16.5.1997

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 22.5.1995

Käräjäoikeus oli tuomitessaan A:n tapon yrityksestä ynnä muusta rangaistukseen katsonut lääkärintodistusten mukaisesti selvitetyksi, että B oli häneen 26.11.1994 osuneesta haulikon laukauksesta saanut pysyvän 35 prosentin työkyvyttömyysasteen mukaisen vamman, vastaten haittaluokkaa VII, ja että B:n oli katsottava tulleen pysyvästi työkyvyttömäksi aikaisempaan kirvesmiehen ammattiinsa. Käräjäoikeudelle esitetyn selvityksen mukaan B:n tuntipalkaksi vammautumisen sattuessa ja päätöstä julistettaessa arvioitiin 60 markkaa, mikä vastasi 9 600 markan keskikuukausiansiota.

Käräjäoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan B:lle, paitsi muuta korvausta, jatkuvana korvauksena pysyvästä työkyvyttömyydestä 1.5.1995 alkaen, kunnes B täyttää 65 vuotta, 9 600 markkaa kuukaudessa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen kunkin kuukauden 1. päivästä lukien, mistä korvauksesta kuitenkin on vähennettävä lakisääteiset sairauspäivärahat ja lakisääteiset eläkkeet, kuten kansaneläke ja työsuhde-eläkkeet, sekä mahdolliset työansiot bruttomääriltään. Jatkuvaan korvaukseen on lisättävä lain mukaiset indeksikorotukset.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 31.8.1995

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A saattoi asian, katsoi kuten käräjäoikeuskin, että B ei 12.5.1995 päivätyn lääkärinlausunnon mukaisesti kyennyt enää saamiensa vammojen johdosta palaamaan aikaisempaan kirvesmiehen ammattiinsa, joten hän näin ollen oli pysyvästi työkyvytön ammattiaan vastaaviin töihin. Käräjäoikeus oli, tuomitessaan B:lle korvausta jatkuvasta pysyvästä työkyvyttömyydestä, ottanut korvausta vähentävänä seikkana huomioon B:n uudelleen kouluttamisesta mahdollisesti saamat työansiot. A:n vaatimus korvauksen hylkäämisestä ennenaikaisena oli siten perusteeton. Näillä lisäyksillä hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden perustelut. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Ylimääräinen hovioikeudenneuvos Häkämies: Käräjäoikeus on määrännyt B:lle työkyvyttömyyden johdosta tuomitusta korvauksesta vähennettäväksi 1.5.1995 jälkeiseltä ajalta mahdolliset työansiot bruttomääriltään. Tällainen määräys ei anna, mikäli asianosaiset ovat työansioiden bruttomäärästä eri mieltä, täytäntöönpanijalle selvitystä siitä, kuinka tuomio on pantava täytäntöön. Lausuma on epätäydellinen eikä siitä käy selville, miten asiassa on tuomittu. Poistan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 3 kohdan säännöksen nojalla lausuman sikäli kuin se koskee pysyvää työkyvyttömyyttä eli 1.5.1995 jälkeistä aikaa.

Lääkärinlausunnon mukaan B ei enää voi olkanivelen 35 prosentin haitta-asteen vuoksi tehdä kirvesmiehen töitä. Pysyvästi työkyvytön hän ei kuitenkaan ole ja lääkärinlausunnossa on viitattu uudelleen kouluttamisen mahdollisuuteen. B:n mahdollisuus uuteen työhön on arvioitavissa luotettavasti vasta myöhemmin. Sen vuoksi hylkään vaatimuksen pysyvästä työkyvyttömyydestä 1.5.1995 alkaen ennenaikaisena ja vapautan A:n tuomitusta korvauksesta tältä osin.

Muutoin olen samaa mieltä enemmistön kanssa.

Perustelut

Lääkärintodistusten mukaan B ei ampumavamman vuoksi kykene palaamaan entiseen kirvesmiehen ammattiinsa eikä muuhunkaan ruumiilliseen työhön, joka vaatii vasemman yläraajan täysipainoista työskentelyä. B:llä, joka on vammautuessaan ollut 27-vuotias, on oikeus saada A:lta korvausta ampumavammasta aiheutuvasta työansion menetyksestä, kuitenkin niin, että hän on velvollinen itse mahdollisuuksiensa mukaan uudelleen koulutuksella ja sen jälkeen hänelle soveltuvaan työhön hakeutumalla torjumaan ja vähentämään vahinkoseurauksia.

Korkeimpaan oikeuteen saadun selvityksen mukaan B on hakeutunut työvoimatoimiston välityksin ammatinvalinnanohjaukseen sekä aloittanut kaupan ja hallinnon perustutkintoon tähtäävät opinnot, jotka päättyvät 31.5.1997. Hänen tarkoituksenaan on jatkaa opintojaan perustutkinnon jälkeenkin.

Ajankohtaa, jolloin B sijoittuu uudelleen työelämään, ei vielä tiedetä eikä myöskään sitä, millaiseksi muodostuu hänen ansiotasonsa verrattuna aikaisempiin ansioihin. Korkein oikeus arvioi, että B:llä on uudelleenkoulutuksensa jälkeen 30.6.1999 mennessä ollut riittävästi aikaa hakeutua sellaiseen työhön, johon hän vammastaan huolimatta kykenee. Siihen saakka A on velvollinen suorittamaan hänelle korvausta työtulojen menettämisestä. Kun ei ole vielä todettavissa, aiheutuuko B:lle ampumavamman johdosta vahinkoa työansion menetyksenä vielä tuon ajankohdan jälkeenkin, hänen vaatimuksensa on siltä osalta ennenaikainen.

Korvauksen määrän osalta Korkein oikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut. Kysymys B:lle maksettavasta korvauksesta tehtävistä vähennyksistä ei ole ollut Korkeimman oikeuden käsiteltävänä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A velvoitetaan suorittamaan B:lle työkyvyttömyyden johdosta korvauksena 9 600 markkaa kuukaudessa kunkin kuukauden 1 päivänä hovioikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen toukokuun 1 päivästä 1995 kesäkuun 30 päivään 1999 lain mukaisine indeksikorotuksineen. Korvausmääristä on tehtävä hovioikeuden tuomiossa määrätyt vähennykset. B:n vaatimus saada korvausta työansion menetyksestä tuon ajankohdan jälkeen hylätään ennenaikaisena. Muilta osilta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.