29.10.1997

Virallisen syyttäjän vaatimus Lapin käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta siitä, että he olivat 16.2.1995 Inarin kunnassa Lemmenjoen kansallispuistossa yksissä tuumin pyyntitarkoituksessa jäljittäneet ja seuranneet ympärivuotisesti rauhoitetun ahman jälkiä omistamillaan moottorikelkoilla. Tavoitettuaan ahman he olivat moottorikelkkojen suojasta tappaneet ahman ja sen jälkeen peittäneet sen lumeen ja ajaneet moottorikelkoilla useita kertoja sen yli. Lisäksi virallinen syyttäjä muun ohella vaati, että sekä A:n että B:n moottorikelkat oli tuomittava valtiolle menetetyiksi.

Käräjäoikeuden tuomio 16.11.1995

Käräjäoikeus, joka tuomitsi A:n ja B:n kummankin metsästysrikoksesta rangaistukseen ja menettämään rikoksentekovälineenä käytetyt moottorikelkat valtiolle, totesi menettämisseuraamuksen osalta, että A ja B olivat olleet metsästämässä ahmaa ja että metsästyksellä tarkoitetaan metsästyslaissa muun muassa pyyntitarkoituksessa tapahtuvaa riistaeläimen jäljittämistä. Kelkkoja oli käytetty ahman jäljittämisessä, seuraamisessa ja jälkien peittämisessä ja ahma oli tapettu moottorikelkkojen suojasta. A:n ja B:n kelkat olivat olleet käytettyjä ja A:n kelkasta puuttui moottori ja tuulilasi. Menettämisseuraamus ei ollut kohtuuton ottaen huomioon myös se, että kohteena oli ollut koko vuoden rauhoitettu eläin.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 17.9.1996

A ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui menettämisseuraamuksen osalta, että vaikka A ja B olivat jäljittäneet ahmaa moottorikelkoilla, he olivat olleet ennen tapahtumaa poronhoitotehtävissä käyttäen kelkkoja työvälineenään. Huolimatta ahman ympärivuotisesta rauhoituksesta moottorikelkkojen menettämisseuraamus oli niiden arvoon ja käyttötarpeeseen nähden kohtuuton seuraus A:n ja B:n syyksi luetusta teosta. Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A ja B vapautettiin moottorikelkkojen menettämisseuraamuksesta.

Perustelut

Rikoslain 2 luvun 16 §:n 3 momentin mukaan rikoksen tekemiseen käytetty esine voidaan tuomita menetetyksi. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen on siten harkinnanvaraista. Moottorikelkka, jota on käytetty ahman tappamiseen, on mainittua lainkohtaa sovellettaessa lähtökohtaisesti samanveroisessa asemassa kuin muutkin rikoksentekovälineet. Kun on kysymys tavanomaisesta tekovälineestä, vallitsevan oikeuskäytännön mukaan se yleensä tuomitaan menetetyksi. Kun taas on kysymys tavallista arvokkaammista tekovälineistä, kuten nyt on asianlaita, joudutaan arvioimaan menettämisseuraamuksen kohtuullisuutta suhteessa teon laatuun, tekijän varallisuuteen ja tekovälineen merkitykseen omistajalleen esimerkiksi työvälineenä tai muun välttämättömän tarpeen kannalta. Menettämisseuraamuksen merkitystä arvioitaessa on myös kiinnitettävä huomiota rikosten ennalta ehkäisemiseen. Muutoinkin on tavoiteltava oikeudenmukaisen rikosoikeudellisen kokonaisseuraamuksen aikaansaamista.

Moottorikelkkoja koskevan menettämisseuraamuksen tuomitsemista vastaan puhuu tässä tapauksessa se, että A:n ja B:n teon välittömänä syynä on ollut ahman aiheuttama vaara kokoon ajetuille poroille, ja se, ettei kysymys ole ollut varsinaisesta metsästämisestä, vaan porojen kokoamisen yhteydessä äkillisesti syntyneestä tilanteesta. Menettämisseuraamuksen tuomitsematta jättämistä tukevat myös moottorikelkkojen, joskin käytettyjen, suhteellisen suuri arvo verrattuna omistajien tuloihin ja varoihin sekä niiden merkitys poromiehille työvälineenä.

Menettämisseuraamuksen tuomitsemista taas puoltavat seuraavat seikat. A ja B ovat tappaneet kokonaan rauhoitetun eläimen. Teko on tapahtunut moottorikelkkoja apuna käyttäen. Moottoriajoneuvoa apuna käyttäen tapahtuvaan metsästämiseen suhtaudutaan lainsäädännössä ankarasti, mistä on osoituksena se, että tällainen menettely johtaa metsästysrikoksesta tuomitsemiseen eivätkä metsästyslaissa säädetyt lievemmät rikostunnusmerkistöt tule kysymykseen. Petoeläinten poronhoidolle aiheuttamista vahingoista maksetaan sitä koskevan erityisen lain nojalla korvauksia valtion varoista. Näin ollen taloudellisten syiden vuoksi poromiehillä ei ole perustetta ahman tappamiseen eivätkä sellaiset syyt lievennä teon moitittavuutta. Uhanalaisten eläinten rauhoittaminen menettää tosiasiallisen merkityksensä, mikäli eläinten tappamisen rikosoikeudelliset seuraamukset ovat sellaisia, ettei niillä ole vahvaa rikoksia ennalta ehkäisevää vaikutusta. Moottorikelkan menettämisellä on nyt esillä olevan kaltaisissa tilanteissa ilmeisesti suurempi uusia rikoksia ehkäisevä vaikutus kuin rikoksesta tuomitulla sakkorangaistuksella. Nyt kysymyksessä olevat käytetyt moottorikelkat eivät ole niin arvokkaita, että niiden menettäminen johtaisi kohtuuttomaan kokonaisseuraamukseen A:n ja B:n rikoksesta.

Menettämisseuraamuksen tuomitsemista puoltavat seikat ovat tässä tapauksessa painavammat kuin seuraamuksen tuomitsematta jättämistä tukevat perusteet.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on tuominnut menettämisseuraamukset tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Lainkohdat

Rikoslaki 2 luku 16 § 3 Metsästyslaki 80 § 3

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Määräys takavarikoitujen A:n omistaman moottorikelkan Lynx 2300 GL ja B:n omistaman moottorikelkan Lynx 3900 GL palauttamisesta omistajilleen kumotaan ja moottorikelkat tuomitaan rikoksentekovälineinä valtiolle menetetyiksi.

Muilta osilta asia ei ole ollut Korkeimman oikeuden tutkittavana.