosi sen vuoksi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian pesänjakajalle uutta perinnönjakoa varten. Koska B oli hävinnyt asian, hän oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 16 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa täysimääräisesti. B velvoitettiin yhteisvastuullisesti toisen vastaajan kanssa maksamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa yhteensä 29 084 markkaa 80 penniä korkoineen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan hän on vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan siltä osalta kuin hänet on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa.
A on vastannut valitukseen ja vaatinut sen hylkäämistä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.11.1998
Perustelut
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n perusteella asianosainen, joka häviää asian, on pääsääntöisesti velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Saman luvun 16 §:n 1 momentin mukaan jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.
Se, onko asianosainen edellä sanotuissa pykälissä tarkoitetulla tavalla voittanut vai hävinnyt asian, on arvioitava sen perusteella, miten tuomioistuimen tutkittavana olevan jutun aineelliset oikeuskysymykset ratkaistaan. Tämä ilmenee oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n 3 momentin ja 16 §:n 2 momentin säännöksestä. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan, jos asia palautetaan, kysymys kuluista ylemmässä tuomioistuimessa on tutkittava alemmassa oikeudessa palautetun asian yhteydessä. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä lausutaan: "Pykälän 2 momentissa on erityissäännös kulujen määräämisestä silloin, kun asia palautetaan ylemmästä tuomioistuimesta takaisin alempaan tuomioistuimeen. Tällöin ei ole perusteltua, että ylempi tuomioistuin määräisi kuluista sen mukaan, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut. Jos esimerkiksi asianosainen, jonka muutoksenhakemuksen johdosta juttu on palautettu takaisin alempaan tuomioistuimeen, sittemmin häviää juttunsa, ei olisi kohtuullista, jos hän kuitenkin saisi korvauksen oikeudenkäyntikuluistaan ylemmässä tuomioistuimessa. Sen vuoksi ehdotetun momentin mukaan palautetuissa asioissa vasta alempi tuomioistuin tutkii kulukysymyksen myös ylemmän tuomioistuimen osalta, kun asia palauttamisen jälkeen otetaan uudelleen käsiteltäväksi. Tämänkin kulukysymyksen osalta on noudatettava soveltuvin osin tämän luvun säännöksiä." (HE 191/1993 vp. s. 21.)
Poikkeuksena siitä, että asian häviäminen tai voittaminen on määrättävä sen mukaisesti, miten jutun aineellisoikeudellinen puoli ratkaistaan, ovat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n säännökset. Niissä kanteen tutkimatta jättäminen ja asian käsittelyn jättäminen lainkohdassa tarkoitetuista syistä sillensä on rinnastettu asian häviämiseen.
Hovioikeus on katsonut, että A:n perinnönjaon moitekanne olisi tullut tutkia ja on palauttanut asian pesänjakajalle uutta perinnönjakoa varten.
Pesänjakaja ei voi ratkaista oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevia kysymyksiä, minkä vuoksi hovioikeuden sinänsä on tullut lausua oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Hovioikeus ei kuitenkaan ole lausunut A:n kannevaatimuksen perusteena olevista aineellisoikeudellisista seikoista. Hovioikeuden päätös on oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta lukuunottamatta tullut lainvoimaiseksi. Jutussa on siten jäänyt ratkaisematta, kuka voittaa asian aineellisen oikeuskysymyksen osalta. A:n kannetta ei ole jätetty tutkimatta ja B on vastustanut sitä myös asiallisilla syillä. Näin ollen B ei ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla hävinnyt asiaa eikä A ole saman luvun 16 §:n 1 momentissa edellytetyin tavoin voittanut muutoksenhakua hovioikeudessa. Tässä tilanteessa B:tä ei voida velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osalta kuin B on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. A:n B:hen kohdistamat vaatimukset saada tässä oikeudenkäynnissä korvausta kuluistaan käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa hylätään.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Yli-Kokkila.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raimo Repo, Salonen ja Hiukka-Poikela. Esittelijä Virve Puro-Konstenius.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Taipale, Palaja ja Vuori. Esittelijä Tuomo Antila.