2.6.1997

Syyte Alavuden käräjäoikeudessa

Lahden Urheilusukeltajat ry. oli järjestänyt 3. -5.9.1993 Kuortaneella Kaatialan avolouhoksella viikonloppuleirin, jolle oli osallistunut 23 sukelluksen harrastajaa. Yhdistys on Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenjärjestö ja on jäsenjärjestönä sitoutunut noudattamaan liiton asettamia sääntöjä ja turvamääräyksiä. A oli toiminut leirillä turvallisuusmääräysten mukaisena sukellusvanhimpana. A oli turvamääräyksissä tarkoitettu "CMAS - kolmen tähden sukeltaja" ja tuolloin "yhden tähden kouluttaja".

A oli 4.9.1994 yhdessä B:n, C:n ja D:n kanssa, jotka olivat saman luokituksen mukaisia "yhden tähden sukeltajia", sukeltanut vedenalaiseen luolaan.

Tuolloin A oli sukellusvanhimpana laiminlyönyt turvamääräyksiä seuraavasti: - laiminlyönyt valvoa sukellusta sukellusvanhimpana sukeltaen itse asettamatta sijaansa sukellusvanhimmaksi toista henkilöä - laiminlyönyt ilmoittaa kirjurille sukelluksen syvyyden ja tarkoituksen luolaan sukeltamisen - laiminlyönyt suunnitella ja yksityiskohtaisesti käydä läpi sukelluksen siihen osallistuneiden kanssa - laiminlyönyt huolehtia syvän sukelluksen aikana, että paikalla olisi ollut yksi täydelliseen sukellusvarustukseen pukeutunut varasukeltaja - laiminlyönyt noudattaa ja valvoa luolasukelluksen perussääntöä "älä koskaan laske ohjausköyttä kädestäsi". Ohjausköyttä tai kelaa, joka olisi kiinnitetty luolan suulle, ei ollut käytetty lainkaan sukellettaessa luolaan - laiminlyönyt ennen luolasukellusta huolellisesti suunnitella, kuinka pitkälle tai kuinka kauan luolassa aiotaan edetä - laiminlyönyt ennalta harjoituttaa sukellusryhmää kitkattomaan yhteistyöhön avovedessä ja sameassa vedessä - muuttanut sukellussuunnitelmaa sukelluskellossa noin 30 metrin syvyydessä kesken sukelluksen, vaikka suunnitelmaa ei saanut sukelluksen aikana muuttaa - sallinut "yhden tähden sukeltajien" B:n, C:n ja D:n sukeltaa 30 metriä syvän sukelluksen, vaikka he turvamääräysten mukaan saivat sukeltaa vain 15 metrin syvyyteen - sallinut mainittujen "yhden tähden sukeltajien" mennä luolaan syvässä sukelluksessa, vaikka heiltä on puuttunut luolasukelluskokemus ja vaikka luolasukellusta on pidettävä erittäin vaativana - ylittänyt ja sallinut ylittää suunnitellun sukellusajan.

Sukelluksen aikana C ja D olivat eksyneet luolastoon, ja C oli hukkunut.

A oli edellä mainituilla tavoilla vakavasti laiminlyönyt sukellusvanhimman tehtävät syvyyssukelluksessa ja siihen liittyvässä erittäin vaativassa luolasukelluksessa. A:n toiminta oli syy-yhteydessä C:n eksymiseen ja siitä johtuneeseen hukkumiseen. A oli tuottamuksellaan aiheuttanut C:n kuoleman. Tällä perusteella syyttäjä vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen kuolemantuottamuksesta.

Asianomistajan vaatimukset

C:n äiti yhtyi syytteeseen ja vaati vahingonkorvausta.

Asianomistaja katsoi, että A oli lisäksi laiminlyönyt - seurata sukellusajan kulumista ja tarvittaessa ryhtyä pelastustoimiin - valvoa sukellusvarusteiden tarkastusta. Myös nämä laiminlyönnit olivat syy-yhteydessä C:n kuolemaan.

Syytetyn A:n vastaus

A kiisti syytteen ja siihen perustuvat vaatimukset. A ei ollut tuottamuksellaan aiheuttanut C:n kuolemaa.

A myönsi, että leirillä ja puheena olevassa sukelluksessa oli rikottu turvamääräyksiä. Tapahtuneilla turvamääräysten rikkomisilla ei kuitenkaan ollut ollut syyyhteyttä onnettomuuteen.

A vetosi siihen, että turvamääräykset ovat Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n antamia. Mikään viranomainen ei ollut niitä vahvistanut yleisesti noudatettaviksi. Lainsäädännössä ei viitata niihin eikä niiden noudattamatta jättämisen varalta ole rangaistussäännöstöä. Sukellusvanhimman asema ei perustunut lainsäädäntöön vaan turvamääräyksiin. Vastuu ei voinut perustua A:n sukellusvanhimman asemaan eikä siihen, että hän sukellusvanhimpana oli sallinut jonkun rikkoa turvamääräyksiä. Vastuu voisi syntyä vain, jos hän konkreettisilla toimillaan olisi aiheuttanut vahingon. Yleisten rangaistavuuden edellytysten tuli tuolloin täyttyä.

Sukellussuunnitelmaa ei ollut muutettu sukelluksen aikana. Luolassa oli ollut kattava köysistö, joten köyden tai kelan käyttämistä koskevalla määräyksellä ei siten ollut ollut merkitystä. Ajan ylittyminen oli tapahtunut onnettomuuden vuoksi.

Lisäksi sukeltajan oli tunnettava itseään koskevat turvamääräykset. C oli tietoisesti ja vapaaehtoisesti rikkonut määräyksiä. A:lla ei ollut ollut oikeutta estää C:tä suorittamasta puheena olevaa sukellusta. C oli jo leirille tullessaan päättänyt sukeltaa luolaan. A oli minimoinut riskit lähtiessään kokeneena sukeltajana mukaan sukellukseen.

Käräjäoikeuden tuomio 29.11.1994

Riidattomat tapahtumat

A, B, C ja D olivat 4.9.1994 kello 10.21 lähteneet sukeltamaan. He olivat sukeltaneet ensin 24 - 30 metrin syvyydessä olevalle sukelluskellolle, josta he olivat sukeltaneet luolaan. A ja B olivat sukeltaneet edellä, C ja D heidän perässään. Sukelluksen aikana C ja D olivat eksyneet luolassa. D oli selviytynyt pois luolasta ja noussut pintaan, mutta C oli jäänyt luolaan. Jyväskyläläinen sukellusseura oli pitänyt leiriä vastakkaisella rannalla. Eräs seuran sukeltaja oli löytänyt C:n kello 11.31. Tuolloin aloitetusta elvytyksestä huolimatta C oli kuollut.

Puheena oleva sukellus A:n ja todistajien kertomusten perusteella

Sukeltajat olivat sukeltaneet yleensä parittain. A:n mukaan heitä oli ollut kaksi paria: A/B ja C/D. D oli todistajana kertonut, että A oli johtanut sukellusta. D:n mukaan he olivat sukeltaneet ryhmänä. Oppikirjan Mattila-Vikman: "Sukellus" mukaan luolassa sukelletaan yleensä ryhmänä, johon kuuluu kolme sukeltajaa. Ryhmänä sukeltaminen ei siten ollut tuntematonta. A:n mukaan käsite "ryhmä" on epämääräinen.

Kirjurille oli ilmoitettu sukelluksen kesto mutta ei syvyyttä. Kirjurina toiminut todistaja oli päätellyt syvyydeksi 30 metriä, koska hän oli itse sukeltanut vähän aikaisemmin. Kukaan ei ollut ilmoittanut, että sukelluksen tarkoituksena oli ollut luolaan sukeltaminen. Ryhmän tarkoitus oli ollut sukeltaa ensin sukelluskellolle ja jatkaa siitä luolaan. Tarkoitus oli tehdä "lenkki" luolan suusta katsoen "oikean kautta".

Sukelluskellossa A oli kertomansa mukaan varmistanut, mennäänkö luolaan. Sukelluskellosta he olivat sukeltaneet luolan suulle pari A/B edellä ja pari C/D perässä. Luolan suulla A oli päättänyt mennä vasemmalle, koska näkyvyys oikealla oli ollut huono. Esitetyn piirroksen mukaan sukelluskellosta oli vedetty luolan kattoa myöten köysi luolan kauimpaan osaan saakka sitä kautta, mistä sukeltajat olivat menneet luolaan. Suunnitellulla reitillä ei ollut köysistöä. Pari A/B oli mennyt köyttä ja seinämää pitkin luolaan ja uinut 15 metriä. Seinämän kaartaessa jyrkästi vasempaan A oli kääntynyt parinsa kanssa takaisin. A oli näyttänyt parille C/D poistumismerkkiä. C oli näyttänyt A:lle "ok". D:n mukaan he olivat kääntyneet ympäri ja seuranneet paria A/B. D oli sukeltanut B:n perässä luolan seinämän vieressä. C oli sukeltanut D:n vasemmalla puolella A:n perässä. Näkyvyys luolassa oli mennyt hyvin huonoksi. D oli menettänyt kosketuksen B:hen, ja samalla C oli alkanut kiilata D:n ja B:n väliin. D oli jättäytynyt jälkeen ja seurannut C:tä. Kosketus kallion seinämään oli kadonnut ja pari C/D oli eksynyt. Kun A oli luolan suulla huomannut, ettei pari C/D ollut palannut luolasta, hän oli palannut etsimään heitä. Koska B:n ilma oli ollut vähissä, pari A/B oli palannut pintaan kello 10.53.

Toisen parin harhailtua luolassa jonkin aikaa C:ltä oli loppunut ilma. D ja C olivat suorittaneet parihengitystä eli he olivat hengittäneet D:n hengitysventtiilillä vuoron perään muutaman kerran. Kun D oli taas tarjonnut venttiiliä C:lle, tämä ei ollut sitä enää ottanut. Tästä D oli päätellyt, että C oli hengittänyt vettä. Tämän jälkeen D oli irrottanut pariköyden ja päättänyt yrittää yksin pois luolasta sekä olikin viimein päässyt pintaan. Hän oli pintaan päästyään kertonut, että C oli eksynyt luolaan. D oli noussut pintaan kello 11.00.

Apua oli hälytetty vastarannalta jyväskyläläisen seuran leiriltä. Tuon seuran sukeltaja oli tuonut C:n pintaan kello 11.31.

A on arvellut, että ainoa syy parin C/D eksymiseen oli ollut se, etteivät he olleet malttaneet palata luolasta, vaan olivat halunneet jatkaa luolan tutkimista. D oli todistajana kertonut, että he olivat kääntyneet takaisin parin A/B perässä. D:llä ei ollut ollut halua jäädä luolaan eikä hän uskonut, että C:lläkään olisi ollut mitään syytä jäädä luolaan. D:n mukaan he olivat menettäneet kosketuksen luolan seinämään ja pariin A/B, koska näkyvyys oli heikentynyt dramaattisesti. Sen jälkeen he olivat eksyneet.

Turvamääräykset

Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n turvamääräykset puheena olevalta osalta ovat seuraavat:

1.1) Sukeltajan on tunnettava häntä koskevat turvamääräykset. 1.2) Suurimmat sallitut sukellussyvyydet ovat: - CMAS yhden tähden -luokan sukeltajalla 15 metriä - CMAS kahden tähden -luokan sukeltajalla 30 metriä 1.6) Sukelluksista on pidettävä liitteen mukaista pöytäkirjaa. Pöytäkirjaan merkitään ennen sukellusta sukellusparit, laitekoko, pullon paine, painovyö, sukelluskerta, sovittu sukellusaika ja -syvyys, lähtöaika. 1.7) Sukellukseen on osallistuttava vähintään kaksi sukeltajaa, joista yksi on nimettävä sukellusvanhimmaksi. 1.7.1) Sukellusparin tai sukellusryhmän yksi jäsen on nimettävä sen johtajaksi. 1.8) Sukellusvanhimman käskyjä ja määräyksiä on ehdottomasti noudatettava. 2.1.2) Sukellusvanhimmalle on ilmoitettava suunniteltu sukellusaika ja -syvyys. Suunniteltua syvemmälle ei saa sukeltaa eikä sukellusaikaa saa ylittää. 4.1.2) Syväsukelluksessa on paikalla oltava aina avustaja ja yksi täydelliseen varustukseen pukeutunut varasukeltaja. 6.1) Sukellettaessa on aina oltava nimetty sukellusvanhin. 6.2) Sukellusvanhimman on valvottava turvamääräysten noudattamista. 6.3.1) Ennen sukellusta sukellusvanhimman on muiden sukeltajien avustamana suunniteltava ja yksityiskohtaisesti käytävä läpi sukellus sukeltajien kanssa. 6.3.7) Ennen sukellusta sukellusvanhimman on annettava sukelluslupa.

Turvamääräyksissä ei mainita mitään luolasukelluksesta. Edellä mainitussa kirjassa "Sukellus", jota käytetään oppikirjana sukelluksen peruskursseilla, mainitaan, että luolasukelluksen tärkein sääntö kuuluu: "Älä koskaan laske ohjausköyttä kädestäsi". Edelleen kirjan mukaan ennen sukellusta on suunniteltava huolellisesti, kuinka pitkälle tai kuinka kauan aiotaan edetä luolassa. Ennen luolaan menoa on varusteiden käyttöä ja luolasukellusryhmän kitkatonta yhteistyötä harjoiteltava avovedessä pimeässä ja sameassa vedessä. Luolasukellusryhmän jäsenen tulee olla kokenut "kahden tähden sukeltaja", joka tuntee varusteensa ja luolasukellustekniikan.

Turvamääräykset eivät perustu lainsäädäntöön tai viranomaisen määräykseen. Sukellusvanhimman asema perustuu pelkästään mainittuun turvamääräykseen. Asian käsittelyssä oli tullut ilmi, että eri sukellusseuroissa suhtaudutaan turvamääräyksiin eri tavalla. Sama koskee suhtautumista sukellusvanhimman asemaan.

Käräjäoikeus päätyi siihen, että sukellusvanhin voi joutua vastuuseen ilman, että asiasta on lainsäädäntöä, jos hän laiminlyö noudattaa asemaansa liittyvät velvollisuudet, joita kussakin tilanteessa voidaan kohtuudella edellyttää.

Turvamääräysten rikkominen puheena olevassa sukelluksessa

A:n puolesta oli esitetty käytäntönä olleen, että sukellusvanhimman sukeltaessa seuraavaksi kokenein sukeltaja oli toiminut ilman eri määräystä sukellusvanhimpana. Mikään ei osoita, että A:n sukeltaessa joku muu olisi toiminut sukellusvanhimpana. Oli siten selvitetty, että A on rikkonut tätä määräystä.

Kirjurille ei ollut ilmoitettu sukelluksen syvyyttä eikä sitä, että tarkoitus oli ollut sukeltaa luolaan. A:n mukaan sukellussuunnitelmaa ei ollut muutettu. Sukellussuunnitelmalla tarkoitetaan normaalissa sukelluksessa lähinnä sukellusaikaa ja -syvyyttä.

Niistä saa todistajana kuullun C:n etsintää johtaneen ammattisukeltajan mukaan poiketa turvallisempaan suuntaan. Edellä kerrotun oppikirjan "Sukellus" mukaan luolasukelluksessa on huolellisesti suunniteltava, kuinka pitkälle tai kuinka kauan luolassa aiotaan edetä. Edellä oli todettu, että ryhmän tarkoituksena oli ollut kiertää luolassa "lenkki oikean kautta". Huonon näkyvyyden vuoksi A ei ollut mennyt oikealle vaan vasemmalle. A oli tässä poikennut suunnitelmasta mielestään turvallisempaan suuntaan.

Suunnitellulla reitillä ei piirroksen mukaan ollut köysistöä. A oli vedonnut siihen, että ohjausköyttä tai kelaa ei tarvinnut käyttää, koska luolassa oli kattava köysistö. Oppikirjan mukaan, jos luolassa on kiinteät ohjausköydet, kelaköyttä tarvitsee käyttää vain tutkittaessa luolassa uusia haaroja. Kukaan ei ollut tuonut esiin, että A olisi neuvonut pitämään köydestä kiinni. Mahdollisesti näin oli tapahtunut, koska ei ollut varauduttu menemään luolan siihen osaan, jossa köysistöä ei ollut.

Kukaan sukeltajista ei ollut osannut sanoa tarkkaan tai muistanut, miten sukellussuunnitelmaa oli ennen sukellusta käyty läpi. A oli neuvonut pysymään seinän vieressä. Todistajana kuultu kokenut sukeltaja ja aluekouluttaja on kertonut, että A:n neuvo sinänsä oli hyvä, mutta käytännössä ei ole helppoa säilyttää tuntumaa seinään varsinkaan Kaatialan kaivoksessa, jossa luolat ovat isoja ja seinämän kaarteet laajoja.

Ryhmä oli tehnyt sukelluksen suunnittelemattomaan suuntaan. Sukelluksessa oli rikottu sääntöä, jonka mukaan luolasukelluksessa on huolellisesti suunniteltava, kuinka pitkälle tai kuinka kauan aiotaan edetä luolassa. A ei ollut väittänytkään, että ryhmää olisi harjoitettu kitkattomaan yhteistyöhön avovedessä ja sameassa vedessä, kuten oppikirjassa edellytetään.

A oli lausunut, että sukelluksesta pintaan nousseet olivat tarvittaessa toimineet varasukeltajina. Tämä ei riittänyt täyttämään turvamääräystä. Kirjurina toimineen todistajan kertomuksesta ilmeni, että silloin kun yhdeksän sukeltajaa oli ollut samaan aikaan vedessä, kukaan ei ollut ollut rannalla sukellusvarusteissa. Myöhemmin hätätilanteen sattuessa eräs henkilö oli ollut valmiina sukeltamaan.

Kun A oli sukeltanut itse ja toista sukellusvanhinta ei ollut määrätty, niin sukellusvanhin ei ollut seurannut ajan kulumista. Ajan ylittyminen oli tapahtunut C:n ja D:n eksymisen vuoksi.

B, C ja D olivat "yhden tähden sukeltajia". He eivät siten olisi saaneet sukeltaa 30 metrin syvyyteen. Oppikirjan mukaan luolasukellusryhmän jäsenen tulee olla kokenut "kahden tähden sukeltaja", joka tuntee varusteensa ja luolasukellustekniikan.

Syy-yhteydestä

C:llä oli ollut 61 sukellustuntia ja hän oli ollut vähän vailla "kahden tähden sukeltaja". Sukelluspäiväkirjan mukaan hän oli harrastanut syväsukelluksia ja oli ainakin kerran sukeltanut luolaan. Onnettomuuden syy ei ollut siinä, että hän suoritti syväsukelluksen. Pari C/D oli eksynyt luolaan näkyvyyden äkillisen huonontumisen vuoksi. Kun luolasta oli jouduttu palaamaan takaisin samaa reittiä kuin sinne oli menty, näkyvyys palatessa oli muuttunut huonoksi. Näihin olosuhteisiin pari C/D oli kokematon. Sukellusta ei ollut suunniteltu ja käyty läpi siten kuin luolasukelluksessa olisi tullut menetellä. Puuttui suunnitelma sen varalta, että suunniteltua "lenkkiä" ei olosuhteiden vuoksi voitukaan tehdä. Sukellusryhmää ei ollut harjoitettu yhteistoimintaan sameassa vedessä. Käräjäoikeus piti tätä onnettomuuden syynä.

Turvasukeltajan puuttumisella ei sinänsä ollut konkreettista merkitystä onnettomuuteen. Sukellusajan tarkalla seuraamisella ei myöskään ollut syy-yhteyttä. Pelastustoimet olivat sujuneet nopeasti.

C:n sukellusvarustuksessa oli ollut pieniä vikoja. Teknisessä tarkastuksessa ei kuitenkaan ollut löydetty sellaista vikaa, joka olisi aiheuttanut onnettomuuden.

Yhteenveto

A oli sukellusvanhimpana syyllistynyt laiminlyönteihin. Vastuun ankaruutta arvioitaessa oli otettava huomioon, että kysymys oli vapaaehtoisesta harrastustoiminnasta, johon osallistuvat tiesivät sen sisältävän riskejä. Sukellusvanhimman asema perustui vapaaehtoisuuteen.

Turvamääräysten kohdan 1.1 mukaan sukeltajan oli tunnettava häntä koskevat turvamääräykset. D oli vahvistanut, että hän ja C olivat jo ilmoittautuessaan leirille päättäneet sukeltaa luolaan. D oli kertonut rikkoneensa määräyksiä tietoisesti. Tämä kuvasti sitä, miten Lahden Urheilusukeltajat ry:ssä oli suhtauduttu turvamääräyksiin. Seurassa noudatettu käytäntö oli mahdollistanut sen, että sukeltajat olivat sukeltaneet luolaan ilman vaadittavaa suunnitelmaa.

Puheena olevassa sukelluksessa luolassa oli edetty vain suhteellisen lyhyt matka, minkä jälkeen A oli kääntynyt takaisin ja antanut muillekin käskyn palata takaisin.

Käräjäoikeus katsoi, ettei A näissä olosuhteissa ollut laiminlyönyt häneltä kohtuudella edellytettäviä velvollisuuksia niin, että hän olisi tuottamuksellaan aiheuttanut C:n kuoleman.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen kuolemantuottamuksesta.

Vaasan hovioikeuden tuomio 9.10.1995

Virallinen syyttäjä ja asianomistaja hakivat muutosta käräjäoikeuden tuomioon toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja totesi valitusten ja vastauksen johdosta täsmennykseksi seuraavaa:

A:n rikosoikeudellista vastuuta kysymyksessä olevassa tapauksessa oli arvosteltava normaalin huolellisuusvelvoitteen mukaan ottaen kuitenkin huomioon kysymyksessä olevat erityiset olosuhteet. Huolellisuusvelvoitteen rikkomisen ja C:n kuoleman välillä tulee olla syy-yhteys, jotta A yleensä voisi joutua vastuuseen. Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n antamat turvamääräykset eivät perustu lainsäädäntöön tai viranomaisen määräykseen. Lahden Urheilusukeltajat r.y., johon yhdistykseen A ja C olivat kuuluneet, oli Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry:n jäsenyhdistyksenä sitoutunut siihen, että sen jäsenet noudattivat näitä turvamääräyksiä. Turvamääräysten rikkomisesta ei ole kuitenkaan vahvistettu minkäänlaisia sanktioita jäsenyhdistyksille tai niiden jäsenille. Luonteeltaan nämä turvamääräykset liittyvät suurelta osin sukeltajan omaan toimintaan siten, että sukeltajan itsensä edellytetään oman turvallisuutensa vuoksi niitä noudattavan.

A:n vastuuta oli kuitenkin arvioitava myös sen nojalla, kuinka näitä turvamääräyksiä oli käytännössä Lahden Urheilusukeltajat ry:ssä noudatettu ja minkälainen käytäntö tässä seurassa oli sukellettaessa yleensä ollut. Tämän lisäksi oli otettava huomioon se, että kysymys oli vapaaehtoisesta melko vaarallisena pidettävästä harrastustoiminnasta, johon sisältyi riskejä. C oli ollut tietoinen näistä riskeistä ja ollut valmis hyväksymään ne. C oli myös itse tietoisesti rikkonut turvamääräyksiä.

A oli käräjäoikeuden tuomiossa selostetulla tavalla rikkonut eräitä turvamääräyksiä. Tältä osin kysymys oli osaksi sellaisista turvamääräyksistä, joiden noudattamatta jättämisellä ei ollut mitään syy-yhteyttä onnettomuuteen. Osa turvamääräyksistä, joiden vastaisesti A oli toiminut tai joiden noudattamista hän ei ollut valvonut, oli kuitenkin sellaisia, joilla osaltaan saattoi olla syy-yhteyttä C:n kuolemaan. Kun kuitenkin otettiin huomioon edellä mainittu sukellustoiminnan luonne, C:n oma toiminta ja Lahden Urheilusukeltajat ry:ssä C:nkin tieten omaksuttu käytäntö turvamääräysten noudattamisessa, A:n ei näissä olosuhteissa voitu katsoa laiminlyöneen häneltä kohtuudella edellytettäviä velvollisuuksia niin, että hän olisi tuottamuksellaan aiheuttanut C:n kuoleman.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.6.1997