7.5.1996

Kanne Lohjan kihlakunnanoikeudessa

Itikka Lihabotnia Oy, sittemmin Itikka-Lihapolar Oy, kertoi A:ta vastaan ajamassaan kanteessa, että A oli omistanut kymmenen prosenttia Lihatukku B Oy:n (jäljempänä yhtiö) osakkeista yhtiön perustamisesta eli vuodesta 1977 alkaen yhtiön 13.4.1989 alkaneeseen konkurssiin asti. Lisäksi A oli toiminut yhtiössä hallituksen varajäsenenä viimeistään vuodesta 1982 alkaen yhtiön konkurssiin saakka. Lihatukku B Oy oli perheyhtiö, jossa oli A:n lisäksi kaksi muuta osakkeenomistajaa.

Lihatukku B Oy:n kirjanpidossa oli rikottu kirjanpitolain poistosäännöksiä siten, että käyttöomaisuudesta ei ollut lainkaan tehty poistoja 30.4.1982 päättyneen tilikauden jälkeen. Näin yhtiön tulosta ja taloudellista asemaa oli näennäisesti parannettu. Tällä lainvastaisella menettelyllä oli pyritty välttämään yhtiön selvitystilaan asettaminen. Menettely oli tapahtunut A:n tieten ja myötävaikutuksella. Hän oli vuosina 1983 - 1985 allekirjoittanut kaikki tilinpäätöksiä käsittelevät yhtiökokousten pöytäkirjat. Hän oli ollut läsnä Lihatukku B Oy:n yhtiökokouksessa 28.10.1986, jossa pöytäkirjan mukaan oli luettu tilintarkastuskertomus ja jossa yksimielisesti oli päätetty vahvistaa tilinpäätös sekä myöntää hallitukselle ja toimitusjohtajalle vastuuvapaus tilikaudelta 1.5.1985 - 30.4.1986, vaikka tilintarkastuskertomus kyseiseltä tilikaudelta oli annettu vasta 27.10.1987.

Yhtiön tilintarkastajat olivat 30.4.1987 päättyneeltä tilikaudelta antamassaan, 27.10.1987 päivätyssä tilintarkastuskertomuksessa huomauttaneet, että hallituksen tulisi ryhtyä osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n edellyttämiin toimenpiteisiin. Yhtiö olisi tämän mukaisesti pitänyt asettaa selvitystilaan viimeistään 21.11.1987 pidetyssä varsinaisessa yhtiökokouksessa, kun 30.4.1987 päivätyn taseen mukaan yhtiön koko oma pääoma oli menetetty.

Yhtiökokouksessa, jossa A oli ollut läsnä, ei kuitenkaan ollut tehty tällaista päätöstä. A ei myöskään ollut mainitun pykälän 1 momentin viimeisen virkkeen nojalla osakkeenomistajana hakenut tuomioistuimelta päätöstä yhtiön asettamisesta selvitystilaan, vaikka hän oli osallistunut yhtiön liiketoimintaan ja oli hyvin perillä sen taloudellisesta tilasta ja vaikka selvitystilaan hakeminen oli ollut hänenkin velvollisuutensa.

Tilinpäätösaineiston mukaan Lihatukku B Oy:n vapaa oma pääoma oli ollut negatiivinen viimeistään tilinpäätöksestä 30.4.1983 alkaen ja pysynyt negatiivisena jokaisessa puheena olevan ajankohdan jälkeisessä tilinpäätöksessä. Tästä huolimatta yhtiö oli osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n vastaisesti antanut rahalainaa muun muassa avoin yhtiö Lihatukku A & Kni:lle, jonka yhtiömies A oli. Tilinpäätöksissä ajalla 30.4.1984 - 30.4.1987 velkasaldo oli ollut pienimmillään 405 527,15 ja suurimmillaan 999 264,90 markkaa. Lainanantoa oli pidettävä laissa kiellettynä osakaslainana. Joka tapauksessa lainan antaminen oli Lihatukku B Oy:n tarkoitukseen ja toimialaan kuulumatonta. Se merkitsi yhtiön varojen laitonta jakamista. Lihatukku B Oy:n osakkeenomistajana A oli myötävaikuttanut siihen, että tuo lähes miljoonan markan velka oli 25.4.1988 yhtiön kirjanpidossa toteutetulla maksujärjestelyllä tosiasioita vastaamattomasti kuitattu maksetuksi A:ta hyödyttäen ja Lihatukku B Oy:n kautta sen velkojia vahingoittaen.

Itikka Lihabotnia Oy:llä oli Lihatukku B Oy:ltä 17.7.1988 - 30.1.1989 lihatuotteiden myynnistä syntyneet 4 380 590,32 markan pääomamääräiset saatavat, joille ei yhtiön konkurssissa ollut kertynyt lainkaan jako-osuutta.

A oli osakkeenomistajana ja hallituksen varajäsenenä edellä mainituilla osakeyhtiölain ja muidenkin säännösten vastaisilla toimenpiteillään ja laiminlyönneillään aiheuttanut Itikka Lihabotnia Oy:lle vahinkoa, kun yhtiön liiketoimintaa oli jatkettu taloudellisessa tilanteessa, jossa yhtiöllä ei ollut enää ollut minkäänlaisia edellytyksiä toimintansa jatkamiseen. Osakeyhtiölain säännösten vastaisesti annetuilla rahalainoilla osakkeenomistajille oli myös heikennetty yhtiön taloudellista asemaa, mikä osaltaan oli johtanut yhtiön konkurssiin ja siten aiheuttanut vahinkoa velkojille. Sen vuoksi Itikka Lihabotnia Oy vaati A:n velvoittamista suorittamaan sille vahingonkorvauksena 4 380 590,32 markkaa sekä korvausta asian selvittämiskuluista ja oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 23.6.1992

Kihlakunnanoikeus katsoi, ettei A:lla ollut ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa yhtiön liiketoimintaan. Yhtiön hallituksen varajäsenyys sinänsä tai se seikka, että A oli toiminut Lihatukku B Oy:n työsopimussuhteisena työntekijänä, ei voinut perustaa vahingonkorvausvastuuta yhtiön velkojiin nähden.

Osakkeenomistajan korvausvelvollisuus edellytti osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomista tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti. Siksi ei osakkeenomistajalle voinut syntyä henkilökohtaista korvausvastuuta yhtiön velkojille aiheutuneista tappioista pelkästään sillä perusteella, että hän oli ollut läsnä yhtiökokouksessa, jossa ei ollut päätetty yhtiön asettamisesta selvitystilaan, eikä silläkään perusteella, että hän oli yhtiökokouksessa ottanut kantaa tilinpäätöksen vahvistamiseen sekä vastuuvapauden myöntämiseen hallitukselle ja toimitusjohtajalle. Osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n 1 momentin viimeinen virke, joka koski osakkeenomistajan oikeutta hakea tuomioistuimen päätöstä selvitystilaan asettamisesta, ei velvoittanut osakkeenomistajaa siihen. Lausumillaan perusteilla kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan.

Helsingin hovioikeuden tuomio 1.12.1994

Itikka-Lihapolar Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että A oli omistanut 10 osaketta Lihatukku B Oy:n 100 kappaleen osakekannasta. Asiakirjaselvityksen mukaan A oli 1980-luvun alkupuolelta lähtien osallistunut yhtiökokouksiin ja allekirjoittanut yhtiökokousten pöytäkirjoja. Pöytäkirjamerkintöjen mukaan hän oli toiminut yhtiön hallituksen varajäsenenä, vaikka tätä tietoa ei ollutkaan merkitty kaupparekisteriin. Lihatukku B Oy:n tilintarkastajat olivat tilintarkastuskertomuksissaan tilikausilta 1.5.1982 - 30.4.1983, 1.5.1985 - 30.4.1986 sekä 1.5.1986 - 30.4.1987 huomauttaneet osakeyhtiölain omaa pääomaa ja selvitystilaa koskevista säännöksistä. Viimeisessä, 27.10.1987 päivätyssä lausunnossaan tilintarkastajat olivat kehottaneet yhtiön hallitusta ryhtymään osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:ssä mainittuihin toimenpiteisiin. Kaupparekisteritietojen mukaan A oli vuodesta 1980 toiminut toisena yhtiömiehenä Lihatukku A & Kni -nimisessä avoimessa yhtiössä, jonka toimialana oli myös ollut lihan tukkukauppa. Lihatukku A & Kni:lla oli ollut Lihatukku B Oy:ltä lainaa 30.4.1987 enimmillään 999 264,90 markkaa.

Edellä kerrottujen seikkojen perusteella hovioikeus katsoi, että A:n oli täytynyt olla tietoinen Lihatukku B Oy:n taloudellisesta tilasta ainakin vuodesta 1982 lähtien, jolloin hänet oli valittu yhtiön hallituksen varajäseneksi ja josta alkaen hänen oli myös näytetty osallistuneen yhtiökokouksiin. Yhtiökokouksessa 21.11.1987 A oli ollut osakkeenomistajana läsnä. Kokouksessa oli muun muassa luettu edellä mainittu 27.10.1987 päivätty tilintarkastuskertomus. Yhtiökokous oli yksimielisesti vahvistanut tilinpäätöksen ja myöntänyt vastuuvapauden yhtiön hallitukselle tilikaudelta 1.5.1986 - 30.4.1987 ja laiminlyönyt tilintarkastajien lausunnosta huolimatta päättää yhtiön asettamisesta selvitystilaan osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa. A:n menettelystä oli osaltaan johtunut, että Lihatukku B Oy:n toiminta oli jatkunut ja että Itikka-Lihapolar Oy oli kanteessa tarkoitettuna ajanjaksona myynyt ilman omaa pääomaa toimineelle Lihatukku B Oy:lle tavaraa luotolla.

Hovioikeus lausui, että A oli velvollinen korvaamaan osakkeenomistajana tahallaan osakeyhtiölakia rikkomalla aiheuttamansa vahingon Itikka Lihapolar Oy:lle. A:n asema yhtiössä huomioon ottaen hänen vahingonkorvausvelvollisuutensa soviteltiin kahteen kolmasosaan vahingon määrästä.

Mainitsemillaan perusteilla hovioikeus velvoitti A:n suorittamaan Itikka-Lihapolar Oy:lle vahingonkorvaukseksi kaksi kolmasosaa 4 380 590,32 markasta korkoineen, josta pääomasta oli ensin vähennettävä Itikka-Lihapolar Oy:n luottovakuutuksen perusteella saama korvaus 649 187,75 markkaa, sekä korvausta asian selvittämisestä aiheutuneista kuluista ja oikeudenkäyntikuluista, kaikki korvaukset korkoineen.

Perustelut

A on kohdistetussa vahingonkorvauskanteessa on kysymys siitä, että Lihatukku B Oy:n liiketoimintaa on jatkettu ja yhtiölle otettu muun muassa tavaraluottoa, vaikka osakkeenomistajille on ollut selvää, ettei yhtiöllä ole ollut taloudellisia edellytyksiä toimintansa jatkamiseen.

Ensinnäkin A:n on katsottu osakkeenomistajana myötävaikuttaneen siihen, ettei yhtiötä viimeistään 21.11.1987 pidetyssä varsinaisessa yhtiökokouksessa ollut päätetty asettaa selvitystilaan, vaikka sellainen päätös olisi osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaan pitänyt tehdä. Yhtiö oli jatkanut toimintaansa, mistä oli sille luottoa myöntäneelle kantajalle aiheutunut vahinkoa.

Toiseksi kanteessa on vedottu siihen, että A oli osallistunut osakeyhtiölain vastaiseen varojen jakoon tai ainakin sanotun lain 12 luvun 7 §:ssä tarkoitettujen laittomien osakaslainojen antamiseen B:lle, Lihatukku A & Kni:lle, minkä avoimen yhtiön osakas hän oli, sekä B:n Kiinteistöt Ky:lle.

Kolmanneksi kanne on perustettu siihen, että Lihatukku B Oy:ssä oli A:n myötävaikutuksella vahvistettu virheellisiä tilinpäätöksiä muun muassa rikkomalla kirjanpitolain poistosäännöksiä. Näin osakeyhtiön taloudellisesta tilanteesta oli ulospäin kantajan vahingoksi annettu todellista parempi kuva ja salattu selvitystilan edellytysten olemassaolo.

Neljänneksi kanne on perustettu siihen, että A oli Lihatukku B Oy:n hallituksen varajäsenenä menetellyt osakeyhtiölain säännösten vastaisesti kantajalle vahinkoa aiheuttaen.

Lisäksi kantaja on lausunut, että A oli Lihatukku B Oy:ssä tosiasiallisesti johtavassa asemassa toimien osallistunut yhtiön liiketoimintaan olosuhteissa, joissa muun muassa luoton ottaminen yhtiön huonon taloudellisen tilanteen vuoksi ei enää ollut laillista.

Ensimmäisen kanneperusteen osalta Korkein oikeus havaitsee A:n osallistuneen osakkeenomistajana 21.11.1987 pidettyyn Lihatukku B Oy:n yhtiökokoukseen, jossa siitä laaditun pöytäkirjan mukaan on muun muassa luettu tilintarkastuskertomus ja yksimielisesti päätetty vahvistaa tilinpäätös tilikaudelta 1.5.1986 - 30.4.1987 sekä myöntää vastuuvapaus hallitukselle ja toimitusjohtajalle. Tämä on tapahtunut siitä huolimatta, että tilintarkastuskertomuksessa oli huomautettu, että hallituksen tulisi ryhtyä osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaisiin toimenpiteisiin.

Jos osakeyhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on pienempi kuin kolmasosa osakepääomasta, hallituksen on osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaan mahdollisimman pian kutsuttava yhtiökokous koolle käsittelemään yhtiön asettamista selvitystilaan. Yhtiökokouksen on sen jälkeen laissa säädetyin tavoin päätettävä selvitystilauhan vaatimista toimenpiteistä ja yhtiön selvitystilaan asettamisesta. Tässä tapauksessa hallitus ei ole saattanut kysymystä yhtiön selvitystilaan asettamisesta yhtiökokouksen käsiteltäväksi eikä sitä ole lainkaan käsitelty 21.11.1987 pidetyssä yhtiökokouksessa eikä siitä siten ole voitu päättääkään. Myöskään aikaisemmissa yhtiökokouksissa ei kysymystä yhtiön asettamisesta selvitystilaan ole käsitelty. A:lla osakkeenomistajana ei ole ollut velvollisuutta saattaa asiaa yhtiökokouksen ratkaistavaksi. Tilinpäätöksen vahvistamisella ja vastuuvapauden myöntämisellä ei tässä suhteessa ole merkitystä. Näin ollen A ei ole puheena olevalla menettelyllään osakkeenomistajana myötävaikuttanut osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen.

Toisen kanneperusteen osalta Korkein oikeus toteaa, ettei ole esitetty mitään selvitystä siitä, että A olisi osallistunut kanteessa tarkoitettujen luottojen myöntämiseen B:lle tai B:n Kiinteistöt Ky:lle. Sitä vastoin on katsottava hänen osallistuneen varojen antamiseen Lihatukku A & Kni avoimelle yhtiölle, jonka toinen yhtiömies hän oli. A ei ole tosin esittänyt riittävää selvitystä siitä, että avoimen yhtiön Lihatukku B Oy:ltä saama laina, kaikkiaan 999 264,90 markkaa, olisi tullut takaisin maksetuksi. Kantaja ei kuitenkaan ole esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella puheena olevaa luototusta olisi pidettävä Lihatukku B Oy:n varojen laittomana jakamisena. Koska lainaa ei ole annettu osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n 1 momentissa mainituille henkilöille, sitä ei voida myöskään pitää tuossa lainkohdassa tarkoitettuna osakaslainana. Siten on jäänyt näyttämättä, että A olisi puheena olevan lainoituksen osalta menetellyt osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti.

Kolmannen kanneperusteen osalta Korkein oikeus toteaa, ettei kantaja ole esittänyt seikkoja, jotka osoittaisivat väitettyjen virheellisten tilinpäätösten vaikuttaneen kantajan Lihatukku B Oy:lle myöntämään luototukseen. Tähän perustetut korvausvaatimukset on siten hylättävä.

Neljännen kanneperusteen osalta Korkein oikeus toteaa, että Lihatukku B Oy:n hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä on ollut B. A on ollut hallituksen varajäsen. Hänen ei ole osoitettu ottaneen osaa hallituksen työskentelyyn.

Kantaja ei ole esittänyt muitakaan laillisia perusteita A:han kohdistamansa kanteen tueksi. Sen vuoksi esitetyt korvausvaatimukset on hylättävä.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Nuorempi oikeussihteeri Anderzén, joka muutoin esitti Korkeimman oikeuden tuomion mukaisen mietinnön, esitti kolmannen kanneperusteen osalta seuraavaa.

Jutussa ei ole esitetty mitään selvitystä siitä, että A olisi osallistunut kanteessa tarkoitettujen luottojen myöntämiseen B:lle tai B:n Kiinteistöt Ky:lle. Hänen on sitä vastoin katsottava osallistuneen varojen lainaamiseen Lihatukku A & Kni avoimelle yhtiölle, jonka toinen yhtiömies hän oli. Avoimen yhtiön toimiala oli lihan tukkukauppa. Koska se toimi samalla alalla kuin Lihatukku B Oy ja yhtiöt olivat keskenään liikesuhteissa, avoimen yhtiön luototusta voidaan lähtökohtaisesti pitää perusteltuna myös osakeyhtiön liiketoiminnan kannalta. A on väittänyt, että kyseinen laina, kaikkiaan 999 264,90 markkaa, oli maksettu takaisin 25.4.1988 tapahtuneen rahoitusjärjestelyn yhteydessä siten että Lihatukku B Oy oli siirtänyt liikkeelle laskemansa joukkovelkakirjalainan B:n Kiinteistöt Ky:lle, joka näillä varoilla oli suorittanut avoimen yhtiön lainan Lihatukku B Oy:lle. Lihatukku B Oy:llä ei ole kuitenkaan näytetty tuolloin olleen hallussaan siirrettyä joukkovelkakirjalainaa vastaavia varoja. Näin ollen ei avoimelta yhtiöltä olevan lainan maksamistakaan ole voinut todellisuudessa tapahtua ja avoimelle yhtiölle on siten vastikkeetta luovutettu 999 264,90 markkaa. Kun Lihatukku B Oy:llä ei ole ollut laillisen voitonjaon piiriin kuuluvia varoja on kysymyksessä ollut osakeyhtiölain vastainen varojen jako, johon A:n on katsottava osallistuneen.

Atria Oy on vaatinut korvattavaksi vahingon, joka on syntynyt siitä, että sen Lihatukku B Oy:n konkurssissa valvomalle saatavalle ei tulisi kertymään lainkaan jako-osuutta. Arvioitaessa A:n korvausvastuuta Atria Oy:lle syntyneeseen vahinkoon on otettava huomioon se, että yhtiön taloudellinen tilanne oli sellainen että lailliset edellytykset selvitystilaan asettamisesta olivat olemassa vaikkei varojen laitonta jakoa olisi tapahtunutkaan. Kun laitonta varojen jakoa ei siten voida pitää yhtiön konkurssitilaan joutumisen merkittävänä tekijänä ja kun Atria Oy:n konkurssissa valvoma saatava oli myös etuoikeudeton, ei A:n toiminnan ja Atria Oy:lle aiheutuneen vahingon välillä ole riittävää syy-yhteyttä.

Oikeusneuvos Tulokas: Kanne on ensinnäkin perustettu siihen, että Lihatukku B Oy:n toimintaa on jatkettu vuosikausia senkin jälkeen, kun yhtiön oma pääoma oli menetetty. A on osakkeenomistajana myötävaikuttanut siihen, ettei yhtiötä viimeistään 21.11.1987 pidetyssä varsinaisessa yhtiökokouksessa ollut päätetty asettaa selvitystilaan, vaikka sellainen päätös olisi osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaan pitänyt tehdä. Laiminlyönnistä ja liiketoiminnan jatkamisesta on aiheutunut vahinkoa yhtiölle luottoa antaneelle kantajalle.

Toiseksi kanteessa on vedottu siihen, että A oli osallistunut osakeyhtiölain vastaiseen varojen jakoon tai ainakin sanotun lain 12 luvun 7 §:ssä tarkoitettujen laittomien osakaslainojen antamiseen B:lle, Lihatukku A & Kni:lle, minkä avoimen yhtiön osakas hän oli, sekä B:n Kiinteistöt Ky:lle.

Korkein oikeus toteaa yhtiökokouspöytäkirjoista 1982 -1987 ilmenevän, että Lihatukku B Oy:n sadasta osakkeesta B on omistanut 60, C 30 ja A 10 kappaletta. A on sanottuina vuosina osallistunut varsinaisiin yhtiökokouksiin ja allekirjoittanut kokouspöytäkirjat.

Yhtiön osakepääoma on ollut 100 000 markkaa. Tuloskehityksestä on käytettävissä seuraavat tiedot: vuodelta 1981 (tilikausi 1.5.1980 - 30.4.1981) tappiota 452 429 markkaa, vuodelta 1982 voittoa 54 190 markkaa, vuodelta 1983 voittoa 37 947 markkaa, vuodelta 1984 tappiota 913 340 markkaa, vuodelta 1985 voittoa 249 641 markkaa, vuodelta 1986 tappiota 147 679 markkaa, vuodelta 1987 tappiota 434 634 markkaa ja vuodelta 1988 tappiota 2 020 410 markkaa. Konkurssi alkoi 13.4.1989.

Yhtiön oman pääoman ja osakepääoman suhteen laskemiseksi ei ole yhtiön toiminta-aikana laadittu sellaisia selvitystilalaskelmia, joita osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetaan. Konkurssipesän toimeksiannosta suoritetun erityistilintarkastuksen yhteydessä on jälkikäteen laadittu selvitystilalaskelmat tilikausilta, jotka päättyivät 30.4.1983 - 30.4.1988. Poistokorjauksin tehdyt laskelmat osoittavat oman pääoman oikaistun määrän olleen koko tarkastelujakson negatiivinen seuraavasti: vuonna 1983 -276 600 markkaa, vuonna 1984 -355 800 markkaa, vuonna 1985 -571 800 markkaa, vuonna 1986 -1 385 800 markkaa, vuonna 1987 -2 293 600 markkaa ja vuonna 1988 -2 201 900 markkaa.

Tilintarkastuskertomukseen tilikaudelta 1.5.1982 -30.4.1983 sisältyy huomautus osakeyhtiölain omaa pääomaa koskevista määräyksistä. Selvitystilauhasta on huomautettu tilintarkastuskertomuksessa tilikaudelta 1.5.1985 - 30.4.1986. Seuraavaa kautta koskeneessa tilintarkastuskertomuksessa todetaan, että "hallituksen tulisi ryhtyä osakeyhtiölain 13 luvun 2 pykälässä mainittuihin toimenpiteisiin".

Ottaen huomioon oman pääoman määrän, tappiollisen tuloskehityksen ja tilintarkastajien huomautukset yhtiö olisi pitänyt asettaa selvitystilaan tai yhtiön omaa pääomaa lisätä tappioiden kattamiseksi jo 1980-luvun alkupuolella. Osakkeenomistajat ovat olleet velvollisia tekemään selvitystilapäätöksen kanteessa tarkoitetussa varsinaisessa yhtiökokouksessa 21.11.1987. Siihen nähden, että yhtiökokouksen osanottajina ovat olleet hallituksen varsinainen jäsen ja hänen aviopuolisonsa sekä hallituksen varajäsen, kysymys yhtiön selvitystilaan asettamisesta olisi tullut ottaa yhtiökokouksessa käsiteltäväksi ja siitä päättää, vaikka hallitus ei siitä ilmeisesti ollut tehnyt nimenomaista esitystä.

Itikka-Lihapolar Oy:n ei ole näytetty tavaraluottoa myöntäessään olleen tietoinen Lihatukku B Oy:n ylivelkaisuudesta. Sen vuoksi on perusteltua lähteä siitä, että luotonanto ja syntynyt luottotappio ovat korvausvelvollisuuden perustavassa syy-yhteydessä selvitystilasäännösten rikkomiseen ja Lihatukku B Oy:n liiketoiminnan jatkamiseen.

Harkittaessa A:n korvausvelvollisuutta osakkeenomistajana merkitystä on hänen osakemäärällään ja osakkeiden tuottamilla äänillä yhtiökokouksessa. Kun 10 prosentin ääniosuudella ei olisi ollut mahdollista saada aikaan selvitystilapäätöstä, A:n laiminlyönnillä ei ole ollut merkitystä kantajan vahingon kannalta.

Lihatukku B Oy:n varoja on siirretty kanteessa mainituin tavoin B:lle, Lihatukku A & Kni:lle sekä B:n Kiinteistöt Ky:lle. Varojen siirroista ei ole laadittu velkakirjoja eikä takaisinmaksusta ole annettu vakuuksia. Lihatukku B Oy:n taseasema huomioon ottaen ei ole ollut edellytyksiä osakaslainojen antamiseen eikä kysymys voi olla myöskään osingonjaosta. Korkein oikeus katsoo, että Lihatukku B Oy:n varoja on laittomasti jaettu. Selvitystä puuttuu kuitenkin siitä, että A olisi yhtiön puolella ollut osallisena varojen siirtämiseen.

Kun muitakaan laillisia perusteita ei ole näytetty toteen, A:han kohdistettu vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.

Tuomiolauselma

A:ta vastaan ajettu kanne hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta jutussa tuomitusta maksuvelvollisuudesta.