13.10.1997

Hakemus Pietarsaaren käräjäoikeudessa

Varatuomari X kertoi, että hänet oli määrätty toimittamaan omaisuuden ositus A:n ja B:n välillä. Puolisoilla ei ollut avioehtosopimusta. A:n omaisuuden säästö oli hakemuksen mukaan 211 160 markkaa, josta pääosan muodosti 195 000 markan arvoinen Pietarsaaren kaupungin XV kaupunginosan korttelissa 6 olevan tontin numero 10 vuokraoikeus ja sillä olevat rakennukset. B:n omaisuuden säästö oli 72 912 markkaa. A oli vaatinut osituksen sovittelua siten, että B:n oikeus saada avio-oikeuden nojalla B:n omaisuutta rajoitetaan 44 124 markkaan, koska B oli laiminlyönyt osallistua perheen menoihin ja koska B:n omistaman määräalan arvo tulee rantakaavan vahvistamisen jälkeen huomattavasti nousemaan. Tämän vuoksi A oli suostunut heti suorittamaan pesän ulkopuolisilla varoilla tasinkoa vain 44 124 markkaa. X kuitenkin katsoi, ettei sovittelulle ollut edellytyksiä. Tämän vuoksi hän pyysi, koska ositusta ei varojen vähyyden vuoksi saanut muuten toimitetuksi, että käräjäoikeus määrää tontinvuokraoikeuden rakennuksineen myytäväksi pesänjakajan toimesta.

A:n ja B:n lausumat

A vastusti hakemusta, koska asiassa ei ollut tarpeeksi selvitetty, voitiinko ositus toimittaa omakotitaloa myymättä. Hän oli suorittanut pesänjakajan sovintoehdotuksen mukaisesti tämän tilille 44 124 markkaa, mikä määrä oli oikea ottaen huomioon asiassa esitetty sovitteluvaatimus. Hänelle saattaisi koitua oikeudenmenetys, mikäli omaisuus myytäisiin ennenkuin sovitteluasia on ratkaistu.

B ilmoitti olleensa valmis hyväksymään pesänjakajan tekemän sopimusehdotuksen, jossa tasingon määrä oli 79 124 markkaa. Kun A ei tätä määrää suostunut maksamaan, B ei vastustanut hakemusta.

Käräjäoikeuden päätös 3.4.1996

Ositettavan omaisuuden arvo oli pesänjakajan mukaan yhteensä 284 072 markkaa, josta omakotitalon ja vuokraoikeuden arvo oli 195 000 markkaa. A oli tarjoutunut suorittamaan B:lle tasinkoa 44 124 markkaa. B ei ollut tähän suostunut vaan oli vaatinut omakotitalon myymistä. Tasingon määrästä ei ollut päästy sovintoratkaisuun. Se, että A oli esittänyt sovitteluvaatimuksen, ei estänyt omaisuuden myyntiä. Sen vuoksi käräjäoikeus totesi, että ositusta ei voitu muiden varojen vähäisyyden vuoksi toimittaa myymättä A:n nimissä olevaa puheena olevaa omaisuutta ja määräsi tontinvuokraoikeuden rakennuksineen myytäväksi pesänjakajan toimesta.

Vaasan hovioikeuden tuomio 10.10.1996

Perintökaaren 23 luvun 8 §:n säännösten mukaan pesänjakajan oli suoritettava jako siten, että kummallekin puolisolle annetaan osa kaikenlaisesta omaisuudesta. Omaisuus, jota ei voida jakaa osiin tai erotella, on kuitenkin, mikäli mahdollista, pantava samaan osaan. Jollei jakoa näin saada toimitettua, oikeus voi pesänjakajan esityksestä määrätä omaisuuden myytäväksi.

Pääosan A:n ja B:n ositettavasta omaisuudesta muodosti A:n omistama asuinrakennus vuokraoikeuksineen. A oli tarjoutunut lunastamaan omakotitalon vuokraoikeuksineen pesänjakajan esittämän kompromissiehdotuksen mukaisesta 44 124 markan hinnasta. B oli vastustanut lunastusta.

Osituksen toimittaminen siten, että omakotitalo vuokraoikeuksineen pantaisiin kokonaisuudessaan A:n jako-osuuteen, merkitsisi sitä, että B joutuisi luopumaan omaisuudesta pesän ulkopuolisilla rahavaroilla suoritettavaa, arvioon perustuvaa lunastussummaa vastaan. Kun pesänjakajan toimivalta rajoittuu ositettavaan omaisuuteen, mainitunlainen lunastus ei voinut tulla B:n sitä vastustaessa kysymykseen.

Omakotitaloa vuokraoikeuksineen ei tässä tapauksessa voitu jakaa osiin. Jakaminen murto-osiin perustaisi osapuolten välille eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain mukaisen yhteisomistussuhteen. Asiakirjoista oli pääteltävissä, ettei kumpikaan osapuolista ollut halukas yhteisomistussuhteen perustamiseen eikä yhteisomistussuhteen perustaminen tässä tapauksessa ollut tarkoituksenmukaista. Ositusta ei saada toimitetuksi muutoin kuin määräämällä omaisuus pesänjakajan toimesta myytäväksi.

Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Perustelut

Pesänjakajan esittämän osituslaskelman mukaan A:n ositettavan omaisuuden säästö on 211 160 markkaa ja B:n 72 912 markkaa, joten A:n on suoritettava tasinkoa B:lle. A on vaatinut, että ositusta sovitellaan, ja suostunut suorittamaan tasinkoa pesän ulkopuolisin rahavaroin vain 44 124 markkaa.

Pääosan ositettavasta omaisuudesta muodostaa A:n yksin omistama 195 000 markan arvoinen tontin vuokraoikeus rakennuksineen. Yhteisomistussuhteen perustaminen toisen puolison asuinkäytössä olevaan kiinteistöön ei ole yleensä tarkoituksenmukaista. Kun pesässä ei ole riittävästi muuta avio-oikeuden alaista omaisuutta tasingon suorittamiseen, ositusta ei lähtökohtaisesti voida toimittaa muuten kuin myymällä vuokraoikeus rakennuksineen, ellei A suostu suorittamaan tasingon määrää välittömällä rahasuorituksella.

Tasingon määrästä on riitaa A:n esittämän sovitteluvaatimuksen vuoksi. Myyntilupaa koskevan hakemuksen yhteydessä ei voida ratkaista sitä, onko ositusta soviteltava. Kysymys sovittelusta kuuluu pesänjakajan toimivaltaan. A:n esittämän sovitteluvaatimuksen hyväksyminen vaikuttaisi oleellisesti suoritettavan tasingon määrään ja saattaisi johtaa siihen, ettei vuokraoikeutta rakennuksineen ole tarpeen myydä. Sen vuoksi ositus on tässä tapauksessa tarkoituksenmukaisinta toimittaa omaisuutta myymättä.

Jos tasingon määrästä ei päästä sopimukseen eikä A suostu suorittamaan osituksessa määrättävää tasinkoa rahana, ositus on toimitettavissa perustamalla tarvittaessa A:lle ja B:lle eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain mukainen yhteisomistussuhde vuokraoikeuteen rakennuksineen. Näin ollen ei ole perustetta hyväksyä hakemusta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio ja käräjäoikeuden päätös kumotaan ja pesänjakajan hakemus kiinteistön myymisestä hylätään.