KKO:1997:14
- Asiasanat
- Ylimääräinen muutoksenhaku
- Tapausvuosi
- 1997
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H95/411
- Taltio
- 615
- Esittelypäivä
Ään.
Käräjäoikeus oli määrännyt konkurssivalvonnat toimitettavaksi pesänhoitajalle. Hänen valvonnoista laatimansa luettelo oli siten virheellinen, että siitä puuttui velkoja A:n valvoman saamisen määrä. Käräjäoikeus, jolle ei ollut toimitettu A:n valvontakirjelmää, ei ollut konkurssituomiossa vahvistanut A:n saatavaa maksettavaksi eikä muutoinkaan lausunut A:n valvonnasta. Kysymys siitä, voitiinko oikaisua konkurssituomioon hakea vain kanteluteitse hovioikeudelta vai oliko olemassa myös oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:ssä tarkoitettu purkuperuste.
(Vahv. jaosto)
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin käräjäoikeuden konkurssituomio 30.5.1995
Uudenmaan läänin työvoimapiirin toimiston valvottua käräjäoikeudessa vireillä olleessa Kuljetus Pihlas Ky:n konkurssissa saamisenaan 66 803,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.2.1995 lukien konkurssituomiossa ei ollut annettu lausuntoa valvonnan johdosta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Koska saatavaa ei ollut vahvistettu konkurssituomiossa maksettavaksi, työvoimapiirin toimisto on Korkeimpaan oikeuteen 20.12.1995 saapuneessa hakemuksessaan pyytänyt, että konkurssituomio sanotulta osin puretaan.
Kuljetus Pihlas Ky:n konkurssipesä on antanut hakemuksen johdosta siltä pyydetyn vastauksen sekä konkurssipesän toimitsijamies ja käräjäoikeuden puheenjohtaja heiltä pyydetyt selitykset.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.2.1997
Perustelut
Korkein oikeus on asiakirjoista havainnut, että Helsingin käräjäoikeus on käsitellessään Kuljetus Pihlas Ky:n konkurssiasiaa kutsunut velkojat julkisella haasteella määräpäivään mennessä kirjallisesti ilmoittamaan saamisensa ja samalla määrännyt, että valvontakirjelmät oli tätä varten toimitettava pesänhoitajalle asianajaja Jouko Kauppiselle. Kauppisen antamasta selityksestä ilmenee, että Uudenmaan läänin työvoimapiirin toimisto oli määräajassa toimittanut pesänhoitajalle valvontaasiakirjat, joiden perusteella se oli valvonut saamisenaan 66 803,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.2.1995 lukien. Laatiessaan valvontojen perusteella konkurssisäännön 24 a §:n 1 momentissa mainittua luetteloa pesänhoitaja oli merkinnyt siihen työvoimapiirin toimiston velkojaksi, mutta erehdyksessä jättänyt sen saamisen kokonaan mainitsematta. Luettelon pesänhoitaja oli toimittanut käräjäoikeudelle.
Kuljetus Pihlas Ky:n konkurssissa 30.5.1995 julistetussa konkurssituomiossa työvoimapiirin toimiston valvomaa saatavaa ei ole valvonnasta huolimatta vahvistettu maksettavaksi konkurssipesän varoista.
Korkeimpaan oikeuteen 20.12.1995 saapuneessa, 9.1.1996 uudistetussa hakemuksessaan työvoimapiirin toimisto on pyytänyt konkurssituomion purkamista ja sen laillisesti valvoman saatavan vahvistamista, koska se seikka, että saaminen oli jäänyt merkitsemättä pesänhoitajan laatimaan luetteloon, ei voinut aiheuttaa oikeudenmenetystä.
Konkurssituomion julistaneen käräjätuomari Riitta Mutasen selityksen mukaan työvoimapiirin toimiston valvontakirjelmä oli puuttunut käräjäoikeudelle toimitettujen valvonta-asiakirjojen joukosta. Käräjäoikeus ei ollut havainnut, että pesänhoitajan laatimassa luettelossa oli mainittu velkojana myös Uudenmaan läänin työvoimapiirin toimisto.
Hakemuksen mukaan käräjäoikeuden olisi ensiksikin tullut konkurssisäännön 24 a §:n 3 momentin mukaan ryhtyä toimenpiteisiin luettelossa olleiden puutteiden korjaamiseksi. Tältä osalta hakemus perustuu käräjäoikeuden väitettyyn virheelliseen menettelyyn. Sellaista koskeva kantelu on kuitenkin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 2 §:n mukaan tehtävä määräajassa hovioikeudelle. Jos myös sitä, että konkurssituomiossa ei ole lausuttu mitään työvoimapiirin toimiston valvonnasta, voidaan arvioida yksinomaan oikeudenkäyntivirheenä, hakemus tulisi Korkeimmalle oikeudelle tehtynä jättää kokonaisuudessaan tutkimatta.
Hakemus perustuu kuitenkin myös siihen, että kun työvoimapiirin toimisto oli asianmukaisesti valvonut saatavansa, saatava olisi tullut konkurssituomiossa vahvistaa maksettavaksi. Sen osalta, onko kanteluperusteiden lisäksi olemassa sellainen oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:ssä tarkoitettu peruste, jonka johdosta lainvoiman saanut konkurssituomio voidaan purkaa, Korkein oikeus lausuu seuraavaa:
Konkurssi oikeudenkäyntinä on tuomioistuimen johdolla etenevä vaiheittainen ja summittainen konkurssituomioon tähtäävä prosessi. Sitä sääntelevä konkurssisääntö sisältää paitsi menettelyä koskevia myös aineellisoikeudellisia säännöksiä. Nämä säännökset yhdessä muodostavat konkursseja koskevan asiallisen kokonaisuuden. Konkurssituomion olennainen sisältö määräytyy konkurssissa suoritettujen hyväksyttyjen valvontojen mukaan. Vain asianmukaisesti valvottu saaminen voidaan konkurssisäännön 29 §:n mukaan tuomita maksettavaksi konkurssipesän varoista. Toisaalta asianmukaisesti valvottu konkurssisaaminen, jota vastaan ei ole tehty muistutusta, on konkurssisäännön 97 §:n mukaan pidettävä hyväksyttynä ja tuomittava maksettavaksi. Jättäessään lainmukaisesti suoritetun konkurssivalvonnan huomiotta tuomioistuin menettelee virheellisesti. Menettely loukkaa samalla konkurssia koskevia aineellisoikeudellisia säännöksiä.
Esillä olevassa tapauksessa Uudenmaan läänin työvoimapiirin toimiston valvontaa ei ole konkurssituomiossa hylätty eikä sitä ole jätetty tutkimatta. Kun asianmukaisesti valvottua saatavaa ei ole toisaalta myöskään vahvistettu maksettavaksi, konkurssituomio on muodostunut konkurssia koskevien aineellisoikeudellisten säännösten vastaiseksi ja perustuu siten ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Tämän vuoksi konkurssituomio on työvoimapiirin toimiston hakemuksesta sanotulta osalta purettava.
Asian jatkokäsittely tapahtuu soveliaimmin Helsingin käräjäoikeudessa.
Päätöslauselma
Helsingin käräjäoikeuden konkurssituomio 30.5.1995 nro 94/46631 puretaan Uudenmaan läänin työvoimapiirin toimiston valvoman saatavan osalta.
Asia palautetaan tältä osin Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Kitunen: Asiakirjoista ilmenee, että Helsingin käräjäoikeus on käsitellessään Kuljetus Pihlas Ky:n konkurssiasiaa kutsunut velkojat julkisella haasteella määräpäivään mennessä kirjallisesti ilmoittamaan saamisensa ja samalla määrännyt, että valvontakirjelmät oli tätä varten toimitettava pesänhoitajalle asianajaja Jouko Kauppiselle. Kauppisen antamasta selityksestä ilmenee, että Uudenmaan läänin työvoimapiirin toimisto oli määräajassa toimittanut pesänhoitajalle valvontaasiakirjat, joiden perusteella se oli valvonut saamisenaan 66 803,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.2.1995 lukien. Laatiessaan valvontojen perusteella konkurssisäännön 24 a §:n 1 momentissa mainittua luetteloa pesänhoitaja oli merkinnyt siihen työvoimapiirin toimiston velkojaksi, mutta erehdyksessä jättänyt sen saamisen kokonaan mainitsematta. Luettelon pesänhoitaja oli toimittanut käräjäoikeudelle.
Tuomion Kuljetus Pihlas Ky:n konkurssissa julistaneen käräjätuomari Riitta Mutasen selityksen mukaan työvoimapiirin toimiston valvontakirjelmä puuttui käräjäoikeudelle toimitettujen valvonta-asiakirjojen joukosta. Käräjäoikeus ei ollut havainnut, että pesänhoitajan laatimassa luettelossa oli mainittu velkojana myös Uudenmaan läänin työvoimapiirin toimisto.
Kuljetus Pihlas Ky:n konkurssissa 30.5.1995 julistetussa tuomiossa ei ole annettu lausuntoa Uudenmaan läänin työvoimapiirin toimiston valvonnasta.
Työvoimapiirin toimisto on pyytänyt konkurssituomion purkamista sillä perusteella, että se oli laillisesti valvonut saatavansa ja ettei se seikka, että saaminen oli jäänyt merkitsemättä pesänhoitajan laatimaan luetteloon, voinut aiheuttaa oikeudenmenetystä. Käräjäoikeuden olisi tullut konkurssisäännön 24 a §:n 3 momentin mukaisesti ryhtyä toimenpiteisiin puutteiden korjaamiseksi.
Hakemus perustuu käräjäoikeuden väitettyyn virheelliseen menettelyyn, josta on johtunut, ettei työvoimapiirin toimiston saamisvaatimusta ole otettu käräjäoikeudessa lainkaan käsiteltäväksi. Kysymyksessä on siten sellainen menettelyvirhe, jota ei voida oikaista oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:ssä mainittujen tuomion purkamista koskevien säännösten nojalla. Hakemuksessa ei ole muutoinkaan esitetty sellaisia perusteita, joiden johdosta konkurssituomio voitaisiin purkaa. Sen vuoksi hylkään vaatimuksen konkurssituomion purkamisesta. Mainitusta menettelyvirheestä voidaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n säännösten nojalla kannella. Käsittelen sen vuoksi hakemuksen kanteluna. Koska kantelu käräjäoikeuden tuomiovirheen perusteella on oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 2 §:n mukaan tehtävä asianomaiselle hovioikeudelle, jätän sen tutkimatta.
Oikeusneuvokset Möller, Raulos, Tulenheimo-Takki ja Nikkarinen olivat kukin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Kitunen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Mutanen.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Haarmann, Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Suhonen, Raulos (eri mieltä), Möller (eri mieltä), Tulokas, Hidén, Vuori ja Kitunen (eri mieltä). Esittelijä Kari Vesanen.