8.10.1997

Kajaanin käräjäoikeuden tuomio 5.9.1996

Käräjäoikeus on lausunut selvitetyksi että A oli 25.10.1995:

1) Tappanut X:n ampumalla tätä kesämökin pihamaalla haulikolla kaulaan noin viiden metrin etäisyydeltä, jolloin X oli välittömästi saanut surmansa.

2) Välittömästi 1 kohdassa mainitun teon jälkeen nostanut haulikon vaimoaan Y:tä vastaan ja uhannut tätä sellaisissa olosuhteissa, että Y:llä oli ollut perusteltu syy omasta puolestaan pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa.

Tapahtumien kulusta käräjäoikeus syytekohtien 1 ja 2 osalta lausui, että A oli tavannut kertomansa mukaan puolisonsa Y:n ja X:n viimeksi mainitun omistaman kesämökin sängystä. Kohta tämän jälkeen A ja Y olivat palanneet X:n mökiltä kotiin noin kello 22. Y oli mennyt nukkumaan ja A alkanut nauttia alkoholia. Jonkin ajan kuluttua A oli kehoittanut Y:tä poistumaan kodista ja vienyt Y:n takaisin X:n huvilalle. A oli palannut takaisin kotiin ja jatkanut alkoholin nauttimista. Hän oli yrittänyt soittaa naapureilleen, auttavaan puhelimeen ja vaimonsa veljelle haluten puhua asiasta, mutta kukaan ei ollut vastannut. A oli sitten mennyt nukkumaan. Kohta nuorin lapsista oli alkanut itkeskellä ja kysellä äitiään. A oli tuolloin ottanut esille haulikon aikomuksenaan surmata itsensä. Sitten A oli uudelleen palannut X:n mökille ja hakenut Y:n kertoen tuolloin Y:lle tekevänsä itsemurhan. Vietyään Y:n kotiin A oli ajanut noin kolmen kilometrin päässä olevan metsätien varteen, mutta ei ollut pystynyt toteuttamaan itsemurhaa.

Palattuaan kotipihalleen noin kello 2.30 ja havaittuaan pihalampun palavan, A:lle oli tullut ajatus, että X oli saapunut heidän asunnolleen. A oli sisälle saavuttuaan tiedustellut Y:ltä, oliko X paikalla. Y oli tämän kieltänyt. A oli lähtenyt tutkimaan huoneistoa, jolloin Y oli pyytänyt, ettei A menisi kamariin. A oli kuitenkin mennyt kamariin mutta tavannut sieltä vain puolisoiden kaksoset nukkumasta. A on tämän jälkeen hypännyt autoon ja ajanut X:n mökille Y:n ajaessa toisella autolla perässä äänimerkkiä huudattaen. Ajomatka X:n mökille oli ollut vajaa kilometri. A:n saavuttua pihaan oli X tullut kohta mökkinsä pihamaalle.

Mökin pihamaalla oli käyty äänekästä keskustelua, jonka kuluessa todistajan kertoman mukaan Y oli lausunut: "Älä pilaa tulevaisuuttasi". Keskustelua oli kestänyt noin kymmenen minuuttia. Keskustelu oli päättynyt siihen että A oli haulikolla ampumalla tahallaan surmannut X:n.

Välittömästi tämän jälkeen A oli Y:n kertoman mukaan lähestynyt häntä aseen piipulla osoittaen. Lähimmillään aseen piippu oli osoittanut häntä parin metrin päästä hänen ollessaan kyykyssä. Y oli pelännyt henkensä puolesta varsinkin sen jälkeen kun X kerrotuin tavoin oli ammuttu.

A on kertonut ampumistapahtumasta: "Minähän varmaan koppasin sen haulikon tuohon olkapäätä vasten tähtäysasentoon ja tietysti silloin, minne lienen huitonutkaan. Ilmeisesti, kun justiin tuossa muistelee sitä, että se oli niinkuin sumussa, niin minä varmaan itkin silloin. Se sumensi näkökykyäkin jonkun verran, kun se tuntui niinkuin olisi sumussa ja jossakin keikkunut. Se oli niin ihmeellisen tuntuista. Johtuiko sitten humalasta, en - jos minä oikein humalassa, niin olisin kai minä hurauttanut sillä autolla metsään. Sekasin joka tapauksessa omasta mielestäni olin. Siitä tähtäämisestä sitten, niin se oli kyllä semmosta hapuilua, että suoraan sanottuna ihmettelen suuresti sitä, että ei ollut tarkoitus tappaa ketään, eikä ole kohti tarkoitus ollut minulla varmaan ampua. Kyllä se oli semmoista hössötystä se koko homma. Siitä sitten tämä ase laukesi. Se muksahti ja näin, että X kaatui. Sitten vielä näin sen, että kaulassa oli verta. Punaiseksi meni kaula. Käännyin siitä autolle päin ja Y oli - Y huusi jotain jatkuvasti. Sitä vain muistelen, että minä sanoin Y:lle, että en minä halua tai en minä pysty sinua ampumaan. Jotain minä siihen minun muistini mukaan olisin sanonut, juossut tai kävellyt, nopeasti kävellyt autolle ja ajanut kotiin pihaan."

Käräjäoikeus lausui A:n tahallaan surmanneen X:n.

Rikoslain 21 luvun 3 §:n mukaan, jos tappo, huomioon ottaen rikoksen poikkeukselliset olosuhteet, rikoksentekijän vaikuttimet tai muut rikokseen liittyvät seikat, oli kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksen tekijä oli tuomittava surmasta. A oli katsonut kokeneensa tapahtumassa suuren järkytyksen, sillä X on ollut perhetuttu lapsuudesta asti ja työskentelemässä samana päivänä A:n asuinrakennustilalla korjaustöissä. A:n mukaan surmattu on tahallaan käyttänyt hyväkseen A:n ystävällisyyttä ja toveruutta.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon mukaan A oli syytteenalaisten tekojen aikaan toiminut poikkeuksellisessa stressitilanteessa. Vaikka tappo oli tehty mainitussa stressitilanteessa, sitä ei kuitenkaan ollut tehty sellaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa eikä tekoon ollut ollut sellaisia vaikuttimia tai muita siihen liittyviä seikkoja, että A:n olisi voitu katsoa syyllistyneen tapon asemesta vain surmaan. Hänellä ei ollut myöskään todettu sellaista merkittävää psyykkistä häiriintyneisyyttä, mikä olennaisesti alentaisi hänen kykyään säädellä käyttäytymistään ja ymmärtää tekojensa tosiasiallista merkitystä. Käräjäoikeus katsoi että A edellä mainitut teot tehdessään on ollut täydessä ymmärryksessä.

Tämän vuoksi käräjäoikeus rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin ja 25 luvun 7 §:n nojalla tuomitsi A:n taposta ja laittomasta uhkauksesta sekä hänen syykseen samalla päätöksellä luetusta ampuma-aserikoksesta 9 vuoden yhteiseen vankeusrangaistukseen, josta rangaistuksesta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin vapaudenmenetysaikaa 25.10.1995 - 24.5.1996 vastaavat 6 kuukautta 1 päivä.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 5.9.1996

A:n valituksesta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota muutoin kuin että rangaistuksesta vähennettiin rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vapaudenmenetysaikaa 25.10.1995 - 4.9.1996 vastaavat 10 kuukautta 11 päivää.

Perustelut

Rikoslain 21 luvun 3 §:ssä säädetään, että jos tappo, huomioon ottaen rikoksen poikkeukselliset olosuhteet, rikoksentekijän vaikuttimet tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava surmasta. Säännöksestä ilmenee, että sen soveltuminen perustuu kokonaisarvosteluun ja että sitä on tarkoitus soveltaa vain poikkeuksellisesti. Sen sijaan laissa ei edes esimerkinomaisesti mainita, millaiset olosuhteet tai seikat saattaisivat johtaa säännöksen soveltamiseen. Lain esitöissä (HE 94/1993 s. 94) tällaisina poikkeuksellisina olosuhteina mainitaan muun ohessa henkirikos olosuhteissa, joissa joku surmaa toisen kokemansa poikkeuksellisen järkytyksen vuoksi, ilman että tekijän syyntakeisuuden katsottaisiin vähentyneen.

A on, kuten terveydenhuollon oikeusturvakeskus on lausunnossaan todennut, toiminut poikkeuksellisessa stressitilanteessa. Hän oli tavannut vaimonsa vuoteessa sukupuoliyhteydessä X:n kanssa, joka oli hänen pikkuserkkunsa ja ystävänsä. Vaikka hän oli jo muutamien päivien ajan epäillyt, että hänen vaimollaan ja X:llä oli keskenään suhde, havainto on järkyttänyt ja loukannut häntä syvästi.

A:n ahdinkoa on tässä tapauksessa lisännyt tietoisuus vastaisen elämän, nimenomaan avioerovaihtoehdon poikkeuksellisesta ongelmallisuudesta, kun A ja Y harjoittivat yhdessä maatalouselinkeinoa, muun muassa karjanhoitoa raskaasti velkaisella tilalla ja perheessä oli viisi vuosina 1985 - 1992 syntynyttä lasta. A on ilmeisesti ollut myös uupunut sen johdosta, että hän oli vuosia hankkinut lisäansioita työskentelemällä tilan ulkopuolella.

Edellä mainitut seikat ovat vaikuttaneet A:n tekoon. Hänen toimintansa on kuitenkin välittömästi havainnon jälkeen ollut kontrolloitua ja hän on kyennyt ennen surmatyötä pohtimaan tilannetta muutaman tunnin ajan. Hänen on täytynyt X:n ampuessaan käsittää toisen ihmisen surmaamisen merkitys ja oikeudenvastaisuus. Olosuhteet ja rikokseen liittyvät edellä todetut seikat eivät kokonaisuutena arvostellen ole olleet niin poikkeukselliset, että hänet tapon asemesta tulisi tuomita surmasta.

Laitonta uhkausta, syyntakeisuutta sekä rangaistuksen määrää koskevilta osilta Korkein oikeus hyväksyy käräjäoikeuden ja hovioikeuden perustelut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.