1.12.1997

Kanne Espoon käräjäoikeudessa

Asunto Oy Hyljekoukku 3 kertoi muiden ohella A:ta vastaan ajamassaan kanteessa, että Espoon Investra Oy, joka oli rakentanut perustamalleen asuntoosakeyhtiölle asuinrakennukset, oli tehnyt Espoon kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen kanssa sopimuksen asunto-osakeyhtiön liittämisestä kaupungin viemärijärjestelmään. Espoon Investra Oy oli huoneistojen myyjänä ja niin sanottuna grynderinä rakennushankkeen RS-järjestelmän taloussuunnitelman mukaan vastuussa myös jätevesimaksusta annetun lain mukaisen liittymismaksun suorittamisesta. Asunto-osakeyhtiön osakkeet oli markkinoitu velattomina eikä liittymismaksu kuulunut sen suoritettavaksi.

Asunto-osakeyhtiön rakennusaikaisen hallituksen jäsenet ja isännöitsijä olivat laatineet ja esittäneet yhtiökokoukselle vuodelta 1991 tilinpäätöksen, jonka mukaan jätevesimaksusta annetun lain mukainen liittymismaksu oli asunto-osakeyhtiön puolesta kokonaan suoritettu. A oli rakennusaikaisena tilintarkastajana jättänyt asunto-osakeyhtiön tilinpäätöksestä, kirjanpidosta ja hallinnosta ajalta 1.1. - 31.12.1991 osakkeenomistajille antamassaan lausunnossa ja tilintarkastuskertomuksessa mainitsematta Espoon Investra Oy:n maksamatta jättämistä yhteensä 29 201,30 markan liittymismaksueristä. A oli lausunnossaan liittymismaksueriä tarkoittaen totuudenvastaisesti esittänyt, että yhtiön kirjanpito perustui hyväksyttäviin tositteisiin.

Asunto-osakeyhtiön hallituksen tietoon oli marraskuun alussa 1993 kaupungin velkomuksen johdosta tullut liittymismaksun maksamatta ollut osa. Asunto-osakeyhtiö ei voinut periä maksun loppuosaa Espoon Investra Oy:ltä, koska yhtiö oli syyskuussa 1993 asetettu konkurssiin, joka oli varojen puutteessa rauennut. Maksuerät korkoineen olivat jääneet tämän vuoksi asunto-osakeyhtiön suoritettaviksi.

A oli asunto-osakeyhtiön rakennusaikaisena tilintarkastajana yhdessä hallituksen jäsenten ja isännöitsijän kanssa tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut asunto-osakeyhtiölle maksuvelvollisuuden ja oli siten velvollinen yhdessä näiden kanssa korvaamaan syntyneen vahingon, joka korkoineen oli 33 496,33 markkaa. Tämän vuoksi Asunto Oy Hyljekoukku 3 vaati A:n velvoittamista suorittamaan asunto-osakeyhtiölle yhteisvastuullisesti hallituksen jäsenten ja isännöitsijän kanssa vahingonkorvauksena mainitun määrän korkoineen.

Vastaus

A vastusti kannetta ja katsoi, että väitetty vahinko ei ollut aiheutunut kirjanpidosta eikä tilinpäätöksestä. Kirjanpito oli hoidettu asianmukaisesti. Tilintarkastus oli suoritettu huolellisesti.

Käräjäoikeuden tuomio 16.10.1995

Kirjanpitolain 8 §:n mukaan kirjausten oli perustuttava päivättyyn ja numeroituun tositteeseen, joka todensi liiketapahtuman. Tositteen tuli olla, mikäli mahdollista, maksun saajan tai maksun välittäneen rahalaitoksen tai muun vastaavan antama. Rakentamiseen liittyvät alkuperäiset laskut oli viety grynderinä toimineen Espoon Investra Oy:n kirjanpitoon, minkä vuoksi niitä ei ollut voitu liittää rakennusaikaiseen asunto-osakeyhtiön kirjanpitoon. Asunto-osakeyhtiön kirjanpitoon viety tosite maksun suorittamisesta olisi kuitenkin pitänyt todentaa kuittijäljennöksillä.

Liittymismaksusopimuksessa ei ollut mainintaa eräpäivästä. Liittymismaksusopimuksen liitteessä todettiin, että maksu oli suoritettava kolmessa erässä. Toisen erän määrä oli 14 600,70 markkaa ja kolmannen erän määrä 14 600,60 markkaa. Toisen erän erääntymispäivä oli ollut 22.1.1993 ja kolmannen erän vastaavasti 22.1.1994. Nämä olivat erääntyneet vasta asunto-osakeyhtiön hallinnon luovuttamisen jälkeen uudelle hallitukselle. Kirjanpidossa ollut tosite maksun suorittamisesta oli virheellinen. Asunto-osakeyhtiön rakennusaikaisen hallituksen olisi tullut viimeistään hallinnon luovutuskokouksessa 6.2.1992 ilmoittaa asunto-osakeyhtiön osakkaille, ettei Espoon Investra Oy ollut vielä liittymismaksueriä suorittanut.

Liittymismaksusopimuksesta ei ilmennyt, että tilintarkastushetkellä liittymismaksun kaksi erää ei ollut vielä erääntynyt. A oli tilintarkastajana voinut luottaa tarkastettavana olevan kirjanpitoaineiston tietojen oikeellisuuteen. Hänellä ei ollut ollut syytä epäillä ilmoitettuja tietoja virheellisiksi.

Samalla kun asunto-osakeyhtiön hallituksen jäsenet ja isännöitsijä velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan Asunto Oy Hyljekoukku 3:lle 33 496,30 markkaa 16 prosentin korkoineen asunto-osakeyhtiön A:han kohdistama kanne hylättiin.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.12.1996

Asunto Oy Hyljekoukku 3 valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että A oli tarkastanut asunto-osakeyhtiön rakennusaikaisen tilinpäätöksen, kirjanpidon ja hallinnon ajalta 1.1. - 31.12.1991 ja todennut, että kirjanpito oli perustunut hyväksyttäviin tositteisiin ja oli oikein pidetty. A oli puoltanut taseen vahvistamista ja ehdottanut vastuuvapauden myöntämistä hallituksen jäsenille ja isännöitsijälle vuodelta 1991. Taseen ja tase-erittelyn mukaan vesi- ja viemäriliittymämaksut oli maksettu, mutta riidatonta oli, että maksuista oli maksettu vain ensimmäinen erä ja että 29 201,30 markkaa oli maksamatta.

Tositteena vesi- ja viemäriliittymän maksusta oli vain niin sanottu muistiotosite, jossa ei ollut liitteenä maksukuittia ja joka ei muutenkaan sinänsä todentanut maksua. A oli tilintarkastajana hyväksynyt tositteen, joka ei ollut maksun saajan tai maksun välittäneen rahalaitoksen tai muun vastaavan antama. A ei ollut väittänytkään, että tällaisen tositteen esittäminen ei olisi ollut vesi- ja viemäriliittymämaksun osalta mahdollista.

A oli kirjanpitoa tarkastaessaan jättämällä vaatimatta tarkempaa selvitystä maksuista menetellyt huolimattomasti, kun hän oli hyväksynyt tuon muistiotositteen, joka ei täyttänyt kirjanpitolain 8 §:n edellytyksiä. A:n menettelystä osaltaan johtui, että asuntoosakeyhtiö vuonna 1992 hyväksyi tuon puutteellisen tositteen sisältävän kirjanpidon perusteella laaditun tilinpäätöksen ja myönsi yhtiön rakennusaikaiselle hallitukselle vastuuvapauden tilivuodelta 1991. Kun asunto-osakkeet myytiin velattomina, asunto-osakeyhtiöllä, jos se olisi keväällä 1992 saanut tietää noiden maksujen maksamattomuudesta, olisi ollut mahdollisuus vaatia niiden maksamista rakentajayhtiöltä. Kun rakentajan omaisuus vasta syyskuussa 1993 luovutettiin konkurssiin, oli todennäköistä, että se olisi keväällä 1992 tuon maksun kyennyt maksamaan tai antamaan maksusta vakuuden. Kun asunto-osakeyhtiö ei rakentajayhtiön konkurssin raukeamisen vuoksi ollut saanut maksua siltä perityksi, A:n laiminlyönti oli syy-yhteydessä yhtiön vahinkoon, jonka hän oli velvollinen yhteisvastuullisesti yhtiön hallituksen jäsenten ja isännöitsijän kanssa korvaamaan yhtiölle.

A velvoitettiin yhteisvastuullisesti asunto-osakeyhtiön hallituksen jäsenten ja isännöitsijän kanssa suorittamaan Asunto Oy Hyljekoukku 3:lle vahingonkorvaukseksi 33 496,30 markkaa korkoineen.

Perustelut

A:n suorittamaa tilintarkastusta ovat koskeneet asunto-osakeyhtiölain 3 §:n 1 momentin 5 kohdan sekä osakeyhtiölain 10 luvun 7 ja 8 §:n säännökset, jotka nyttemmin on kumottu 28.10.1994 annetuilla laeilla (937-8/94). Edellä mainitun 7 §:n mukaan tilintarkastajan tuli hyvän tilintarkastustavan edellyttämässä laajuudessa tarkastaa tilinpäätös ja kirjanpito sekä yhtiön hallinto. Osakeyhtiölain 10 luvun 8 §:n mukaan yhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan oli varattava tilintarkastajalle tilaisuus toimittaa tarkastus tarpeelliseksi katsomassaan laajuudessa sekä annettava sellaista selvitystä ja apua, jota tilintarkastaja pyysi.

Tilintarkastuksen eräänä keskeisenä päämääränä on selvittää, antaako tilinpäätös totuudenmukaisen kuvan yhtiön taloudellisesta asemasta tilikauden päättyessä. Erityisesti tilintarkastajan tulee selvittää, että kirjanpito- ja valvontajärjestelmään kuuluvat valvontatoiminnot ovat käytössä, että hyväksytyt liiketapahtumat käsitellään oikein ja että tositteet ovat oikeita.

A:n suorittama tilintarkastus on käsittänyt asuntoosakeyhtiön tilintarkastuksen perustajaurakoitsijan hallintoajalta. Tilintarkastus on liittynyt yhtiön hallinnon luovuttamiseen osakkeenostajille. Tällaisessa tarkastuksessa tilintarkastajan tulee selvittää, onko yhtiön taloudellinen asema perustajaurakoitsijan osakkeenostajille antaman taloussuunnitelman edellyttämä. Asiassa esitetyn 3.7.1991 päivätyn Asunto Oy Hyljekoukku 3:n taloussuunnitelman mukaan yhtiölle ei ole ilmoitettu olevan odotettavissa vastuita kunnallistekniikan tai muun sellaisen perusteella.

Kirjanpitolain 8 §:n mukaan liiketapahtumien kirjauksen on perustuttava päivättyyn ja numeroituun tositteeseen, joka todentaa liiketapahtuman. Tositteen, joka todentaa suoritetun maksun, tulee olla, mikäli mahdollista, maksun saajan tai maksun välittäneen rahalaitoksen tai muun vastaavan antama. Oikaisu- ja siirtokirjauksen todentava tosite, jolla tarkoitetaan niin sanottua muistiotositetta, on asianmukaisesti varmennettava. Hallituksen esityksessä kirjanpitolainsäädännön uudistamiseksi nro 120 vp. 1972 on katsottu, että kirjanpitovelvollisen tai hänen palveluksessaan olevan henkilön laatimaa tositetta saadaan käyttää vain silloin, kun kirjauksen perusteeksi ei voida saada yrityksen ulkopuolisen henkilön antamaa tositetta.

Tilintarkastajan ei ilman erityistä perustetta tule epäillä kirjanpitoon vietyjen kirjanpitolain määräysten mukaisten tositteiden oikeellisuutta. Asunto Oy Hyljekoukku 3 on jätevesimaksusta annetun lain (610/73) 2 §:n nojalla kiinteistön omistajana ollut vastuussa vesi- ja viemäriliittymissopimuksen velvoitteista ja maksu on lisäksi lain nojalla voitu ulosottaa asuntoosakeyhtiöltä ilman tuomiota. Tämän vuoksi ei pelkkä rakennusyhtiön laatima muistiotosite ole ollut riittävä todentamaan maksua. Jättäessään vaatimatta muistiotositteen perusteella kirjatusta maksusta tarkempaa selvitystä A on menetellyt huolimattomasti. Se, että A ei ilmoituksensa mukaan olisi voinut tällaista selvitystä saada, koska alkuperäinen tosite on sisältynyt perustajaurakoitsijan kirjanpitoon, ei poista A:n menettelyn moitittavuutta. Tilintarkastajalla on oikeus vaatia hallitukselta ja toimitusjohtajalta tarpeelliset selvitykset. Ellei niitä anneta, tilintarkastajan tulee ilmoittaa tästä tarkastuskertomuksessaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.