16.6.1997

Kanne Turun käräjäoikeudessa

A kertoi Dostres Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli työskennellyt yhtiön palveluksessa myyjänä 23.11.1992 alkaen. Hänen työsuhteensa oli päättynyt 30.11.1994 yhtiön irtisanottua sen 12.10.1994 taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla.

A:n palkkana kuukaudessa oli ollut 7 000 markan pohjapalkka, 525 markan arvoinen lounasetu ja provisio myydyistä henkivakuutuksista. Yhtiö oli maksanut A:lle palkan ennakkona loka- ja marraskuulta 1994 yhteensä 10 059,60 markkaa. Koska sopimuksen mukainen kuukausipalkka oli ollut 7 525 markkaa, oli palkkaa jäänyt maksamatta 4 990,40 markkaa. Työsuhteen päättyessä yhtiön olisi tullut maksaa A:lle lomakorvausta 7 826 markkaa. Työsuhteesta johtuvien saatavien ollessa maksamatta työsuhteen päättyessä A:lla oli oikeus saada odotusajan palkkana 1 806 markkaa.

Tämän vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle mainitut palkkasaatavat, lomakorvaus ja odotusajan palkka.

Vastaus ja lausumat valmistelussa

Kirjallisessa vastauksessaan yhtiö kiisti kanteen. Yhtiö kertoi, että A:n palkka oli 1.1.1994 lähtien ollut provisioperusteinen ja provisiot oli hänelle maksettu. Palkkausperusteen muuttamisesta oli sovittu eräässä kokouksessa. Yhtiöllä oli ollut kaksi mahdollisuutta, palkkojen alentaminen tai henkilöstön irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. A olisi, mikäli hän ei hyväksynyt palkkauksen muutosta, voinut irtisanoutua, mitä hän ei ollut tehnyt. Yhtiössä oli pidetty selvänä, että A oli hyväksynyt uuden palkkaustavan. Yhtiö oli myös maksanut kaikki A:n vuosilomaan liittyvät korvaukset. Työsuhteen päättyessä A:lla ei ollut ollut yhtiöltä saatavia.

A:n kiistettyä kirjallisessa lausumassaan suostuneensa yhtiön väittämään sopimukseen on tätä seuranneesta valmisteluistunnosta laadittuun pöytäkirjaan merkitty seuraava lausuma: "Dostres Oy kiistää kanteen perusteen ja vaatii sitä hylättäväksi. ... A:lle hänen työsuhteestaan maksettava palkka on 1.1.1994 alkaen ollut asianosaisten sopimin tavoin pelkästään provisioperusteinen."

Käräjäoikeuden tuomio 12.6.1995

Käräjäoikeus lausui perusteluinaan seuraavaa. A:n työhön oli kuulunut muun muassa erään vakuutusyhtiön vakuutusten myynti. Vakuutusyhtiö oli menettänyt toimilupansa vuoden 1993 lopulla. Dostres Oy oli suorittanut A:lle 1.1. - 30.9.1994 kuukausittain provisioennakoksi kutsumansa palkan ja korvauksen lounasedusta. Palkan laskentaa suorittavalle henkilölle ei ollut vuoden 1994 aikana ilmoitettu laskennassa tapahtuneista muutoksista ja palkan maksaminen oli tapahtunut lokakuuhun 1994 saakka samalla tavoin kuin vuoden 1993 aikana.

Todistajina kuultujen myyntimiesten mukaan Dostres Oy:n edustajat olivat ilmoittaneet palkkaustavan muutoksesta henkilökunnalle pidetyssä tavanmukaisessa päivittäisessä neuvottelutilaisuudessa maaliskuussa 1994. Todistajien mukaan myös A oli ollut tilaisuudessa saapuvilla. Edustajat olivat yhtiön taloudelliseen tilaan vedoten ilmoittaneet yhtiön luopuvan kiinteän pohjapalkan maksamisesta ja siirtyvän provisiopohjaiseen palkkaukseen. Vaihtoehtoina tälle olisivat olleet joko yhtiön liiketoiminnan loppuminen tai joidenkin työntekijöiden irtisanominen. Todistajien mielestä kaikki paikalla olleet olivat ymmärtäneet tilanteen ja vaikenemalla suostuneet palkkaustavan muutokseen.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli tullut tietämään toteutetusta palkkaustavan muutoksesta. Yhtiö ei kuitenkaan ollut voinut näyttää A:n suostuneen muutokseen eikä hänen menettelystään ollut tehtävissä sellaista johtopäätöstä.

Työnantajalla oli oikeus yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen olennaista ehtoa vain, jos siihen oli irtisanomisperusteeseen verrattava erityisen painava syy. Todistajien kertomusten perusteella oli uskottavaa, että vakuutusyhtiön menetettyä toimilupansa palkkaustavan muutoksen vaihtoehtona olisivat olleet Dostres Oy:n liiketoiminnan päättyminen tai joidenkin työntekijöiden työsuhteen päättäminen. Tästä syystä yhtiöllä oli ollut perusteltu syy menettelyynsä. A:n olisi puolestaan työsuhteissa sovellettavan lojaliteettiperiaatteen mukaisesti tullut ilmoittaa kohtuullisessa ajassa, ettei hän hyväksynyt Dostres Oy:n menettelyä. Tätä hän ei ollut tehnyt. Provisiopalkkaus oli kerrottujen oikeusperiaatteiden vuoksi tullut osaksi A:n työsopimuksen ehtoja ilman hänen hyväksymistäänkin.

Tämän vuoksi ja koska A oli myös myöntänyt saaneensa suorituksen kaikista vaatimistaan saamisista, mikäli hänen esittämänsä kanneperuste jäi näyttämättä, käräjäoikeus on hylkäsi kanteen.

Muutoksenhakemus Turun hovioikeudessa

A valitti hovioikeuteen lausuen muun muassa, että käräjäoikeus oli päätynyt virheelliseen lopputulokseen arvioituaan väärin asiassa esitettyä selvitystä. Toimitusjohtajan yleisellä ilmoituksella maaliskuussa 1994 ei ollut ollut sellaista merkitystä, että työntekijän voitaisiin katsoa työntekoa jatkamalla suostuneen työsuhteen ehdon muuttamiseen.

Yhtiö vaati valituksen hylkäämistä.

Hovioikeuden tuomio 21.11.1995

Käsittelyratkaisu

Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole kiistämisensä tueksi vedonnut.

Dostres Oy oli kiistänyt kanteen vain sillä perusteella, että yhtiö ja A olivat maaliskuussa 1994 sopineet pohjapalkasta luopumisesta. Perustaessaan tuomionsa yhtiön oikeuteen yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen ehtoa ja A:n laiminlyöntiin noudattaa työsuhteissa sovellettavaa lojaliteettiperiaatetta käräjäoikeus oli menetellyt sanotun lainkohdan vastaisesti. Hovioikeus hylkäsi käräjäoikeuden menettelyn ja poisti sen viimeksi mainituista seikoista antaman lausuman.

Pääasiaratkaisu

Hovioikeus katsoi selostamillaan perusteilla näytetyksi, että A oli ollut läsnä yhtiön tarkoittamassa neuvottelutilaisuudessa maaliskuussa 1994. Tilaisuudessa yhtiön toimitusjohtaja oli ilmoittanut yhtiön tulorahoituksen heikentyneen ratkaisevasti, minkä vuoksi yhtiöllä ei ollut ollut varaa maksaa myyntituloksesta riippumatonta palkkaa. Toimitusjohtajan ilmoituksen mukaan yhtiön toimintaa ei ollut voitu jatkaa taloudellisesti terveellä tavalla ellei myyntimiesten palkkaehtoja muutettu. Vaihtoehdoksi oli esitetty yhtiön toiminnan lakkaaminen tai joidenkin myyntimiesten irtisanominen. Toimitusjohtaja oli tämän jälkeen kysynyt, vastustiko joku läsnäolleista tehtyä ehdotusta. Kukaan myyntimiehistä ei ollut vastannut ja toimitusjohtaja oli poistunut tilaisuudesta. Toimitusjohtajan käsityksen mukaan tuolloin oli tehty nimenomainen sopimus pohjapalkasta luopumisesta.

Hovioikeus katsoi, ettei selvitys osoittanut asiasta tehdyn yhtiön väittämää sopimusta.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion. Yhtiö velvoitettiin suorittamaan A:lle maksamatonta palkkaa 4 990,40 markkaa, maksamatonta lomakorvausta 7 826 markkaa ja odotusajan palkkaa 1 806 markkaa.

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomiota ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai kiistämisensä tueksi vedonnut. Lainkohdassa tarkoitetaan oikeustosiseikkaa eli vaaditun oikeusseuraamuksen kannalta välittömästi ratkaisuun vaikuttavaa tosiasiaa. Oikeustosiseikkaan vetoamisesta eli väittämistaakasta on kyse silloin, kun asianosaisen tarkoituksena on saada seikka ratkaisun perusteeksi. Väittämistaakka ei koske todistustosiseikkoja eikä oikeustosiseikkojen oikeudellista arviointia. Vetoaminen tiettyihin lainsäännöksiin tai oikeusperiaatteisiin ei sen vuoksi ole yleensä välttämätöntä.

Vaikka riski vetoamisesta ratkaisun kannalta merkityksellisiin tosiseikkoihin on jutun asianosaisella, on useissa oikeudenkäymiskaaren säännöksissä, kuten 5 luvun 21 §:n 3 momentissa ja 6 luvun 2 a §:n 2 momentissa, asetettu tuomioistuimelle nimenomainen velvollisuus huolehtia siitä, että asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet tulevat selvitetyiksi ja että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi. Jos oikeudenkäynnin kohdetta koskeva asianosaisen esitys on epäselvä tai puutteellinen, tuomioistuimella on paitsi kyselyoikeus myös -velvollisuus.

Valmistelun ja pääkäsittelyn pöytäkirjaan on oikeudenkäymiskaaren 22 luvun 4 ja 5 §:n mukaan merkittävä muun muassa seikka, johon vastaaja perustaa kiistämisensä. Pöytäkirjaan merkitään vain ratkaisun kannalta merkitykselliset seikat, ei esimerkiksi kanteen kehittelyä tai oikeudellista arviointia. Toisaalta pöytäkirjan merkitystä korostaa se, että pöytäkirja rajaa oikeudenkäynnin kohteen ja osoittaa tuomioistuimen tutkimisvallan rajat paitsi pääkäsittelyssä myös muutoksenhakutuomioistuimessa.

Vastatessaan kanteeseen yhtiö on vedonnut siihen vastatosiseikkaan, että palkkaehdon muutoksesta oli sovittu yhdessä tai että työnantaja oli ainakin ymmärtänyt muutoksen tulleen myös A:n osalta sovellettavaksi. A on kiistänyt suostuneensa muutokseen ja riitauttanut sen sitovuuden kohdaltaan. Valmisteluistuntojen ja pääkäsittelyn yhteiseen pöytäkirjaan on tehty merkintä "palkka on 1.1.1994 alkaen ollut asianosaisten sopimin tavoin pelkästään provisioperusteinen" osoitukseksi siitä, mihin tosiseikkoihin yhtiö oli kanteen kiistämisen perusteeksi vedonnut. Kirjaus on ollut käräjäoikeudelle sekä asian käsittelyä että tuomion laatimista varten riittävä. Muutoksenhakutuomioistuimen tarpeisiin nähden merkintä ei ole kuitenkaan täyttänyt pöytäkirjalle asetettavia täsmällisyysvaatimuksia.

Käräjäoikeudessa kertyneestä oikeudenkäyntiaineistosta on ollut pääteltävissä yhtiön tarkoituksena olleen saada sen taloudellinen tilanne, kustannusten saneeraustarve ja A:n menettely ratkaisussa huomioon otetuiksi. Vaikka pöytäkirja on ollut suppea, tuomiosta on voinut päätellä, että ratkaisun kannalta merkittäviin tosiseikkoihin oli vedottu tai että käräjäoikeus ei ollut pitänyt seikkoihin vetoamista asianosaiselle kuuluvana velvollisuutena. Tuomioistuimen kyselyvelvollisuus ja prosessinjohto-oikeus huomioon ottaen asianosaisen vastuulla ei tällaisessa tilanteessa ole se, että vetoamistarkoitus jää kirjallisen vastauksen epäselvän lausuman tai pöytäkirjan suppean maininnan varaan. Kysymys käräjäoikeuden menettelyn oikeellisuudesta on seikka, josta asianosaiset eivät voi sopia. Hovioikeus on siten voinut omasta aloitteestaan ottaa asian käsiteltäväkseen. Kysymystä siitä, oliko seikkoihin vedottu ja oliko käräjäoikeus menetellyt virheellisesti, ei ole kuitenkaan saanut ratkaista kuulematta asianosaisia.

Annetuista selityksistä ilmenee, että käräjäoikeuden tuomio ei perustu seikkaan, johon Dostres Oy ei kiistämisensä tueksi olisi vedonnut. Koska hovioikeus ei ole antanut lausuntoa kaikista Dostres Oy:n kiistämisensä tueksi esittämistä seikoista, on juttu palautettava hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Juttu palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.