13.3.1997

Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oy:n konkurssihakemus Joensuun käräjäoikeudessa

Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oy (Arsenal) vaati käräjäoikeudelle 16.5.1995 jättämässään hakemuksessa Kiteen Peltityö Oy:n asettamista konkurssiin muun ohella konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin f kohdan nojalla. Arsenalin saatavien yhteismäärä oli yli kaksi miljoonaa markkaa.

Arsenal lausui, että yhtiö oli 21.2.1995 myynyt käyttöja vaihto-omaisuutensa Rannila Steel Oy:lle ja tämän jälkeen suorittanut 21. ja 24.2.1995 välisenä aikana luotto- ja tilivelkojaan muille velkojilleen yli 2,8 miljoonalla markalla. Kaupan ulkopuolelle oli jäänyt vain teollisuushallikiinteistö, jonka arvo oli 1 - 1,7 miljoonaa markkaa ja joka oli ensisijaisesti kiinnitysvakuutena erään pankin saatavasta, jonka määrä 28.11.1995 oli 588 101,75 markkaa. Yhtiö oli vaihto- ja käyttöomaisuutensa kaupalla saattanut itsensä maksukyvyttömään tilaan. Yhtiöllä ei ollut lainkaan likvidejä varoja eikä kiinnitetyn omaisuuden arvo riittänyt kattamaan yhtiön velkavastuita, joiden kokonaismäärä oli 28.2.1995 ollut tase-erittelyn mukaan 4 458 721 markkaa.

Kiteen Peltityö Oy:n vastaus

Kiteen Peltityö Oy vastusti konkurssihakemusta. Yhtiö lausui, etteivät hakijan saatavat olleet olleet erääntyneinä konkurssihakemuksen tekohetkellä. Yhtiö ei myöskään ollut vaihto- ja käyttöomaisuutensa kaupalla saattanut itseään maksukyvyttömään tilaan. Kauppahinnalla oli päinvastoin maksettu yhtiön velkoja niin, että yhtiön velkamäärä ei enää ollut 28.2.1995 päivätyn tase-erittelyn mukainen. Teollisuushallikiinteistön myynnistä 1,8 miljoonan markan hinnalla oli käyty neuvotteluja, joiden onnistuessa yhtiö olisi pystynyt kauppahinnalla sekä rahavaroillaan suorittamaan kaikki velvoitteensa. Kauppaneuvottelut olivat loppuneet toisen osapuolen saatua tietää Arsenalin konkurssihakemuksesta. Yhtiö lausui lisäksi, että hakijan oli kunnianvastaista ja arvotonta vedota saatavansa suorittamisen vaarantumiseen, koska hakija oli ollut koko ajan tietoinen yhtiön ja Rannila Steel Oy:n välisistä vaihtoja käyttöomaisuutta koskeneista kauppaneuvotteluista ja oli hyväksynyt yhtiön menettelyn.

Käräjäoikeuden päätös 15.12.1995

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että hakijavelkoja oli ollut tietoinen velallisyhtiön suunnittelemasta kaupasta eikä ollut vastustanut sitä. Kun hakija ei ollut näyttänyt minkään saatavistaan erääntyneen, käräjäoikeus hylkäsi konkurssihakemuksen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 26.3.1996

Arsenal valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Perustelut

Asiassa on riidatonta, että Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oy:llä on Kiteen Peltityö Oy:ltä (yhtiö) konkurssihakemuksen perusteena olevat saatavat, joiden määrä Arsenalin ilmoituksen mukaan on konkurssihakemuksen vireilletuloajankohtana ollut yli 2 000 000 markkaa. Arsenal ei ole enää Korkeimmassa oikeudessa väittänyt, että mikään sen saamisista olisi konkurssihakemuksen vireilletuloajankohtana ollut erääntynyt.

Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko Arsenalilla oikeutta konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin f kohdan nojalla vaatia yhtiön omaisuutta luovutettavaksi konkurssiin, vaikka sen saamiset velalliselta eivät ole olleet erääntyneitä. Yleensä velkojan oikeus saada täytäntöönpanokelpoinen tuomio saamisestaan riippuu siitä, onko saaminen erääntynyt vai ei. Velkoja, jonka saaminen ei ole erääntynyt, voi kuitenkin yhtä hyvin kuin erääntyneen saamisen velkoja osallistua velallisen konkurssiin ja saada siinä suorituksen saamisestaan. Koska erääntymättömän saamisen velkojalla ei tavallisesti ole mahdollisuutta saada saamisestaan ulosottokelpoista tuomiota, hänellä voidaan sanoa olevan jopa perustellumpi tarve saada velallinen asetetuksi konkurssiin kuin erääntyneen saamisen velkojalla. Näin ollen vaatimus, jonka mukaan velkoja ei voisi ylipäänsä vaatia velallista konkurssiin muusta kuin erääntyneestä saamisestaan, ei olisi perusteltu.

Konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä verrattuna 5 §:n ensimmäiseen virkkeeseen voidaan selvästi havaita, ettei velkojan saamisen erääntyneisyyttä ole ensiksi mainitussa pykälässä asetettu yleiseksi edellytykseksi sille, että velallinen voitaisiin asettaa siitä konkurssiin. Niissä konkurssisäännön 6 §:n 1 momentissa luetelluissa tilanteissa, joissa erääntyneisyyttä vaaditaan, se ilmenee selvästi lakitekstistä. Sanotun momentin f kohdassa ei ole asetettu tällaista vaatimusta. Mainitun kohdan mukaan on tehtävä ennuste sen arvioimiseksi, onko velallinen muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan sitä mukaa kuin ne erääntyvät maksettaviksi. Tämän seikan arvioiminen ei vaadi, että kysymys olisi erääntyneistä veloista. Jos velallinen näin havaitaan maksukyvyttömäksi, erääntymättömänkin saamisen velkojan oikeus vaatii, että velallisen omaisuus luovutetaan konkurssiin.

Mainituilla perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, ettei konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin f kohdassa velkojan saamiselta edellytetä erääntyneisyyttä.

Kysymys on tämän jälkeen siitä, onko yhtiö konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin f kohdassa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön.

Asiassa on riidatonta, että yhtiön liiketoiminta on päättynyt 21.2.1995 tehdyn käyttö- ja vaihto-omaisuuden kaupan myötä. Tällaisessa tilanteessa on selvää, ettei yhtiö kykene maksamaan velkojaan niiden erääntyessä, elleivät yhtiöllä liiketoiminnan päättyessä olleet ja sen edellä mainitun kaupan kauppahintana 21.2.1995 saamat rahavarat, liiketoiminnan päättymisen jälkeen yhtiön saamisille kertyvät suoritukset sekä käräjäoikeuden päätöksessä mainitun teollisuushallikiinteistön yhtiön velkojen vakuudeksi pantattu arvo riitä kattamaan yhtiön velkoja luottokustannuksineen.

Yhtiön velat ovat esitettyjen tasetietojen mukaan olleet 28.2.1995 eli vajaa kolme kuukautta ennen 16.5.1995 tapahtunutta konkurssihakemuksen jättämistä noin 4 500 000 markkaa. Yhtiöllä on samanaikaisesti ollut rahavaroja noin 2 030 000 markkaa. Lisäksi yhtiöllä on ollut lainasaamisia noin 1 045 000 markkaa ja myyntisaamisia noin 1 068 000 markkaa. Yhtiö ei ole kuitenkaan esittänyt minkäänlaista kirjallista tai muutakaan luotettavaa selvitystä saamisilleen sittemmin kertyneistä suorituksista eikä saamistensa todellisesta arvosta. Yhtiön eräiden velkojen vakuutena olevan teollisuushallikiinteistön arvosta ei ole esitetty 1 700 000 markkaa korkeampia arvioita lukuun ottamatta yhtiön itsensä ilmoittamaa hintapyyntöä, joka oli esitetty tuloksettomina päättyneissä myyntineuvotteluissa vuonna 1995. Korkein oikeus katsoo siten selvitetyksi, ettei kiinteistön arvo ole ollut ainakaan suurempi kuin 1 700 000 markkaa.

Kun yhtiön velat ovat näin ollen olleet selvästi suuremmat kuin edellä mainittujen rahavarojen määrä ja kiinteistön arvo yhteen laskettuina ja kun yhtiö ei ole esittänyt selvitystä liiketoimintansa päättymisen jälkeen kertyneistä saamistensa suorituksista eikä vielä perimättä olevien saamistensa käyvästä arvosta, Korkein oikeus katsoo, että yhtiötä on pidettävä konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin f kohdassa tarkoitetuin tavoin maksukyvyttömänä.

Asiassa on käräjäoikeuden lausumilla perusteilla selvitetty, että Suomen Yhdyspankki Oy oli ollut etukäteen tietoinen yhtiön käyttö- ja vaihto-omaisuuden kaupasta eikä ollut vastustanut sitä. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, etteivät pankki ja siltä oikeutensa johtanut Arsenal tämän vuoksi ole menettäneet oikeuttaan vaatia yhtiön asettamista konkurssiin sinänsä riidattomien saamistensa perusteella.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös ja hovioikeuden tuomio kumotaan. Kiteen Peltityö Oy:n omaisuus määrätään konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin f kohdan nojalla luovutettavaksi konkurssiin. Asianajaja Markku Leinonen määrätään konkurssipesän väliaikaiseksi pesänhoitajaksi. Leinosen on otettava pesän asiakirjat ja omaisuus hoitoonsa, laadittava luettelo pesän varoista ja veloista sekä ryhdyttävä muihin tehtävän edellyttämiin toimiin.

Muita konkurssiin asettamisesta johtuvia toimenpiteitä varten asia palautetaan Joensuun käräjäoikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta välittömästi ottaa asia käsiteltäväkseen.