29.9.1998

Kanne Turun käräjäoikeudessa

Turun käräjäoikeuden velvoitettua 11.8.1995 yksipuolisella tuomiolla B:n suorittamaan A:lle vahingonkorvausta pysyvästä viasta ja haitasta, pysyvästä kosmeettisesta haitasta sekä kivusta ja särystä korkoineen B haki käräjäoikeudessa takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon. Takaisinsaantioikeudenkäynnissä A toisti vaatimuksensa lausuen, että B oli 8.6.1987 Turussa lyömällä A:ta nyrkeillä ja veitsellä tahallaan aiheuttanut A:lle kylkiluun murtumisen, etusormen kärkijäsenen ojentajasysteemin katkeamisen sekä pääosin selkään ja alaraajoihin viisitoista haavaa, joista haavoista eräs oli aiheuttanut keuhko-ontelon sisäisen verenvuodon ja eräs munuaisen vaurioitumisen. Turun raastuvanoikeus oli sen vuoksi 4.12.1987 tuominnut B:n törkeästä pahoinpitelystä vankeusrangaistukseen.

A oli ollut pahoinpitelyn jälkeen jatkuvassa kuntoutuksessa ja lääkärin seurannassa. Sittemmin A:n oli voitu todeta saaneen pahoinpitelystä oikeaan käteensä vamman, joka aiheutti pysyvän työkyvyttömyyden. Oikean yläraajan puutuminen oli alkanut viimeistään 1988. Käsivamman aiheuttama kipu ja särky oli jatkuvaa. A joutui käyttämään jatkuvasti mieliala- ja särkylääkkeitä. A:n vammoilla oli ollut merkittävä vaikutus myös psyykkisesti.

Selän puolelle kehoa ja alaraajoihin kohdistuneista veitseniskuista oli jäänyt arpia. A:lla oli useita arpia myös käsivarsissa ja jaloissa. Oikeassa kädessä oli todettu värttinähermon vamman jälkitila. Käsi oli muuttunut pedon käsi -tyyppiseksi.

Tämän vuoksi A vaati, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi pysyvästä viasta ja haitasta 63 200 markkaa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 35 000 markkaa sekä kivusta ja särystä 60 000 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin viivästyskorkoineen rikoksentekopäivästä 8.6.1987 lukien.

Vastaus

B vaati, että A:n kivusta ja särystä esittämä korvausvaatimus jätetään tutkimatta, koska Turun raastuvanoikeus oli jo päätöksellään 4.12.1987 velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 15 000 markkaa korkoineen. Kanne oli joka tapauksessa tältä ja muilta osin hylättävä. Viivästyskorko mahdollisesti tuomittaville korvauksille oli luettava aikaisintaan siitä, kun kuukausi oli kulunut maksuvaatimuksen esittämisestä. Mahdollisia korvauksia oli soviteltava.

Käräjäoikeuden tuomio 16.2.1996

Aikaisemmat vaiheet

Turun raastuvanoikeus oli 4.12.1987 julistamallaan päätöksellä, jonka Turun hovioikeus oli 24.3.1988 antamallaan päätöksellä pysyttänyt ja johon Korkein oikeus ei ollut myöntänyt valituslupaa, katsonut selvitetyksi, että B oli 8.6.1987 Turussa lyömällä A:ta nyrkeillä ja veitsellä tahallaan aiheuttanut A:lle kylkiluun murtumisen, etusormen kärkijäsenen ojentajasysteemin katkeamisen sekä pääosin selän puolelle kehoa ja yläraajoihin viisitoista haavaa siten, että haavoista eräs oli aiheuttanut keuhko-ontelon sisäisen verenvuodon ja eräs munuaisen vaurioitumisen. B oli tuomittu A:n törkeästä pahoinpitelystä vankeusrangaistukseen ja korvaamaan A:lle muun ohessa kivusta ja särystä 15 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.7.1987 lukien. Tähän oli sisältynyt myös korvaus henkisestä kärsimyksestä.

Kipu ja särky

Lääkärinlausuntojen mukaan A:n käsivammasta oli aiheutunut jatkuva kipu ja särky, johon särkylääkkeet varsin heikosti tehosivat. Tällainen särkytila jäi tyypillisesti pysyväksi. A käytti jatkuvaa särkylääkitystä. Käsivammalla oli ollut ainakin merkittävä vaikutus A:n psyykkisen tilanteen hankaloitumiseen.

Lääkärinlausunnolla oli näytetty, että A:n käsivamma oli hyvin vaikea ja pysyvä. Vammasta oli aiheutunut jatkuvaa kipua ja särkyä. Mainitun rikosasian yhteydessä annettua korvauspäätöstä tehtäessä ei oltu voitu tietää, oliko vamman aiheuttama kipu ja särky pysyvä. Nyt kivusta ja särystä esitetty vaatimus perustui siten uusiin perusteisiin.

Käräjäoikeus vahvisti kivusta ja särystä suoritettavan korvauksen lopulliseksi kokonaismääräksi 30 000 markkaa, mihin sisältyi aikaisemmin rikosasiassa tuomittu 15 000 markkaa. Näin ollen B:n oli suoritettava rikosjutun yhteydessä tuomitun korvauksen lisäksi A:lle vielä 15 000 markkaa.

Pysyvä kosmeettinen haitta

Lääkärinlausuntojen mukaan A oli saanut pahoinpitelyssä noin viisitoista veitseniskua eri puolille vartaloaan ja yläraajojaan. A:lla oli todettu selvät käden värttinähermon vamman jälkitilaan sopivat lihaskadot ja käsi oli muuttunut pedon käsi -tyyppiseksi. Keskisormi, nimetön ja pikkusormi olivat taipuneet pedon käsi -asentoon eivätkä ne ojentuneet kunnolla. Oikeaan käteen oli jäänyt erittäin hankala sekä toiminnallinen että kosmeettinen vamman jälkitila. Veitseniskujen aiheuttamista arvista ei ollut esitetty varsinaista selvitystä, mutta niistä oli täytynyt jäädä arpia.

Käräjäoikeus katsoi näytetyn, että A:lle oli syntynyt pysyvä kosmeettinen haitta, joka asteeltaan oli lievän kosmeettisen haitan keskivaiheilla. Korvaukseksi tästä käräjäoikeus vahvisti 15 000 markkaa.

Pysyvä vika ja haitta, kertakaikkinen korvaus

Lääkärinlausuntojen mukaan A:n kättä oli kuntoutettu jo kuutisen vuotta eikä siihen ollut kunnolla tullut toimintaa. Kyseessä oli selvä voimakkaan värttinähermovamman aiheuttama vaurio. Löydösten perusteella vamma oli kahdessa tasossa, ylempänä kyynärvarressa ja ranteen seudulla. Molemmissa kohdissa oli ollut veitsenhaava. Vammasta oli jäänyt pysyvä invaliditeetti, jonka takia A oli pysyvästi työkyvytön.

Sanotun johdosta käräjäoikeus katsoi näytetyn, että A:lle oli aiheutunut pysyvä vika ja haitta. Vamman laatu, sen seuraukset ja A:n ikä huomioon ottaen käräjäoikeus vahvisti kohtuulliseksi kertakaikkiseksi korvaukseksi pysyvästä viasta ja haitasta 40 000 markkaa.

Psyykkisen haitan syy-yhteys B:n tekoon

Lääkärinlausuntojen mukaan A:n käsivammalla oli ollut ainakin merkittävä vaikutus A:n psyykkisen tilan hankaloitumiseen. A:lla oli ollut psyykkisesti runsaasti ongelmia vamman syntymisen jälkeen ja hän oli joutunut käyttämään jatkuvaa varsin runsastakin rauhoittavaa lääkitystä ja mielialalääkitystä. A:lle oli kehittynyt lisäksi selvä veitsikauhu, joka oli todennäköisesti jonkinlainen reaktiivinen seuraus pahoinpitelystä.

Käräjäoikeus piti selvitettynä, että mainitut psyykkiset haitat olivat syy-yhteydessä B:n tekoon. Tämä oli huomioitu kivun ja säryn korvausta määrättäessä.

Käden vamman alkamisajankohta

Esitetystä selvityksestä oli pääteltävissä, että A:n oikea yläraaja oli alkanut puutuilla jo samassa yhteydessä, kun pahoinpitelyn seurauksena oli ilmennyt veriilmarinta ja munuaisvaurio sekä vasemman etusormen ekstensiovajaus. A:n oikea yläraaja oli toiminut huonommin kuin ennen ja A oli hakeutunut lääkärin hoitoon vuonna 1988. Tällöin oli todettu selvät kyynärseudunvaurion merkit, pedon käsi -alku, joka oli koko ajan pahentunut. Kyynärseudussa oli todettu voimakasasteinen värttinähermon vamma sopien veitseniskujen arpien seutuun. Vamma oli ilmeisesti ollut kahdessa eri kohdassa. Kuntoutustoimenpiteistä huolimatta A:n oikea käsi oli jäänyt voimattomaksi. Sormiin oli kehittynyt voimakas virheasennos.

Käräjäoikeus piti näin ollen selvitettynä, että A:n käsivamma oli syntynyt 8.6.1987 tapahtuneen pahoinpitelyn välittömänä seurauksena.

Sovitteluvaatimus

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan, jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

A:n ja B:n varallisuusolot ja muutkaan olosuhteet huomioon ottaen B:n korvausvelvollisuuden ei ollut katsottava muodostuvan kohtuuttoman raskaaksi, eikä muitakaan erityisiä syitä tahallisen rikoksen johdosta syntyneiden korvausten alentamiseen ollut olemassa.

Korko

Korkolain 8 §:n mukaan viivästyskorko tahallisella rikoksella aiheutetun vahingon korvaukselle on maksettava vahingon tapahtumisesta lähtien.

Nyt tuomittava korvaus kivusta ja särystä koski käräjäoikeuden mukaan Turun hovioikeuden 24.3.1988 edellä mainitussa rikosasiassa antaman päätöksen jälkeistä kipua ja särkyä. Tämän vuoksi käräjäoikeus määräsi koron korvaukselle alkamaan 24.3.1988. Muiden tuomittujen korvausten osalta koron alkamisajankohtana oli pidettävä tahallisen rikoksen tekopäivää 8.6.1987.

Näillä perusteilla käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi pysyvästä viasta ja haitasta 40 000 markkaa ja pysyvästä kosmeettisesta haitasta 15 000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 8.6.1987 lukien. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 15 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.3.1988 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 28.1.1997

Hovioikeus, jonne asianosaiset jutun saattoivat, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.9.1998