15.9.1997

Kanne Salon käräjäoikeudessa

SWU-Kodintekniikka Oy:n konkurssipesä kertoi Nokian Matkapuhelimet Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että SWU-Kodintekniikka Oy, joka oli 10.12.1993 jätetystä hakemuksesta asetettu 14.12.1993 konkurssiin, oli 1.12.1993 maksanut kymmenen Nokian Matkapuhelimet Oy:n laskua, yhteiseltä määrältään 373 875,90 markkaa. Maksut olivat tapahtuneet ennenaikaisesti eikä niitä voitu pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina. Lisäksi konkurssipesä vetosi käräjäoikeudessa siihen, että mainitulla maksusuorituksella oli sopimattomasti muiden velkojien kustannuksella suosittu Nokian Matkapuhelimet Oy:tä, joka oli ollut tietoinen tai sen ainakin olisi pitänyt olla tietoinen, että SWU-Kodintekniikka Oy oli maksun tapahtuessa takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) tarkoittamalla tavalla maksukyvytön. Nokian Matkapuhelimet Oy oli ollut myös tietoinen maksusuorituksen sopimattomuudesta.

Tämän vuoksi konkurssipesä vaati, että mainittu maksusuoritus korkoineen julistetaan takaisinsaantilain 10 §:n sekä 5 §:n nojalla peräytyneeksi konkurssipesään.

Nokian Matkapuhelimet Oy kiisti kanteen.

Käräjäoikeuden tuomio 10.11.1995

Käräjäoikeus katsoi selostamansa näytön perusteella selvitetyksi, että SWU-Kodintekniikka Oy oli laskujen maksuhetkellä 1.12.1993 ollut takaisinsaantilain 4 §:n tarkoittamalla tavalla maksukyvytön, josta Nokian Matkapuhelimet Oy oli viimeistään 30.11.1993 tullut tietoiseksi. Edelleen käräjäoikeus katsoi oikeustoimella sopimattomasti muiden velkojien kustannuksella suositun Nokian Matkapuhelimet Oy:tä. Tämän vuoksi käräjäoikeus vahvisti, että kanteen mukainen maksusuoritus korkoineen on takaisinsaantilain 5 §:n nojalla peräytettävä konkurssipesään. Käräjäoikeus ilmoitti lausunnon antamisen raukeavan siltä osin kuin takaisinsaantia vaadittiin mainitun lain 10 §:n nojalla.

Nokian Matkapuhelimet Oy:n valitus hovioikeudessa

Nokian Matkapuhelimet Oy vaati kysymyksessä olevilta osin, että hovioikeus hylkää kanteen takaisinsaantilain 5 §:n nojalla ajettuna sekä hylkää kanteen myös mainitun lain 10 §:n nojalla ajettuna taikka palauttaa tältä osin asian käräjäoikeuteen lausunnon antamista varten.

Konkurssipesän vastaus hovioikeudessa

Konkurssipesä vaati valituksen hylkäämistä ja ilmoitti, että se ei ollut missään vaiheessa luopunut alkuperäisestä perusteestaan, vaan on vedonnut myös vaihtoehtoiseen perusteeseen, joka johti samaan lopputulokseen kuin alkuperäinenkin vaatimus.

Turun hovioikeuden tuomio 10.12.1996

Hovioikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn ja katsoi tuomiossaan selostamansa näyttö huomioon ottaen, että konkurssipesä ei ollut näyttänyt toteen, että Nokian Matkapuhelimet Oy:tä olisi takaisinsaantilain 5 §:n tarkoittamalla tavalla sopimattomasti suosittu kysymyksessä olevalla oikeustoimella. Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi kanteen ja vapautti Nokian Matkapuhelimet Oy:n käräjäoikeuden määräämästä maksuvelvollisuudesta.

Perustelut

SWU-Kodintekniikka Oy:n konkurssipesä on Nokian Matkapuhelimet Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa käräjäoikeudessa lausunut, että 10.12.1993 tehdystä hakemuksesta konkurssiin asetettu SWU-Kodintekniikka Oy oli 1.12.1993 maksanut käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevät Nokia Matkapuhelimet Oy:n laskut, yhteiseltä määrältään 373 875,90 markkaa. Konkurssipesä on kanneperusteenaan ensiksi käräjäoikeudessa vaatinut, että maksusuoritus korkoineen määrätään peräytymään takaisinsaantilain 10 §:n nojalla. Toiseksi konkurssipesä on käräjäoikeudessa vaatinut, että maksusuoritus määrätään peräytymään lisäksi mainitun lain 5 §:n nojalla. Käräjäoikeus on hyväksynyt kanteen viimeksi mainitun säännöksen nojalla ja ilmoittanut, että lausunnon antaminen siltä osin kuin takaisinsaantia konkurssipesään on vaadittu 10 §:n nojalla raukeaa.

Nokia Matkapuhelimet Oy on valittanut asiasta hovioikeuteen vaatien, että hovioikeus jättää kanteen takaisinsaantilain 5 §:n osalta myöhään nostettuna ja kiellettynä kanteen muutoksena tutkimatta tai ainakin hylkää kanteen sekä hylkää kanteen myös 10 §:n nojalla taikka palauttaa tältä osin asian käräjäoikeuteen lausunnon antamista varten.

Vastauksessaan hovioikeudessa konkurssipesä on vaatiessaan valituksen hylkäämistä ilmoittanut, että se ei ole missään vaiheessa luopunut alkuperäisestä perusteestaan, vaan on vedonnut myös vaihtoehtoiseen perusteeseen, joka johtaa samaan lopputulokseen kuin alkuperäinenkin vaatimus.

Kun konkurssipesä, jonka kanne hyväksyttiin käräjäoikeudessa takaisinsaantilain 5 §:n nojalla, ei kantajana ole luopunut vaihtoehtoisesta kanneperusteesta, hovioikeuden olisi tullut käsitellä asiaa myös siltä osin kuin takaisinsaantia vaadittiin takaisinsaantilain 10 §:n nojalla. Tämän johdosta ja koska käräjäoikeuskaan ei ole lausunut mainitusta kanneperusteesta, asia on, siltä osin kuin kanne perustuu takaisinsaantilain 10 §:ään, palautettava käräjäoikeuteen.

Päätöslauselma

Asia palautetaan käräjäoikeuden tutkittavaksi siltä osin kuin takaisinsaantia konkurssipesään on vaadittu takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla. Hovioikeuden ja käräjäoikeuden ratkaisut oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevilta osilta kumotaan ja käräjäoikeuden tulee, huomioon ottaen palauttamisen syy, asiassa laillisesti menetellä ja sen on myös lausuttava asianosaisten esittämistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.