4.11.1997

Kanne Porin käräjäoikeudessa

A vaati, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle koulutusavustusta 814 markkaa kuukaudessa 1.9.1995 lukien 30.6.1997 saakka.

B oli Porin kaupungin lastenhuoltolautakunnan avustusjaoston 25.1.1978 antaman päätöksen nojalla velvollinen suorittamaan 20.8.1977 syntyneelle tyttärelleen A:lle elatusapua 300 markkaa kuukaudessa. Indeksikorotusten myötä kuukausittainen elatusavun määrä oli noussut 814 markaksi. Elatussopimuksen mukainen oikeus saada elatusapua oli päättynyt 31.8.1995. A opiskeli lukiossa 30.6.1997 saakka. Koulunkäynnistä aiheutui kuluja, joita hän ei voinut avustuksilla tai muilla tuloilla kattaa. Hänellä ei myöskään ollut mahdollisuutta heti lukion jälkeen vastata koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista.

Vastaus

B kiisti kanteen. Hän oli sairaseläkkeellä, hänen vaimonsa oli työttömänä ja heillä oli kaksi alaikäistä lasta elätettävänään.

Käräjäoikeuden tuomio 1.12.1995

Käräjäoikeus lausui, että koulutuskustannuksiin osallistumisen kohtuullisuutta harkittaessa merkitystä oli paitsi kantajan mahdollisuudella itse osallistua kustannusten kattamiseen, myös molempien vanhempien kyvyllä käytettävissä olevilla varoillaan osallistua kustannuksiin.

Kantajalla oli kuukausittain käytettävänä opiskelukustannustensa kattamiseen opintorahaa 380 markkaa ja opintolainaa 1 300 markkaa eli yhteensä ainakin 1 680 markkaa.

Vastaajan varallisuusoloistaan esittämä selvitys, jota kantaja ei ollut kiistänyt, osoitti vastaajan käytössä olevien varojen viimeisten kahden vuoden aikana alentuneen, koska vastaaja oli menettänyt työkykynsä sairauden vuoksi ja siirtynyt eläkkeelle. Perheen yhteenlasketut nettotulot 1.12.1995 alkaen olivat yhteensä 8 620 markkaa. Kun otettiin huomioon perheen asumiskulut ja kahden alaikäisen lapsen sekä kahden aikuisen elantokulut sekä perheen vanhemman lapsen lukion käymisestä aiheutuvat kustannukset, vastaajan kuukausittain käytettävissä olevien varojen ei voitu katsoa riittävän muuhun kuin perheen aineellisten vähimmäistarpeitten tyydyttämiseen.

Määritellessään elatusta koskevaa ikärajaa lainsäätäjä on ottanut huomioon sosiaaliturvaa ja sosiaalihuoltoa koskevassa lainsäädännössä noudatetut ikärajat.

Kun kantajalla oli mahdollisuus itse rahoittaa opiskelunsa yhteiskunnan varoista tuetun rahoituksen kautta ja kun vastaajan elatuskyky hänen ikänsä, työkyvyttömyytensä, lakiin perustuva elatusvastuunsa ja käytettävissä olevien varojen määrä huomioon ottaen oli sairaudesta johtuen pysyvästi heikentynyt, käräjäoikeus katsoi, ettei vastaajan velvoittamista osallistumaan kantajan koulutuskustannuksiin, tämän täytettyä 18 vuotta, voitu pitää kohtuullisena. Käräjäoikeus katsoi edelleen, että kun kantajalla oli mahdollisuus lukion käytyään joko jatkaa opintojaan tai mennä työelämään, hänellä oli, huomioon ottaen yhteiskunnan melko kattavat tukimuodot lainan takaisinmaksun osalta, mahdollisuus vastata koulutuksestaan aiheutuneista kustannuksista. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 9.5.1996

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A saattoi jutun, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Lapsen elatuksesta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan tuon lainkohdan mukaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista.

A on vaatinut B:n velvoittamista osallistumaan lukion kahden viimeisen luokan oppimäärän suorittamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

A:lla on kuukausittain käytettävissään opiskelusta aiheutuvien kustannusten kattamiseen opintorahaa 380 markkaa ja opintolainaa 1 300 markkaa. Lisäksi A on voinut koulun loma-aikoina pyrkiä hankkimaan ansiotuloja tilapäistyöllä. A:n äiti, jonka luona A asuu, on työttömänä ja saa työttömyyspäivärahaa 2 714 markkaa bruttona kuukaudessa. Kun koulutuskustannuksiin kuuluvat varsinaisten opintomenojen lisäksi myös koulutuksen aikaiset elinkustannukset, A on edellä mainitut hänen taloudellista tilannettaan koskevat seikat huomioon ottaen koulutusavustuksen tarpeessa. Tarpeeseen vaikuttaa myös se, että lukio ei suoraan valmista mihinkään ammattiin eivätkä mahdollisuudet selviytyä opintolainan koroista ja lyhennyksistä heti lukion jälkeen sen vuoksi yleensä ole erityisen hyvät.

B:n mahdollisuuksista osallistua A:n koulutuskustannuksiin on esitetty seuraavaa selvitystä. B on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 1.11.1994 alkaen. Hänen eläkkeensä on 4 970 markkaa nettona kuukaudessa. Näin ollen hänen tulonsa ovat valtaosan siitä ajasta, jona hän maksoi A:lle elatusapua, olleet nykyistä paremmat. Työkyvyttömyyden vuoksi B:llä ei myöskään liene mahdollisuuksia lisätä tulojaan. B:n vaimo on työttömänä ja saa päivärahaa 3 650 markkaa nettona kuukaudessa. B:llä ja tämän vaimolla on kaksi alaikäistä lasta, joista toinen käy lukiota. B:n nykyisen perheen asumismenot ovat noin 2 000 markkaa kuukaudessa.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1996:5 todennut, että lukio voidaan katsoa koulujärjestelmässämme kansalaisten peruskoulutukseen kuuluvaksi ja tälle seikalle on annettu merkitystä arvioitaessa vanhemman velvollisuutta osallistua 18 vuotta täyttäneen lapsensa koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Tämä kannanotto ei kuitenkaan merkitse sitä, että vanhempien olisi kaikissa tapauksissa osallistuttava täysi-ikäisen lukiota käyvän lapsensa koulutuskustannuksiin. Kussakin yksittäistapauksessa ratkaisua tehtäessä tulee lapsen elatuksesta annetun lain 3 §:n 2 momentissa mainitut seikat huomioon ottaen harkita, onko koulutusavustuksen maksettavaksi tuomitseminen kohtuullista. Tällöin on merkitystä annettava myös lapsen ja hänen vanhempiensa taloudellisille oloille ja vanhempien kyvylle vastata lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista.

Edellä A:n ja B:n taloudellisista olosuhteista esitetty selvitys huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei B:n velvoittaminen osallistumaan A:n koulutuskustannuksiin ajalta 1.9.1995 - 30.6.1997 ole edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin kohtuullista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.