8.10.1998

Kotkan käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio 16.12.1994

Kotkan Seudun Osuuspankki oli kertonut muun muassa A:ta vastaan ajaman kanteensa perusteena, että muun muassa B oli sitoutunut omavelkaiseen takaukseen eräästä velasta. B oli kuollut 23.7.1994 ja hänen kuolinpesänsä osakkaana A oli tullut takausvastuuseen B:n sijaan. Velalliset eivät olleet kyenneet hoitamaan lainaansa.

Näillä perusteilla pankki oli vaatinut, että vastaajat velvoitettaisiin suorittamaan sille pääomaa 178 721,51 markkaa sekä korkoja ja eräitä kuluja.

Kun vastaajat eivät vastanneet määräajassa, käräjäoikeus velvoitti nämä, muun muassa A:n, yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille kanteessa vaaditut määrät.

Takaisinsaantikanne

A lausui takaisinsaantikanteessaan, että hän oli tullut tietoiseksi kyseisestä takausvastuusta vasta useita vuosia isänsä kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen. Perukirjassa velkaa ei ollut otettu huomioon, koska siitä ei ollut tiedetty.

Se, että A oli B:n kuolinpesän osakas, ei aiheuttanut sitä, että A olisi joutunut takausvastuuseen B:n sijaan. Hän ei ollut muullakaan tavoin sitoutunut eikä joutunut vastuuseen velasta. A viittasi perintökaaren 21 luvun 1 §:ään, jonka mukaan vastuu vainajan velasta voi perustua siihen, että tietyissä tilanteissa laiminlyötiin luovuttaa kuolinpesän omaisuus konkurssiin tai pesänselvittäjän haltuun. Yksipuolinen tuomio ei ollut tällaiseen perustunut. Pesä oli ollut lesken hallinnassa, pesässä oli ollut varoja enemmän kuin velkoja eikä A ollut edes saanut varoja pesästä.

Näillä perusteilla A vaati yksipuolisen tuomion kumoamista.

Vastaus

Pankki vastusti takaisinsaantikannetta lausuen, että A:n isä oli antamansa takaussitoumuksen perusteella sitoutunut omavelkaiseen takaukseen kyseisestä lainasta. Vastuu siirtyi yleisesti vainajalta kuolinpesän osakkaille. Perintökaaressa oli lueteltu vain tiettyjä vastuusta vapautumisen tilanteita. Koska takaus oli omavelkainen, vastasivat kuolinpesän osakkaat siitä kuin omasta velastaan.

Lainan maksamatta jäämisestä oli ilmoitettu A:lle ja pyydetty häntä ottamaan yhteyttä pankkiin neuvotteluja varten. Tässä yhteydessä oli myös vastuukysymys ollut esillä ja tullut selväksi A:lle. Hän ei ollut kiistänytkään, ettei hän olisi ollut tietoinen asiasta.

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 14.9.1995

Käräjäoikeus lausui muun muassa, että kun pankin vaatimuksessa oli käytetty sanamuotoa "kuolinpesän osakkaana tullut takausvastuuseen" se merkitsi viittausta yleiseen perintöjen yhteydessä tapahtuvaan vastuiden siirtymiseen. Ratkaisevaa tässä takaisinsaantioikeudenkäynnissä oli, oliko pankki ilmoittanut vastuuperusteen riittävästi ja oikein. Kysymys on siitä, oliko pankin kanteessa oleva edellä kerrottu ilmoitus ollut riittävä vai olisiko pankin myös pitänyt ilmoittaa, ettei mitään vastuusta vapauttavaa olosuhdetta tai tapahtumaa ollut sattunut. Väittämistaakka jakautui samalla tavoin kuin todistustaakka. Tämä merkitsi, ettei maksua vaativan osapuolen tarvinnut väittää, ettei vastapuoli ollut vapautunut vastuustaan. Vastapuolella oli siitä väittämisvelvollisuus. Pankki oli siten edellisessä oikeudenkäynnissä riittävästi yksilöinyt maksuvelvollisuuden perusteen tuomalla esille, että perimys oli tapahtunut. Sanottua tuki myös se, että todistustaakka oli sillä, joka väitti jotain poikkeavaa normaalista tapahtuneen. Käytännössä suuri enemmistö perimyksistä oli nimittäin sellaisia, joissa ei pyritty vapautumaan vastuusta.

Käräjäoikeus hylkäsi takaisinsaantikanteen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 6.3.1996

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että pankki oli ilmoittanut kanteensa perusteeksi sen, että A oli B:n kuolinpesän osakkaana vastuussa kysymyksessä olevan velan maksamisesta ja että takaajan eli B:n kuollessa oli takausvastuu siirtynyt hänen kuolinpesänsä osakkaan A:n vastuuksi.

Kysymys tässä jutussa oli siitä, oliko A kuolinpesän osakkaana vastuussa siitä B:n velasta, joka perustui B:n antamaan kanteessa mainittuun omavelkaiseen takaukseen. Normisto, jonka perusteella asia oli ratkaistava, on perintökaaren 21 luvussa. Tuon normiston mukaan kuolinpesän osakkuus perusti vastuun vainajan velasta, ellei ollut olemassa mainitussa luvussa mainittuja vastuun poistavia seikkoja. Vapautuakseen mainitusta vastuusta olisi A:n tullut pankin kanteen vastustamisen perusteiksi esittää mainitun lain mukaan hänen vastuunsa poistava seikka sekä siinä tapauksessa, että pankki olisi riitauttanut tuon seikan, myös näyttää se toteen. Kun A ei ollut vedonnut sellaisiin perusteisiin, jotka mainitun lain mukaan poistaisivat hänen vastuunsa kanteessa vaaditusta velasta, ei ollut perusteita ratkaista asiaa muutoin kuin käräjäoikeuden tuomiolauselman mukaisesti.

Näillä perusteilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.

Perustelut

Kotkan Seudun Osuuspankki oli kanteessaan vaatinut A:lta B:n antamaan takaussitoumukseen perustuvaa velkaa vedoten kanteensa perusteena siihen, että A on B:n kuolinpesän osakkaana tullut takausvastuuseen B:n sijaan. Vastatessaan takaisinsaantikanteeseen pankki oli lisäksi esittänyt, että A on tullut tietoiseksi lainan maksamatta jäämisestä ja vastuukysymyksestä.

Vastuu toisen henkilön velasta edellyttää erityistä perustetta. Perintökaaren 21 luvun säännösten mukaan kuolinpesän osakas voi tietyin edellytyksin kokonaan tai osaksi olla vastuussa vainajan velasta. Vastuu ei kuitenkaan voi perustua pelkästään pankin esittämiin edellä mainittuihin seikkoihin.

A:n vaadittua takaisinsaantikanteessaan pankin kanteen hylkäämistä sillä perusteella, ettei hän ollut lain mukaan velasta vastuussa, käräjäoikeuden olisi tullut oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 19 §:n 1 kohdan sekä 21 §:n 3 momentin mukaisesti asian valmistelussa selvittää, mihin velkavastuun perustaviin seikkoihin pankin vaatimus yksityiskohtaisesti perustui sekä vastaavasti selvittää A:n perusteet väitetyn velkavastuun puuttumiselle. Kun näin ei ole tapahtunut, käräjäoikeus on laiminlyönyt oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 2 a §:n 2 momentistakin ilmenevän yleisen velvollisuutensa tarvittaessa kyselyoikeuttaan käyttämällä huolehtia siitä, että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palautuksen syy, siinä laillisesti menetellä.