KKO:1998:129
- Asiasanat
- Ylimääräinen muutoksenhaku - KanteluAsiakirja - Asiakirjan esittämisvelvollisuus
- Tapausvuosi
- 1998
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S97/1685
- Taltio
- 3278
- Esittelypäivä
Ään.
Käräjäoikeus oli riita-asian valmistelussa tekemällään päätöksellä velvoittanut asianosaisen tuomaan eräitä asiakirjoja todisteiksi oikeuteen. Päätöksestä ei voinut erikseen kannella hovioikeuteen.
OK 31 luku 1 §OK 31 luku 16 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin käräjäoikeuden päätös 21.5.1997
Käräjäoikeudessa vireillä olevassa riita-asiassa, jossa olivat kantajana Osuuskunta Tradeka-yhtymä ja vastaajina Merita Pankki Oy, Siltapankki Oy sekä eräitä muita pankkeja, käräjäoikeus osuuskunnan vaatimuksesta velvoitti lausumillaan perusteilla oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 7 §:n ja 12 §:n nojalla pankit tuomaan oikeuteen päätöksessä yksilöidyt asiakirjat.
Helsingin hovioikeuden päätös 13.8.1997
Merita Pankki Oy ja Siltapankki Oy vaativat hovioikeuteen toimittamassaan kantelukirjelmässä, että niiden osalta käräjäoikeuden päätös oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n nojalla tuomiovirheen perusteella poistetaan.
Hovioikeus lausui, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 ja 16 §:n mukaan tuomiovirhekantelu voi kohdistua ainoastaan lainvoimaiseen tuomioon tai siihen rinnastettavaan oikeudelliseen ratkaisuun. Nyt kysymyksessä oleva editiovelvollisuutta koskeva päätös ei ollut lainvoimainen tuomio tai siihen rinnastettava oikeudellinen ratkaisu vaan oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu tuomioistuimen oikeudenkäynnin aikana tekemä oikeudenkäynnin kulkuun liittyvä ratkaisu, johon muutosta voidaan hakea ainoastaan haettaessa muutosta itse pääasiaan. Koska pääasian käsittely käräjäoikeudessa oli edelleen kesken, kysymyksessä oleva päätös ei siten voinut olla oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:ssä tarkoitetun tuomiovirhekantelun kohteena.
Hovioikeus jätti kantelun tutkimatta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 28.1.1998. Merita Pankki Oy ja Siltapankki Oy ovat vaatineet, että hovioikeuden päätös kumotaan ja ensisijaisesti tuomiovirhekantelu tutkitaan Korkeimmassa oikeudessa sekä käräjäoikeuden päätös poistetaan tai toissijaisesti asia palautetaan tutkittavaksi hovioikeudessa.
Osuuskunta Tradeka-yhtymä on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut, että hakemus hylätään ja että hakijat velvoitetaan korvaamaan sen vastauskulut 8 500 markalla korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.10.1998
Perustelut
Merita Pankki Oy ja Siltapankki Oy on käräjäoikeuden riita-asian valmistelussa tekemällä päätöksellä velvoitettu tuomaan oikeuteen eräitä asiakirjoja kirjallisiksi todisteiksi. Merita Pankki Oy ja Siltapankki Oy ovat pääasian käsittelyn ollessa käräjäoikeudessa kesken toimittaneet hovioikeuteen kantelukirjelmän, jossa ne ovat vaatineet päätöksen poistamista. Hovioikeus on jättänyt kantelun tutkimatta. Asiassa on kysymys siitä, voiko asiakirjojen esittämiseen velvoittava päätös olla oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:ssä säädetyn tuomiovirhekantelun kohteena.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi velvoittaa sen, jolla on asiakirja hallussaan, tuomaan asiakirjan oikeuteen. Luvun 15 §:n 3 momentin mukaan asiakirjan esittämiseen velvoitettu voidaan määrätä täyttämään velvollisuutensa sakon uhalla taikka voidaan määrätä, että ulosottomies tuo asiakirjan oikeuteen. Vain päätöksestä, jolla asiakirjan esittämisvelvollisuuden täyttämiseksi asetettu uhkasakko tuomitaan maksettavaksi, saa luvun 17 §:n 1 momentin mukaan hakea erikseen muutosta valittamalla. Muutoksenhaun yhteydessä voidaan tällöin tutkia myös kysymys siitä, onko asiakirjan esittämisvelvollisuuden asettamiseen ollut lainmukaiset perusteet.
Korkein oikeus toteaa, että oikeudenkäynnin aikana tehtyyn ratkaisuun saa erikseen hakea muutosta valittamalla vain, jos se on nimenomaisesti sallittu. Tämä periaate ilmenee oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 2 §:stä, sellaisena kuin lainkohta on tähän tapaukseen sovellettavassa laissa (661/1978), ja myös oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 3 momentista, sellaisena kuin tämä lainkohta on 1.5.1998 voimaan tulleessa oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta annetussa laissa (165/1998). Jos erillinen muutoksenhaku ei ole sallittu, muutosta oikeudenkäynnin aikana tehtyyn ratkaisuun on haettava samalla, kun haetaan muutosta pääasiassa.
Edellä esitetyn mukaisesti Merita Pankki Oy:llä ja Siltapankki Oy:llä on oikeus hakea muutosta asiakirjojen esittämisvelvollisuutta koskevaan päätökseen pääasiaratkaisusta tehtävän valituksen yhteydessä. Jos asiakirjojen esittämisvelvollisuutta koskeva ratkaisu valituksen johdosta kumotaan, ei asiakirjoja tällöin oteta todisteina huomioon pääasiaa ratkaistaessa, vaan ratkaisu tehdään muun oikeudenkäyntiaineiston pohjalta.
Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta poistaa tuomiovirheen perusteella. Saman luvun 16 §:n mukaan kantelu voidaan kohdistaa myös lainvoiman saaneeseen tuomioon rinnastettavaan oikeudelliseen ratkaisuun.
Käsiteltävässä asiassa ei ole kysymys lainvoimaisesta tuomiosta, vaan riita-asian valmistelussa annetusta erillisestä päätöksestä, joten tuomiovirhekantelun mahdollisuus riippuu siitä, onko tämä päätös rinnastettavissa lainvoimaiseen tuomioon. Tämä edellyttäisi muun ohella, että päätös on lainvoimaisen tuomion tavoin lopullinen. Kun päätökseen voidaan hakea muutosta pääasiaratkaisun yhteydessä eikä sillä siten ole lopullisesti ratkaistu kysymystä asiakirjan esittämisvelvollisuudesta, ei sitä voida oikeudellisena ratkaisuna rinnastaa lainvoimaiseen tuomioon.
Näin ollen käräjäoikeuden ratkaisun poistamista ei voida vaatia tuomiovirhekantelulla.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Kitunen: Asiassa on kysymys siitä, saavatko Merita Pankki Oy ja Siltapankki Oy, jotka käräjäoikeuden päätöksellä on velvoitettu tuomaan asiakirjoja todisteiksi oikeuteen, hakea kanteluteitse muutosta päätökseen. Hovioikeus on ottanut muutoksenhakuoikeuteen kielteisen kannan sillä perusteella, että kysymyksessä oli oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu tuomioistuimen oikeudenkäynnin aikana tekemä oikeudenkäynnin kulkuun liittyvä ratkaisu, johon muutosta voidaan hakea ainoastaan haettaessa muutosta itse pääasiaan. Koska pääasian käsittely oli edelleen kesken, ei ratkaisu voinut olla oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:ssä tarkoitetun tuomiovirhekantelun kohteena.
Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 2 §:ään, sellaisena kuin säännös on tähän tapaukseen sovellettavassa laissa (661/1978 ja 1064/1991), sisältyvät muutoksenhaun pääsäännöt. Pykälän 1 momentin mukaan alioikeuden tuomioon sekä päätökseen, jolla asia on jätetty tutkimatta, ja samassa yhteydessä tehtyihin muihin ratkaisuihin saa hakea muutosta valittamalla, jollei se ole erikseen kielletty. Pykälän 2 momentin mukaan oikeudenkäynnin aikana tehtyyn ratkaisuun saa sitä vastoin hakea erikseen muutosta vain, jos se on nimenomaisesti sallittu.
Asiakirjan esittämiseen voidaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 ja 15 §:n mukaan velvoittaa kolmella tavalla. Henkilö voidaan uhkasakolla tai ilman sitä velvoittaa tuomaan asiakirja oikeuteen taikka voidaan määrätä, että ulosottomies tuo asiakirjan oikeuteen. Vain siitä päätöksestä, jossa asiakirjan esittämisvelvollisuuden tehosteeksi asetettu uhkasakko tuomitaan maksettavaksi, saadaan luvun 17 §:n 1 momentin mukaan erikseen valittaa. Erikseen valittaminen mainituista muista asiakirjan esittämisvelvollisuutta koskevista ratkaisuista ei siten ole mahdollista.
Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n mukaan voidaan lainvoimainen tuomio tehdystä kantelusta poistaa tuomiovirheen perusteella. Edellytyksenä tällöin on, että oikeudenkäyntimenettelyä koskevia säännöksiä on sovellettu virheellisesti. Luvun 16 §:n mukaan voidaan vastaavalla perusteella poistaa myös lainvoimaiseen tuomioon rinnastettava oikeudellinen ratkaisu.
Tässä tapauksessa kysymys ei ole lainvoimaisesta ratkaisusta, koska, kuten hovioikeuskin on todennut, pääasian käsittely käräjäoikeudessa on vielä kesken ja asiakirjan esittämisvelvollisuutta koskevaan ratkaisuun voidaan hakea muutosta valitettaessa pääasiaratkaisusta. Nämä seikat tukevat sitä lopputulosta, mihin hovioikeus on päätynyt.
Harkittaessa sitä, onko henkilöllä, joka on velvoitettu tuomaan asiakirja oikeuteen, oltava mahdollisuus hakea muutosta tuohon velvoittavaan ratkaisuun edes kanteluteitse, on kuitenkin otettava huomioon myös se, että oikeus hakea muutosta ratkaisuun pääasiaratkaisun yhteydessä voi käydä merkityksettömäksi. Edelleen on otettava huomioon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset, joihin kuuluu myös muutoksenhakuoikeus. Nämä vaatimukset eivät täyty, jos välitöntä muutoksenhakuoikeutta ei ole esimerkiksi tilanteessa, jossa määräystä annettaessa on laiminlyöty laissa säädetty kuulemisvelvollisuus. Muutoksenhaku asiakirjan esittämiseen velvoittavaan ratkaisuun vasta pääasiaratkaisun yhteydessä on tosiasiassa merkityksetön oikeussuojakeino silloin, kun asiakirja on velvollisuus esittää jo ennen muutoksenhakua. Nämä seikat tukevat vahvasti sitä, että kun laissa ei ole säädetty muuta muutoksenhakukeinoa, on oltava oikeus hakea muutosta jo asiakirjan esittämiseen velvoittavaan ratkaisuun kanteluteitse. Kysymys on tällöin siitä, miten oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 16 §:n säännöstä tulkitaan. Asiakirjan esittämiseen velvoittava ratkaisu on tosiasiallisilta vaikutuksiltaan niin lähellä lainvoimaista ratkaisua, että oikeussuojanäkökohtien johdosta on perusteltua tulkita mainittua säännöstä velvoittavan ratkaisun kohteeksi joutuneen henkilön kannalta myönteisesti ja katsoa, että kysymys on lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta.
Näillä perusteilla katson, ettei hovioikeus olisi lausumillaan perusteilla saanut jättää kantelua tutkimatta.
Tämän vuoksi poistan hovioikeuden päätöksen ja palautan asian hovioikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.
Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Kitunen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Heiskanen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, Brax ja Paimela. Esittelijä Outi Holmström.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Paasikoski, Suhonen (eri mieltä), Pellinen ja Kitunen (eri mieltä). Esittelijä Antti Savela.