KKO:1997:159
- Asiasanat
- Perintö - Ennakkoperintö - LakiosaOikeudenkäyntimenettely - Asianosaisen kuuleminen
- Tapausvuosi
- 1997
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S96/1494
- Taltio
- 3491
- Esittelypäivä
Ään.
Käräjäoikeus oli hylännyt ennakkoperinnön saajaa vastaan ajetun lakiosan täydennyskanteen sillä perusteella, että kanteessa väitettyä perustetta kantajan 222 080 markan suuruisen lakiosan täydennykseen ei ollut, kun asianosaiset olivat sopineet, että kantaja yksin saa pesän reaalisen säästön 223 320 markkaa. Tuomio kumottiin, kun asianosaisten sopimus, johon käräjäoikeus viittasi, tarkoitti jäämistön reaalista jakamista eikä pesän osakkaana ollutta leskeä ollut asiassa kuultu.
PK 7 luku 3 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Riihimäen käräjäoikeudessa
A kertoi B:tä vastaan nostamassaan kanteessa, että asianosaisten isän, 16.12.1993 kuolleen C:n jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa oli todettu pesän säästöksi 223 320 markkaa. Asianosaisten äiti, leski D oli ilmoittanut, ettei hän avioliittolain 103 §:n 2 momenttiin nojautuen tullut luovuttamaan tasinkoa vainajan rintaperillisille A:lle ja B:lle.
C ja D olivat 17.3.1980 myyneet B:lle 90 000 markan kauppahinnasta sekä eläke-etua vastaan yhteisesti omistamansa tontin n:o 4 Riihimäen kaupungin Harjukylän kaupunginosan korttelissa Kerttu. Eläke-etuna tontilla oleva asuinrakennus oli jäänyt myyjien käyttöön ja hallintaan heidän elinajakseen. Kun eläke-edun arvoksi oli katsottava enintään 90 000 markkaa, ostajan kiinteistöstä suorittama kauppahinta oli ollut 180 000 markkaa. C oli lisäksi 19.5.1983 D:n suostumuksella myynyt B:lle perustettavan kiinteistöosakeyhtiön lukuun 600 000 markan kauppahinnasta tontin n:o 7 Riihimäen kaupungin Suokylän kaupunginosan korttelissa Pääsky.
Kun molemmat kiinteistökaupat olivat olleet alihintaisia, B oli kummankin kaupan yhteydessä saanut ennakkoperintöä, joka oli otettava huomioon pesän säästöä määrättäessä. Asuinkiinteistön käypä arvo luovutushetkellä oli ollut 560 000 markkaa ja kiinteistöstä maksettu kauppahinta vain 180 000 markkaa. B:n tältä osin saaman ennakkoperinnön arvo oli siten ollut 380 000 markkaa. Liikekiinteistön arvo myyntihetkellä oli ollut 1 800 000 markkaa ja siitä oli maksettu 600 000 markkaa. B:n tältä osin saaman ennakkoperinnön arvo oli siten ollut 1 200 000 markkaa.
Kun edellä mainitut B:n saamat ennakkoperinnöt lisättiin perukirjassa mainittuun kuolinpesän säästöön, saatiin pesän laskelmalliseksi säästöksi 1 803 320 markkaa, josta A:n lakiosa oli neljäsosa eli 450 830 markkaa. Siihen nähden, että asianosaiset olivat sopineet pesän reaalisen säästön 223 320 markkaa kuuluvan kokonaan A:lle, B oli velvollinen maksamaan A:lle lakiosan täydennykseksi 227 510 markkaa.
Vastaus
B vaati kanteen hylkäämistä. Hän katsoi muun muassa, että kun asuinkiinteistön myyjinä olivat olleet molemmat vanhemmat yhteisesti, voitiin tältä osin A:n lakiosaa C:n jälkeen määrättäessä ottaa ennakkoperintönä huomioon vain puolet siitä määrästä, jolla vastike alitti kiinteistön arvon.
Käräjäoikeuden tuomio 2.2.1995
Käräjäoikeus totesi todistajia kuultuaan muun muassa, että B oli myöntänyt saaneensa kanteessa kerrotuin tavoin ennakkoperintöä, mutta oli katsonut sen määrän kanteessa mainittua vähäisemmäksi. Asuinkiinteistön osalta asianosaiset olivat yhtä mieltä siitä, että kiinteistön käypä arvo kaupantekohetkellä oli ollut 560 000 markkaa. Käräjäoikeus katsoi kaupan yhteydessä myyjille myönnetyn eläke-etuuden arvoksi 140 000 markkaa. Näin B:n suorittaman kokonaisvastikkeen määrä oli 230 000 markkaa ja A:n lakiosaa laskettaessa huomioon otettavan ennakkoperinnön määrä siten puolet 330 000 markasta eli 165 000 markkaa.
Käräjäoikeus totesi edelleen, että kysymys siitä, oliko A:n lakiosaa määrättäessä otettava huomioon B:n molemmilta vanhemmiltaan vai ainoastaan isältään saama ennakkoperintö, oli tulkinnanvarainen. Käräjäoikeus oli ratkaissut asian edellä olevin tavoin nojautuen uudemmassa oikeuskirjallisuudessa esitettyyn tulkintaan (Ahti Saarenpää: Perintö ja jäämistö s. 154).
Liikekiinteistön arvoksi kaupanteon aikaan käräjäoikeus katsoi asianosaisten esittämän selvityksen perusteella 1 100 000 markkaa. Näin ollen B:n tämän kaupan yhteydessä saama ennakkoperintö oli ollut määrältään 500 000 markkaa.
Kun B:n saamat ennakkoperinnöt 165 000 markkaa ja 500 000 markkaa otettiin huomioon, saatiin C:n kuolinpesän laskelmalliseksi säästöksi 888 320 markkaa. A:n lakiosa oli siitä neljäsosa eli 222 080 markkaa. Kun asianosaiset olivat sopineet, että A yksin sai pesän reaalisen säästön 223 320 markkaa, perustetta lakiosan täydennykseen ei ollut. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Kouvolan hovioikeuden tuomio 17.4.1996
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti kanteensa.
B vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.10.1997
Perustelut
Korkein oikeus katsoo kuten hovioikeuskin, että 17.3.1980 tehtyyn kauppaan, jolla B on ostanut vanhemmiltaan C:ltä ja D:ltä Riihimäen kaupungin Harjukylän kaupunginosan korttelissa Kerttu sijaitsevan tontin numero 4 tontilla olevine asuinrakennuksineen, on sisältynyt kummaltakin vanhemmalta saatua ennakkoperinnöksi katsottavaa lahjaa 330 000 markan arvosta ja että kauppaan, jolla B on 19.5.1983 ostanut C:ltä D:n suostumuksin Riihimäen kaupungin Suokylän kaupunginosan korttelissa Pääsky sijaitsevan tontin numero 7 tontilla olevine liikerakennuksineen, on sisältynyt vastaavanlaista lahjaa 500 000 markan arvosta.
A on kanteessaan lähtenyt muun ohella sitä, että perukirjaan merkitty vainajan omaisuuden säästö 223 320 markkaa tulee kokonaisuudessaan hänelle. B puolestaan on kanteeseen vastatessaan todennut, että kun hän oli saanut ennakkoperintönä enemmän kuin jäämistön arvon, hän ei tule saamaan lopullisessa jaossa mitään, vaan A saa koko C:n jäämistön. Käräjäoikeus on todettuaan esittämillään perusteilla, että A:n lakiosan määrä oli 222 080 markkaa, hylännyt kanteen sillä perusteella, että kanteessa väitettyä perustetta lakiosan täydennykseen ei ollut, kun asianosaiset olivat sopineet, että A yksin saa pesän reaalisen säästön 223 320 markkaa.
Käräjäoikeuden viittaama asianosaisten sopimus tarkoittaa C:n jäämistön reaalista jakamista. C:n kuolinpesän osakas on B:n ja A:n ohella myös leski D. Häntä ei ole mainitun sopimuksen johdosta pesän osakkaana kuultu eikä asiassa ole muutoinkaan käynyt ilmi, että hän olisi hyväksynyt sopimusta. Käräjäoikeus ei olisi näin ollen saanut ratkaista asiaa varaamatta D:lle tilaisuutta tulla siinä kuulluksi. Tämän vuoksi asia on palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Päätöslauselma
Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee, huomioon ottaen palauttamisen syy, ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Esittelijä Pulkkinen: Korkein oikeus antanee seuraavan tuomion:
Perustelut
C ja D ovat käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin 17.3.1980 myyneet yhteisesti omistamansa omakotikiinteistön pojalleen B:lle. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla kauppa on ollut 330 000 markkaa alihintainen. B on myöntänyt saaneensa kaupassa ennakkoperintöä. A on vaatinut, että tuo ennakkoperintö otetaan kokonaisuudessaan huomioon hänen lakiosaansa isänsä C:n jälkeen määrättäessä.
Perintökaaren 7 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rintaperillisen lakiosa on puolet hänelle lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta. Aikaisemmin tätä vastanneen vuoden 1734 perintökaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin (471/51) mukaan rintaperillisen lakiosa oli puolet hänelle kyseisen luvun eräiden muiden säännösten mukaan määrättävän laskelmallisen perintöosan arvosta. Perintökaaren esitöistä (HE 6/1964 s. 2 ja KM 1962:7 s. 6) voidaan päätellä, ettei tässä suhteessa ole tarkoitettu asiallista muutosta aikaisempaan verrattuna. Perintöosalla perintökaaren 7 luvun 1 §:n 2 momentissa onkin ymmärrettävä erityistä lakiosan laskemisessa käytettävää, perintökaaren 7 luvun säännösten mukaan lähemmin määräytyvää perintöosaa, joka ei välttämättä ole sama kuin perillisen lakimääräinen perintöosa.
Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan lakiosaa määrättäessä pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö. Perintökaaren 7 luvussa ei ole perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momenttia vastaavaa säännöstä, jonka mukaan puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta annettu ennakkoperintö olisi ensisijaisesti huomioitava ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Kun ennakkoperintö lakiosaa määrättäessä voidaan kokonaisuudessaan lisätä pesän varoihin ja se siten tulee joka tapauksessa kokonaisuudessaan huomioiduksi riippumatta siitä, kumman puolison jälkeen huomioiminen tapahtuu, ei perintökaaren 6 luvun 1 §:n 2 momentin kaltaisen säännöksen soveltaminen myöskään ole samalla tavalla perusteltua lakiosaa määrättäessä kuin ennakkoperintöä perinnönjaossa vähennettäessä.
Mainituilla perusteilla pesän varoihin on lakiosaa määrättäessä lisättävä vain perittävän itsensä antama ennakkoperintö. Siten A:n lakiosaa C:n jälkeen määrättäessä voidaan edellä mainitusta ennakkoperinnöstä ottaa huomioon vain C:n osuus eli 165 000 markkaa.
C on lisäksi käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin 19.5.1983 myynyt B:lle omistamansa liikekiinteistön. B on kiistänyt saaneensa kaupan yhteydessä ennakkoperintöä tai että kysymyksessä olisi ollut muukaan perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu luovutus. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla kauppa on ollut 500 000 markkaa alihintainen. Kumpikaan asianosaisista ei myöskään ole vaatinut, että lesken ja perillisten välisessä omaisuuden osituksessa mahdollisesti suoritettavan omaisuuden arvo olisi otettava lakiosaa laskettaessa huomioon. Näin ollen C:n kuolinpesän varojen on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin katsottava riittävän A:n lakiosan toteuttamiseen riippumatta siitä, onko viimeksi mainitussa kaupassa ollut kysymys perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetusta luovutuksesta.
Koska tässä perillisten A:n ja B:n välisessä lakiosan täydennystä koskevassa oikeudenkäynnissä omaksuttavilla kannanotoilla ei ole sellaista vaikutusta, että ne sitoisivat leskeä D:tä tämän ja perillisten välisessä omaisuuden osituksessa, D:n kuuleminen ositusta koskevista kysymyksistä ennen asian ratkaisemista ei ole tarpeen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Oikeusneuvos Krogerus: Esittelijän mietinnön perusteluosan viimeisessä kappaleessa lausutuilla perusteilla katson, ettei ole tarpeen palauttaa juttua käräjäoikeuteen, jotta D:lle varattaisiin tilaisuus tulla kuulluksi. Huomioon ottaen myös sen, että kumpikaan asianosainen ei ole vaatinut omaisuuden osituksessa mahdollisesti suoritettavan omaisuuden arvon ottamista huomioon lakiosaa laskettaessa, olen valmis ratkaisemaan jutun välittömästi.
Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Krogerus.
Asian ovat ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet Alitalo-Vilkama, Rantanen ja Mikkola.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppänen, Setälä ja Lolita Tuomainen, joka on myös esitellyt asian.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Suhonen (eri mieltä), Wirilander, Tulokas ja Krogerus (eri mieltä). Esittelijä Pekka Pulkkinen (mietintö).